Ero sivun ”Reino Oittinen” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 16:
Kouluhallituksen johdossa Oittisen uran viimeiseksi vaiheeksi jäi eduskunnan vuonna 1968 hyväksymän peruskoulu-uudistuksen toimeenpano, joka kesti vielä vuosikymmenen. Hän oli mielissään satojen vanhojen yksityisten oppikoulujen ottamisesta valtion ja kuntien haltuun uudistuksen yhteydessä; hän oli kannattanut myös elitisten vanhan [[Suomen akatemia]]n lakkauttamista, joka myös toteutui vuonna 1969. Oittisen viimeisinä pääjohtajavuosina koulumaailmankin yli pyyhkäissyt vasemmistolainen opiskelijaradikalismi ja kouludemokratiavaatimukset jättivät hänet kylmäksi. Lapualaisaikana miltei koulutoveriensa muiluttamaksi joutunut Oittinen ei ollut innoissaan politiikan tuomisesta kouluihin, muttei voinut vastustaa ajan virtaa. Vaikka oli ollut ikänsä johdonmukainen marxilainen sosialisti, hän oli henkisesti eri aallonpituudella kuin vallankumousaatteista innostuneet radikaaleimmat nuoret. Oittisen seuraaja [[Erkki Aho (pääjohtaja)|Erkki Aho]] suvaitsi heitä enemmän.
Muiden toimiensa ohella Oittinen oli 1950–1957 [[Suomen Taideakatemia]]n hallituksen, 1952 alkaen [[Kansallisooppera]]n hallintoneuvoston ja 1957–1965 Suomen [[UNESCO]]-toimikunnan puheenjohtajana. Kasvatustieteen [[kunniatohtori]]n arvonimi hänelle myönnettiin vuonna 1964<ref>[https://www.jyu.fi/akateemiset-tapahtumat/promootio/kunniat Jyväskylän yliopiston kunniatohtorit]</ref> ja [[Ministeri (arvonimi)|ministerin]] arvon hän sai 1971.
Ensimmäiset peruskoulut aloittivat toimintansa Pohjois-Suomessa vuonna 1972 samoihin aikoihin kuin Oittinen jäi eläkkeelle, ja vimeiset kansakoulut ja oppikoulut siirtyivät historiaan Helsingissä 1978, jossa hän kuoli samana vuonna. Forssassa 75 vuotta aiemmin käynnistynyt työ oli saatettu päätökseen.
== Muuta ==
Tutkija [[Vesa Oittinen]] on läheistä sukua Reino Oittiselle.
== Lähteet ==
| |||