Ero sivun ”Yrjö Koskinen Yrjö-Koskinen” versioiden välillä

'''Yrjö Koskinen (Y.K.) Yrjö-Koskinen''', vuoteen [[1882]] '''Forsman''', ([[2. marraskuuta]] [[1854]] [[Pietarsaari]] – [[12. tammikuuta]] [[1917]] [[Helsinki]]) oli [[vapaaherra]], [[kouluhallitus|kouluylihallituksenkouluhallituksen]] ylitirehtööri ja [[Suomalainensuomalainen puolue|Suomalaisensuomalaisen puolueen]] kansanedustaja.

Yrjö-Koskisen vanhemmat olivat senaattori Georg Zacharias Forsman [[Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen|Georg Zacharias (Yrjö Sakari) Yrjö-Koskinen)Forsman]] ja Sofia Fransiska Friberg. Hän pääsi ylioppilaaksi [[1871]] ja suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon [[1877]], lisensiaatin tutkinnon [[1890]] sekä väitteli tohtoriksi [[1894]].

Yrjö-Koskinen toimi opettajanurallaan [[Hämeenlinnan normaalilyseo]]n ja suomalaisen tyttökoulun opettajana [[1878]]–[[1881]], [[Helsingin suomalainen alkeisopisto|Helsingin suomalaisen alkeisopiston]] opettajana [[1882]]–[[1884]] ja [[Jyväskylän seminaari]]n historian ja kasvatusopin lehtorina [[1886]]–[[1892]]. Yrjö-Koskinen oli [[Uudenmaan lääni]]n kansakouluntarkastajana [[1892]]–[[1894]], Jyväskylän seminaarin johtajana [[1895]]–[[1899]] sekä kouluhallituksessa kansakouluntarkastajana [[1899]]–[[1902]] ja uransa huipulla ylitirehtöörinä [[1902]]–[[1917]]. Hänen johtajanaikanaan kansakoulujen perustaminen määrättiin kuntien velvollisuudeksi, mikä yli kaksinkertaisti niiden määrän lyhyessä ajassa. Yleiseen oppivelvollisuuteen hän kuitenkin suhtautui epäillen, joten sen toteuttaminen jäi hänen seuraajansa, [[Mikael Soininen|Mikael Soinisen]] ajalle.

Yrjö Koskinen Yrjö-Koskinen osallistui myös politiikkaan isänsä jalanjäljissä ja oli ritariston ja aatelin jäsenenä [[Suomen suuriruhtinaskunnan valtiopäivät|säätyvaltiopäivillä]] vuosinavuonna [[1885]] ja vuosien [[1894]]–[[1905]] välillä. [[Jyväskylä]]n vuosinaan hänHän oli 1898–1899 lyhyen aikaa kaupunginvaltuuston puheenjohtajana ja myös [[kirkolliskokous|kirkolliskokouksen]] jäsenenä 1898 ja 1908. [[Sortokaudet|Sortovuosina]] hän kannatti jopa pidemmälle menevää myöntyvyyslinjaa kuin isänsä, mutta hänet valittiin silti [[Suomen senaatti|senaatin]] kirkollisasiaintoimituskunnan päällikköksitalousosaston (opetusministeriksi)jäsen [[Hjeltin senaatti|Hjeltin senaattiinsenaatissa]] kesälläja toimi senaatin kirkollisasiaintoimituskunnan päällikkönä [[1908]]. Pesti jäi vain reilun vuoden mittaiseksi–[[1909]]. Yrjö-Koskinen oli myös Suomalaisensuomalaisen puolueen kansanedustajana [[1907]]–[[1909]] ja [[1910]] edustaen [[Vaasan läänin eteläinen vaalipiiri|Vaasan läänin eteläistä vaalipiiriä]]. jaHän johtioli [[Uusimukana Suometar|''Uudenkunnallispolitiikassa Suomettaren''[[Jyväskylä]]n johtokuntaa,kaupunginvaltuuston muttapuheenjohtajana keskittyija viimeisinäoli vuosinaanmyös enemmän[[kirkolliskokous|kirkolliskokouksen]] virkansa hoitoon kuin politiikkaanjäsenenä.

Yrjö-Koskinen sai [[todellinen valtioneuvos|todellisen valtioneuvoksen]] arvonimen [[1916]]. Hän oli naimisissa vuodesta [[1878]] Elin Lovisa Branderin kanssa. Heidän poikansa oli lakimies ja suurlähettiläs [[Aarno Yrjö-Koskinen]]. Samoihin aikoihin Yrjö Koskinen Yrjö-Koskisen kanssa Suomalaisen puolueen poliitikkoina ja kansanedustajina toimivat myös hänen veljensä [[Eino Sakari Yrjö-Koskinen]] ja [[Lauri Yrjö-Koskinen]] sekä edellisen vaimo [[Iida Yrjö-Koskinen]].

[[Luokka:Jyväskylän kaupunginvaltuutetut|Yrjö-Koskinen, Yrjö Koskinen]]