Värtsi on ohjannut suuren joukon musikaaleja teatterille muun muassa ''[[West Side Story]]n'' ensimmäisenä Suomessa, [[Viulunsoittaja katolla]], [[Zorbas]], [[Piukat paikat]], Enkeleitä Broadwaylla ja Loistokaupunki. Myös wieniläisoperetit ja klassisen baletin esitykset kuuluvat hänen niin tanssi- kuin ohjauskokemuksiin. Hän lienee tanssinut tai ohjannut kaikissa Suomen teattereissa ja esiintynyt lukuisilla maailman huippuestradeilla.
Tanssi ei ollut 1940-luvun Jyväskylässä vilkkaan pojan tavallisin harrastus. Heikki Värtsin matkaa yhdeksi suomalaisen baletin legendoista vauhdittikin suvun karjalainen temperamentti.{{lähde}} Värtsin pitkä ja aktiivinen ura suomalaisen tanssin näköalapaikoilla hakee vertaistaan: se kattaa yli kuusi vuosikymmentä maamme tanssihistoriaa. Kansallisbaletin valovoimaisena ensitanssijana ja kiitettynä koreografina toiminut Värtsi on vaikuttanut ratkaisevasti myös tanssin murtautumiseen suomalaisen teatterin näyttämöille.{{kenen mukaan}}
Muistelmissaan{{lähde tarkemmin}} Värtsi kertoo muun muassa siitä, kuinka hän kiertää nuorena balettilaisena sodasta toipuvaa Suomea ja erehtyy Pariisissa moittimaan tangolla edessään hutiloivaa epämusikaalista miestä, joka osoittautuu koreografitähti Maurice Béjartiksi. Lopetettuaan tanssijanuransa Värtsi ryhtyi koreografiksi. Musikaaliohjaukset ja -koreografiat olivat kassamagneetteja ja tekivät Värtsistä suuren yleisön - ja erään suomalaisen presidentin - suosikin.
Heikki Värtsi valittiin taiteilijaprofessoriksi vuonna 1984. Hän on edelleen suosittu tanssijan työn esittelijä ja yleisönsä hurmaava luennoitsija: hänen taitonsa puhutella ihmisiä ja saada heidät kiinnostumaan klassisesta baletista on ilmiömäinen.{{kenen mukaan}}
