Versio 15. tammikuuta 2011 kello 10.51 muokkaa 62.78.199.32 (keskustelu) Kumottu muokkaus 9581811, jonka teki 80.223.61.159 (keskustelu) Sirpaletietoa. Keinoista pitäisi kitjoitta uusi artikkeli. ← Vanhempi muutos		Versio 8. helmikuuta 2011 kello 19.02 muokkaa kumoa Sepsaar (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 396 muokkausta p Pilkkujen korjailua Uudempi muutos →
Rivi 12: Tuotantofunktion avulla voidaan yksinkertaisesti kuvata taloudellisen kasvun mekanismia. Taloudellinen kasvu on taloudellisen yhteisön aikaansaaman tuotannon lisäys. Se ilmaistaan tavallisesti vuotuisena kasvuprosenttina, joka kuvaa (reaalisen) tuotoksen ([[Bruttokansantuote\|kansantuotteen]]) kasvua. Taloudellinen kasvu syntyy kahden tekijän vaikutuksesta niin että voidaan puhua kasvun komponenteista. Nämä komponentit ovat tuotantopanosten lisäys ja tuottavuuden lisäys.<ref>Genesca & Grifell 1992</ref> Näiden tekijöiden erottaminen on tärkeää, kun halutaan ymmärtää kasvun hyvinvointivaikutuksia. Tuottavuuden kasvusta johtuva taloudellinen kasvu johtaa yhteisössä (yrityksessä ja kansantaloudessa) aina tulojen kasvuun, jonka määrä on tuottavuuden kasvun suuruinen. Tästä syystä taloudellisessa kasvussa on tärkeää tuottavuuden kasvu, joka luo lisätuloja ja niillä saatavia hyvinvointivaikutuksia. Tuotantopanosten lisäyksestä johtuva taloudellinen kasvu toteutuu siten, että tuotoksen kasvulla maksetaan tuotantopanosten määrän lisäys. Tuotantopanosten lisäyksestä johtuva taloudellinen kasvu on tärkeää silloin, kun tuotantoresurssit ovat vajaakäytössä. Esimerkiksi työttömyyden vallitessa tuotantopanosten lisäykseen perustuva taloudellinen kasvu merkitsee lisätuloja yhteisölle,koska kasvun ansiosta työllistetyt alkavat saada tulonsa tuotannosta. Kokonaistuottavuuden kaava muotoillaan yleensä seuraavasti:<ref>Courbois & Temple 1975</ref>, <ref>Gollop 1979</ref>, <ref> Kurosawa 1975</ref>, <ref>Pineda 1990</ref>. <tt><center>Kokonaistuottavuus = Tuotoksen määrä/Panoksen määrä</center></tt> Rivi 26: ==Tuottavuus syntyy reaaliprosessissa== [[Kuva:Yritystoiminnan pääprosessit.png\|thumb\|400px\|Yritystoiminnan pääprosessit <ref name="saari06"/>]] Yritysten harjoittama tuotanto on tyypillisesti tavaratuotantoa, palvelutuotantoa ja usein niiden yhdistelmää eli tavaran ja palvelun tuotantoa. Yritystoiminta voidaan jakaa osaprosesseihin niin että voidaan tunnistaa seuraavat viisi, joilla kullakin on oma logiikkansa, tarkoituksensa, teoriansa ja tunnuslukunsa. Niitä on pystyttävä tarkastelemaan erikseen, mutta kuitenkin osana kokonaisuutta, jos haluaa niitä mitata ja ymmärtää. Yrityksen pääprosesseja ovat Rivi 38: Tuottavuus syntyy reaaliprosessissa, tuottavuushyödyt jaetaan tulonjakoprosessissa ja nämä kaksi prosessia muodostavat tuotantoprosessin. Tuotantoprosessi ja sen osaprosessit reaaliprosessi ja tulonjakoprosessi tapahtuvat käytännössä samanaikaisesti, mistä syystä niistä ulospäin näkyvä tuotantoprosessi on tunnistettavissa ja mitattavissa. Reaaliprosessi ja tulonjakoprosessi ovat laskennan keinoin tunnistettavissa ja siitä syystä analysoitava erikseen, jos haluaa ymmärtää tulonmuodostuksen logiikkaa tuotannossa. Reaaliprosessissa tapahtuu tuotannon tuloksen tekeminen, jota voidaan kuvata tuotantofunktion avulla. Se tarkoittaa tuotannossa tapahtumasarjaa, jossa eri laatuiset ja määräiset tuotannon panokset yhdistellään eri laatuisiksi ja määräisiksi tuotteiksi. Tuotteet voivat olla fyysisiä tavaroita, aineettomia palveluja ja tavallisesti niiden yhdistelmiä. Tuottajan tuotteisiin luomat ominaisuudet merkitsevät lisäarvoa kuluttajalle, joka jaetaan markkinoilla hinnan perusteella kuluttajan ja tuottajan kesken. Näin syntyvät kuluttajan lisäarvo ja tuottajan lisäarvo. Tuottajan lisäarvo on reaaliprosessin tulos ja suhteellisesti mitattuna se tarkoittaa tuottavuutta.<ref>Saari 2000</ref>, <ref>Saari 2004</ref>, <ref>Saari 2006a</ref> Tuotannon tulonjakoprosessi tarkoittaa tapahtumasarjaa, jossa laadultaan ennallaan pysyvien tuotteiden ja panosten yksikköhinnat muuttuvat aiheuttaen muutoksen tulonjaossa tuotteiden vaihdantaan osallistuvien kesken. Tulonjaon muutoksen suuruus on suoraan verrannollinen tuotosten ja panosten hintojen muutokseen ja niiden määriin. Tuottavuushyödyt jaetaan esimerkiksi asiakkaille alhaisempina tuotehintoina tai henkilöstölle suurempina palkkoina. Rivi 50: ==Lisäarvo tuotannon kannattavuuden mittana== [[Kuva:Tuotannon_kannattavuus.png\|thumb\|250px\|Tuotannon kannattavuus lisäarvolla mitattuna <ref name="saari06"/>]] Toimivien yritysten onnistumisen asteikko on moninainen eikä ole mahdollista esittää mitään yleispäteviä menestymisen kriteerejä. On kuitenkin yksi kriteeri, jonka perusteella voidaan yleispätevästi tehdä päätelmiä tuotannon onnistumisen asteesta. Tämä kriteeri on kyky tuottaa lisäarvoa. Lisäarvo (surplus value) tarkoittaa kannattavuuden kriteerinä tuottojen ja kustannusten erotusta, kun kustannuksissa otetaan huomioon normaaliin tuloslaskelmaan sisältyvien kustannusten lisäksi oman pääoman kustannukset. Lisäarvo tarkoittaa, että tuotos on arvoltaan suurempi kuin sen aikaansaamiseen tehty uhraus eli käytettyjen tuotantopanosten arvo (tuotantokustannus). Jos lisäarvo on positiivinen, omistajan tuottovaatimus on ylittynyt. <ref>Saari 2000</ref>, <ref>Saari 2004</ref>, <ref>Saari 2006a</ref> Oheisessa taulukossa on esitetty tuotannon lisäarvolaskelma perusesimerkin luvuin. Perusesimerkki on pelkistetty tuloslaskelma, jota voidaan käyttää havainnollistamiseen ja mallintamiseen. Pelkistettynäkin se sisältää kaikki todellisen mittaustilanteen ilmiöt, joista tärkein on tuotos- ja panosrakenteen muutos kahden ajanjakson välillä. Perusesimerkki toimii siis tuotannon havainnollisena ”pienoismallina” ilman, että mitään todellisen mittaustilanteen piirteistä menetetään. Käytännössä tuotteita ja panoksia voi olla satoja, mutta mittauksen logiikka ei muutu siitä, miten se esitetään perusesimerkin avulla. Mittauksen tarkkuuden kannalta on tärkeää, ettei erilaisia tuotoksen ja panoksen eriä yhdistellä. Mittaaminen on yleensäkin tarkkaa vain silloin, kun mittaamisen kohde on laadultaan [[homogeeninen]]. Rivi 62: [[Kuva:Tuottavuusmalli.png\|thumb\|250px\|Tuottavuusmalli<ref name="saari06"/>]] [[Tuottavuusmalli]]n <ref>Saari 2000</ref>, <ref>Saari 2004</ref>, <ref>Saari 2006a</ref> avulla reaaliprosessin, tulonjakoprosessin ja tuotantoprosessin tulokset voidaan laskea. Lähtökohtana on laskelma, jossa kannattavuuden mittarina käytetään lisäarvoa. Vain lisäarvolaskelma kelpaa lähtökohdaksi, jos halutaan mitata ja ymmärtää kannattavuuden ja tuottavuuden välistä yhteyttä tai halutaan ymmärtää reaali- ja liiketoimintaprosessin yhteyttä. Harhaton kokonaistuottavuuden mittaus edellyttää kaikkien tuotantopanosten huomioon ottamista ja lisäarvolaskelma on kannattavuuden laskelmista ainoa, joka täyttää tämän ehdon. Laskentaa voidaan ymmärtää parhaiten soveltamalla taloustieteen ceteris paribus-sääntöä, jonka mukaan esitellään kerrallaan vain yhden tekijän muutoksen vaikutuksia tutkittavaan ilmiöön. Laskenta voidaan tästä syystä esittää vaiheittain etenevänä prosessina. Ensiksi lasketaan tulonjakoprosessin vaikutukset ja sen jälkeen reaaliprosessin vaikutukset tuotantoprosessin kannattavuuteen. Rivi 68: Laskennan ensimmäisessä vaiheessa erotetaan kannattavuuden muutoksesta (285,12-266,00=19,12) reaaliprosessin ja tulonjakoprosessin vaikutukset. Tämä tapahtuu yksinkertaisesti luomalla yksi apusarake (4), johon laaditaan lisäarvolaskelma jakson yksi määrin ja jakson kaksi hinnoin. Näin syntyy kannattavuuslaskelma, jossa sarakkeet 3 ja 4 kuvaavat tulonjakoprosessin muutoksen aiheuttamaa tulosvaikutusta ja sarakkeet 4 ja 7 reaaliprosessin muutoksen aiheuttamaa tulosvaikutusta. Tämä tuottavuusmalli on säädettävä malli. Se tarkoittaa, että toisen mallin ominaisuudet voidaan asettaa tähän malliin, jonka jälkeen mittaus voidaan suorittaa tätä toista mallia simuloiden. Tuottavuuskirjallisuudessa on näitä tuotantofunktioon perustuvia [[tuottavuusmalli\|tuottavuusmalleja]] seuraavat kolme: Courbois & Temple 1975 <ref>Courbois & Temple 1975</ref>, Gollop 1979 <ref>Gollop 1979</ref> ja Kurosawa 1975 <ref> Kurosawa 1975</ref>. <ref>Pineda 1990</ref> Mallien erot ovat lähinnä laskentatekniikassa ja havainnollisuudessa. Erot mittaustuloksissa ovat vähäiset. ==Tuottavuuden ja kannattavuuden yhteys== [[Kuva:Muuttujat_ja_tunnusluvut.png\|left\|thumb\|250px\|Tuotantoprosessien muuttujat ja tunnusluvut <ref name="saari06"/>]] Mittaustuloksia voidaan havainnollistaa mallein ja graafisin esityksin. Oheinen kuva havainnollistaa prosessien välisiä kytkentöjä muutosta kuvaavin indeksein. Indeksiesitys on havainnollinen siitä syystä, että muutosten suuruudet ovat vertailukelpoisia. Luvut ovat peräisin edellä esitetystä laskentaesimerkistä.<ref name="logge"> Loggerenberg van ym. 1982</ref> <ref>Saari 2004</ref> Rivi 80: ==Kehityksen kuvaaminen aikasarjoin== [[Kuva:Kannattavuuden riippuvuus tuottavuus- ja tulonjakokehityksestä.png\|thumb\|300px\|Kannattavuuden riippuvuus tuottavuus- ja tulonjakokehityksestä <ref name="saari06"/>]] Markkinataloudessa vallitseva kilpailu pitää huolen siitä, että tuotannossa aikaansaatu tuottavuuden kasvu jaetaan ennemmin tai myöhemmin sidosryhmille. Tätä ilmiötä voi havainnollistaa laatimalla tuottavuuden ja tulonjaon kehitykselle aikasarjat. <ref>Courbois & Temple 1975</ref>, <ref>Gollop 1979</ref> <ref> Kurosawa 1975</ref>. <ref>Pineda 1990</ref> Oheinen graafi kuvaa, miten kannattavuus riippuu tuottavuus- ja tulonjakokehityksestä. Tuottavuusluvut ovat fiktiivisiä, mutta käytännössä täysin mahdollisia kuvaten keskimäärin 1,5 prosentin vuotuista tuottavuuden kasvua. Tuottavuuden kasvun mahdollisuudet vaihtelevat suuresti toimialoittain ja ovat yleensä suoraan verrannolliset alan tekniseen kehitykseen. Nopean kehityksen aloilla päästään voimakkaampaan tuottavuuden kasvuun. Näin on perinteisesti ajateltu. Nykyään ymmärretään, että inhimillisellä ja sosiaalisella pääomalla sekä kilpailutilanteella voi olla merkittävä vaikutus tuottavuuden kasvuun. Joka tapauksessa tuottavuus kasvaa pienin askelin. Tarkalla tuottavuuden mittauksella voidaan arvostaa näitä pieniä muutoksia ja siten luoda tuottavuutta arvostava kulttuuri organisaatioon. Rivi 88: ==Osittaistuottavuuden mittaus ja tulkinta== Osittaistuottavuuden (partial productivity) mittauksella tarkoitetaan mittausratkaisuja, jotka eivät täytä kokonaistuottavuuden mittauksen vaatimuksia, mutta ovat kuitenkin käyttökelpoisia kokonaistuottavuuden indikaattoreita. Käytännössä lähes kaikki mittarit ovat osittaistuottavuuden mittareita. Tällöin mittaamisen kohteena ovat kokonaistuottavuuden osatekijät, jotka oikein tulkittuna kertovat tuottavuuden kehityksestä jollakin osa-alueella. Osittaistuottavuuden termi kuvaa hyvin sitä, että kokonaistuottavuutta mitataan vain osittain – tai likimääräisesti. Mittaukset ovat tavallaan puutteellisia, mutta kun ymmärtää kokonaistuottavuuden logiikan, voi osittaistuottavuuden mittaustuloksia tulkita oikein ja siten hyödyntää käytännön tilanteissa. <ref>Saari 2000</ref>, <ref>Saari 2004</ref>, <ref>Saari 2006a</ref> Tyypillisiä osittaistuottavuuden mittausratkaisuja ovat: #Osatuottavuus (Single-factor productivity) Rivi 97: Osatuottavuudella tarkoitetaan tuottavuuden mittausta, joka on tuotoksen ja yhden panostekijän suhde. Tunnetuin osatuottavuuden mittari on työn tuottavuutta kuvaava mittari tuotos per työpanos. Joskus on käytännöllistä käyttää tuotoksena jalostusarvoa. Näin mitattua tuottavuutta kutsutaan jalostusarvotuottavuudeksi. Tuottavuutta voidaan tarkastella myös kustannuslaskennassa yksikkökustannusten avulla. Tällöin on yleensä kysymys standardikustannuslaskennan tietojen hyödyntämisestä tuottavuusmittauksissa. Tehokkuuden tunnuslukuja, jotka kertovat tuotetun arvon ja sen vaatiman uhrauksen suhteesta jotain, on käytettävissä yleensä suuri määrä. Ne ovat yleensä hyviä tuottavuuden indikaattoreita vaikka ovatkin fyysisiä suureita, nimellishintaisia suureita tai niiden yhdistelmiä. Johtamisen tunnuslukujärjestelmät koostuvat yksittäisistä mittareista, joita tulkitaan rinnan muiden aiheeseen liittyvien mittareiden kanssa. Tunnusluvut voivat liittyä mihin tahansa vastuualueen menestystekijään kuten kannattavuuteen, laatuun, markkina-asemaan jne. Tunnusluvut voidaan kytkeä kokonaisuudeksi yksinkertaisin säännöin, jolloin syntyy tunnuslukumittaristo. [[Tulosmatriisi]] on tyypillinen tällainen tunnuslukujärjestelmä. [[Kuva:Mittareiden_perustyypit.png\|thumb\|300px\|Mittareiden perustyyppien vertailu <ref name="saari06"/>]] Osittaistuottavuuden mittauksessa käytetyt mittareiden perustyyppejä ovat fyysiset mittarit, nimellishintaisen arvon mittarit ja kiinteähintaisen arvon mittarit. Nämä mittareiden perustyypit eroavat toisistaan siinä, minkälaisia muuttujia niillä voi mitata ja mitkä tekijät on jätetty vakioituna mittauksen ulkopuolelle. Tekijöiden vakioiminen mittauksessa antaa mahdollisuuden tarkemmin kohdentaa mittaus haluttuun muuttujaan, mutta samalla se merkitsee kapea-alaisempaa mittausta. Oheinen taulukko on laadittu näiden mittareiden perustyyppien vertailemiseksi. Ensimmäisessä sarakkeessa esitetään mittarityyppi, toisessa se suure tai ne suureet, joita mittarilla voi mitata, ja kolmannessa sarakkeessa todetaan ne tekijät, jotka mittauksessa oletetaan vakioiksi. Rivi 115: ===Tuottavuusparadoksi=== Tuottavuusparadoksi on nimitys ilmiölle, johon talouden nobelisti Robert Solow <ref>Solow 1987</ref> kiinnitti huomiota sarkastisella kommentillaan ”näemme tietokoneiden aikakauden kaikkialla, mutta emme tuottavuustilastoissa”. (You can see the computer age everywhere but in the productivity statistics) Ilmiö on tulkittu paradoksiksi, näennäisesti järjenvastaiseksi, sen perusteella, että huima tietotekniikan kehitys ja panostus eivät ole tulostuneet positiivisina tuottavuuslukuina. Ilmiötä sinänsä ei ole kiistetty, mutta sen tulkinnassa on kaksi koulukuntaa. Paradoksi-koulukunta tulkitsee ilmiön paradoksiksi ja esittää syitä näkemäänsä paradoksiin. Tunnetuin tutkimus <ref>Brynjolfsson 1993</ref> jakaa tuottavuusparadoksin syyt neljään kategoriaan: työtulosten ja panostusten väärin mittaaminen, opettelemisesta ja sopeutumisesta johtuvat viiveet, saatujen tuottojen uudelleen jakaminen ja haaskaaminen sekä epäonnistunut IT-johtaminen <ref>Pyykkö 2009</ref>. Toinen koulukunta toteaa saman ilmiön olemassaolon, mutta ei pidä sitä mitenkään paradoksaalisena vaan luonnollisena markkinatalouden ilmiönä. Markkinataloudessa tuotteisiin luotu arvo jaetaan aina tuottajien ja kuluttajien kesken markkinahinnan avulla. Nopeasti kehittyvän teknologian aloilla syntyy nopeasti ja paljon uutta arvoa, josta suurimman osan ottaa vapaassa kilpailussa kuluttaja. Tästä seuraa, että tuottajien tuottavuuskehitys voi keskimäärin olla hyvinkin maltillinen huolimatta alan nopeasta teknisestä kehityksestä. <ref>Saari 2006, </ref> ==Katso myös== [[Kannattavuus]] [[Tuotanto]] [[Tuotantofunktio]] Rivi 129 ⟶ 130: [[Tuottavuusparadoksi]] [[Prosessinkehittäminen]] [[Logistiikka]] ==Lähteet==

Ero sivun ”Tuottavuus” versioiden välillä