Ero sivun ”Vesikirput” versioiden välillä

 

== Ruumiinrakenne ==

Useimmat vesikirput ovat vedessä [[plankton|vapaasti uivia]] äyriäisiä, joilla tyypillisesti on takkimainen selkäkilpi eli ''carapax'', joka muodostuu oikeasta ja vasemmasta kuorenpuoliskosta ja joka usein peittää lähes koko ruumiin raajoja lukuun ottamatta. Monilla lajeilla kaulamainen painauma erottaa [[pää]]n muusta ruumiista selvästi. Päästä suuntautuu usein eteenpäin otsapiikki (''rostrum'').

 

Vesikirpun otsassa on pariton [[verkkosilmä]], joka on syntynyt kahden silmän yhteensulaumasta. Useilla lajeilla on myös yksinkertainen naupliussilmä. [[Ommatidi]]en eli osasilmien määrä vaihtelee paljon, lajien saalistustavan mukaan. [[Kasviplankton]]ia suodattavilla ''Daphnioilla'' on vain 22 ommatidia, petovesikirpuilla enemmän, esimerkiksi ''Evadnella'' 80 ja ''Leptodoralla'' 300. Pedot tarvitsevat tarkkaa näköä saalistaessaan. Etumainen [[tuntosarvi]]pari on pieni ja siinä on lähinnä tuntoelimiä. Toiset tuntosarvet puolestaan ovat suhteettoman suuret ruumiiseen nähden, ja ne toimivat äyriäisen pääasiallisina uinti- ja saalistuseliminä. Nämä sarvet (''antennit'') ovat kaksihaaraiset, ja niissä on sulkamaisia sukasia. Monilla lajeilla sarviparit ovat toisiinsa kiinnittyneet. Tuntosarvien yhtaikainen alaslyönti saa aikaan vesikirpun nykivän, hyppivänoloisen liikkeen. Suu leukaosineen on pään alapuolella.

 

 

Jalkojen rakenne vaihtelee ruokailutapojen mukaan. Useimmiten vesikirput käyttävät jalkaraajojaan siilatakseen vedestä pieniä ravintohiukkasia; tätä varten tiuhaan, jopa 500 kertaa minuutissa lyövät jalat ovat hienojen sukasten reunustamat.