Ero sivun ”Tarton rauha” versioiden välillä

Rauhanneuvottelut alkoivat [[Viro]]n [[Tarto]]ssa [[12. kesäkuuta|12.6.]][[1920]]. Suomen valtuuskuntaa johti [[Juho Kusti Paasikivi]]. Hallitus antoi Suomen valtuuskunnalle tavoitteeksi liittää [[Petsamo]] ja [[Kuolan niemimaa]] Suomeen, sekä vetää neuvostovallan raja [[Laatokka|Laatokan]]–[[Syväri]]n–[[Ääninen|Äänisen]]–[[Vienanmeri|Vienanmeren]] linjalle. Vaatimukset [[Kirjasalo]]sta tai [[Inkerinmaa]]sta jätettiin sivuun, koska niitäniiden tavoittelua ei pidetty realistisinarealistisena [[Pietari (kaupunki)|Pietarin]] sijainnin vuoksi. InkerilleInkeriläisille päätettiin suositella kulttuuriautonomiaa. Juuri ennen neuvottelujen alkamista Neuvosto-Venäjä miehitti [[Muurmannin rata|Muurmannin radan]] ja Suomen välisen alueen ja julisti [[Karjalan työkansan kommuuni]]n perustetuksi. Tämä oli sen mukaan osoitus siitä että Itä-Karjalan väestö oli ratkaissut itsemääräämisoikeutensa sisällön eikä kansanäänestystä tarvittaisi.<ref name="niinistö219">Niinistö 2005, s. 219.</ref>

Kun syys-lokakuussa [[1919]] olivat [[Pohjois-Venäjän interventio]]joukot vetäytyneet [[Arkangeli]]sta ja [[Murmansk]]ista ja jäljelle jääneiden venäläisten valkoisten joukkojen rintama oli murtunut helmikuussa [[1920]], olivat joukkojen rippeet vetäytyneet [[Repola]]an ja [[Porajärvi|Porajärvelle]], mikä oli aiheuttanut Neuvosto-Venäjän joukkojen vastatoimia, jotka olivat johtaneet myös alueella olevien suomalaisten ja Neuvosto-Venäjän joukkojen välisiin taisteluihin. Väliaikaisena ratkaisuna Suomen ulkoasiainministeri [[Rudolf Holsti]] oli ilmoittanut kansankomissareillekansankomissaareille Moskovaan, että suomalaiset riisuvat Venäjän valkoiset aseista ja estävät heidän toimintansa, mikäli Neuvosto-Venäjä ei hyökkää Repolaan eikä Porajärvelle. Neuvosto-Venäjä hyväksyi tämän välikaikaisratkaisuksi edellyttäen Venäjän valkoisten aseistariisuntaa.<ref name="niinisto2001"/>

* [[VäinöAlexander VoionmaaFrey]] ([[RKP]])

* [[Väinö Tanner]] ([[SDP]])

* [[Väinö KivilinnaVoionmaa]] ([[SDP]])