Wikipedia

Ero sivun ”Woldemar von Daehn” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
'''Woldemar Carl von Daehn''' (ääntämys: "von deen", [[20. helmikuuta]] [[1838]] [[Sippola]] – [[28. joulukuuta]] [[1900]] [[Rooma]]) toimioli suomalais-venäläinen kenraali ja [[Suomen suuriruhtinaskunta|Suomen suuriruhtinaskunnan]] [[ministerivaltiosihteeri]]nä ([[1891]]–[[1898]])vuosina puolustaen1891–1898. Hänet muistetaan Suomen oikeuksiaoikeuksien puolustajana.
 
Woldemar von Daehn syntyi saksalaisperäiseen, Venäjälle ja edelleen Suomeen asettuneeseen sotilassukuun, joka omisti [[Sippolan kartano]]n. Hän kävi [[Haminan kadettikoulu]]n ja Nikolain yleisesikunta-akatemian Pietarissa, minkä jälkeen palveli upseerina [[Kaukasia]]ssa, jossa nai ruhtinatar Nina Svjatopolsk-Mirskin. Vuonna 1873 hän pelasti Kaukasian käskynhaltijan, suuriruhtinas [[Mihail Nikolajevitš Romanov]]in (keisari [[Aleksanteri II (Venäjä)|Aleksanteri II:n]] veli), pillastuneilta hevosilta teloen samalla pysyvästi toisen jalkansa. Sen myötä hänen uransa kenttäupseerina päättyi, mutta ura hovin suosikkina alkoi. von Daehn oli kuvernöörinä [[Stavropol]]issa ja vuodesta 1882 [[Viipuri]]n läänissä. Vuonna 1885 hänet nimitettiin [[Suomen senaatti]]in siviilitoimituskunnan päälliköksi. Senaatissa hän joutui jatkuvasti vastakkaiselle kannalle svekomaanien sekä nuoruudenystävänsä [[Leo Mechelin]]in kanssa, jonka autonomiataistelua hän piti vaarallisena Venäjän ärsyttämisenä. von Daehn samastui enemmän fennomaanien politiikkaan, vaikkei juuri suomenkieltä taitanutkaan.
Aikaisemmin urallaan hän oli [[upseeri]]na [[Kaukasia]]ssa, [[Stavropol]]in ja [[Viipuri]]n kuvernöörinä ([[1882]]–[[1885]]) ja [[Suomen senaatti|senaattorina]] ja siviilitoimituskunnan päällikkönä [[1885]]–[[1889]]. Ylennettiin jalkaväen kenraaliksi 1898.
 
Helmikuussa 1889 von Daehn nimitettiin ministerivaltiosihteerin apulaiseksi Pietariin. Esimiehensä [[Johan Casimir Ehrnrooth]]in sairastaessa hän joutui varmentamaan vuoden 1890 [[postimanifesti]]n, mikä herätti paheksuntaa kotimaassa. Ehrnroothin erottua hänestä tuli ministerivaltiosihteeri seuraavana vuonna. von Daehnia on pidetty viimeisenä Suomen ministerivaltiosihteereistä, joka kykeni luomaan henkilökohtaisen luottamussuhteen keisariin ohi kansallismielisten venäläisten ministerien, ja siten viivyttämään Suomeen kohdistetun venäläistämispolitiikan alkua. Hän onnistui hankkimaan uudelta hallitsijalta, [[Nikolai II]]:lta, vielä kaavanmukaisen Suomen [[Hallitsijanvakuutus|hallitsijanvakuutuksen]] pyytämällä audienssia jo edellisen keisarin kuolinpäivänä. Aavistaessaan Suomen asioiden hankaloituvan hän jätti useita eronpyyntöjä, joihin keisari lopulta suostui 11.6.1898. Hänet vapautettiin myös armeijasta [[jalkaväenkenraali]]ksi ylennettynä. Vain kaksi kuukautta myöhemmin nimitettiin [[Nikolai Bobrikov]] Suomen kenraalikuvernööriksi. von Daehn myi Sippolan kartanon ja muutti ulkomaille. Hän kuoli vuonna 1900 Roomassa, jossa kuolivat vuosia myöhemmin myös hänen viimeiset poikansa (kaksi ehti kaatua Venäjän-Japanin sodassa), jolloin suku sammui.
 
Helsingin [[Latokartano]]ssa sijaitseva katu Von Daehnin katu on nimetty Woldemar von Daehnin mukaan.
 
==Lähteet==
{{pieni}}
 
* Marrku Tyynilä: Daehn, Woldemar von. Teoksessa ''Suomen Kansallisbiografia 2''. SKS, Helsinki 2003
 
{{Tynkä/Poliitikko}}
 
Rivi 13 ⟶ 18:
[[Luokka:Suomen ministerivaltiosihteerit]]
[[Luokka:Suomalaiset senaattorit]]
[[Luokka:SuomalaisetVenäläiset kenraalit]]
[[Luokka:Suomen suuriruhtinaskunta]]
[[Luokka:Vuonna 1838 syntyneet]]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Woldemar_von_Daehn”