Ero sivun ”Peloponnesolaissota” versioiden välillä

[[Persialaissodat|Persialaissotien]] jälkeen osa kreikkalaisista kaupunkivaltioista muodosti Ateenan johdolla Deloksen meriliiton, jonka jäsenten tuli varustaa liiton käyttöön laivoja yhteistä puolustusta varten ja turvata Kreikka persialaisia vastaan. Liitto sai nimensä Deloksen saaresta, johon liiton yhteinen kassa oli säilötty. Ajan myötä liiton jäsenet alkoivat maksaa liitolle rahaa laivojen varustamisen sijasta. Peloponnesolaissodan alkaessa Ateenan lisäksi ainoastaan [[Khios]] ja [[Lesbos]] ylläpitivät omia laivastoja. Vuonna 454 eaa. liiton varat siirrettiin myös Ateenaan, joka olikin liiton selvästi vahvin jäsen. Seuraavien vuosikymmenien aikana Ateena käytti johtavaa asemaansa hyväkseen ja sekaantui liiton muiden jäsenten sisäisiin asioihin. Liitosta käytetään joskus anakronistista nimitystä "Ateenan imperiumi".<ref name="x1">{{Kirjaviite|Tekijä=Kagan|Vuosi= 2003|Nimeke=The Peloponnesian War., s. 7–12|Julkaisija=Harper Perennial}}</ref>

Kreikan toisella johtavalla kaupunkivaltiolla Spartalla oli myös oma liittonsa, johon kuului suurin osa Peloponnesoksen kaupungeista. Liittoon kuuluivat myös [[Korintti]] ja [[Theba (Kreikka)|Theba]]. Vaikka Sparta olikin selvästi liiton vahvin jäsen, kaikilla jäsenillä oli yksi ääni liiton päätöksissä.<ref name="Kagan3–6">{{Kirjaviite|Tekijä=Kagan|Vuosi= 2003|Nimeke=The Peloponnesian War., s. 3–6|Julkaisija=Harper Perennial}}</ref>

Sodan syiksi lasketaan yleensä Ateenan mielivaltainen käyttäytyminen Spartan liittolaisia vastaan. [[Thukydides|Thukydideen]] mukaan sodan tärkein syy oli se, että Sparta pelkäsi Ateenan kasvavaa valtaa. Sotaan johtaneita tapahtumia oli monia. Korintti valitti liittolaiselleen Spartalle siitä, että Ateena oli sekaantunut sen ja [[Kerkyra]]n (nykyinen [[Korfu]]) väliseen kiistaan. Kerkyra oli Korintin entinen kolonia, ja sillä oli vuonna [[435 eaa.]] alkanut kiista oman koloniansa [[Epidamnos|Epidamnoksen]] (nykyinen [[Durrës]] [[Albania]]ssa) kanssa. Korinttilaiset puuttuivat kiistaan epidamnoslaisia avustaen. Ateena antoi vuorostaan tukensa Kerkyralle. Koska Kerkyralla oli tuolloin eräs kreikkalaisen maailman suurimmista laivastoista, oli Korintti huolissaan siitä, että Ateenan ja Kerkyran laivastot olisivat yhdessä liian vaikea vastus voitettavaksi.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Kagan|Vuosi= 2003|Nimeke=The Peloponnesian War., s. 25–29|Julkaisija=Harper Perennial}}</ref>

Vuonna [[433 eaa.]] ateenalaisten ja kerkyralaisten laivastot kukistivat korinttilaiset [[Sybotan taistelu]]ssa ja estivät Korinttia hyökkäämästä Kerkyraa vastaan. Samoihin aikoihin Ateena alkoi piirittää [[Khalkidike]]n niemimaalla sijaitsevaa [[Potidaia]]n koloniaa. Potidaia oli aikoinaan Korintin perustama, vaikka se tuolloin oli osa Ateenan liittoa. Ateenalaiset pelkäsivät, että Potidaia kapinoisi ja vetäisi mukaansa muitakin kaupunkeja, ja vaativat muun muassa, että potidaialaiset hajottaisivat kaupunkinsa muurit. Tähän potidaialaiset eivät kuitenkaan voineet suostua. Ateenalaiset päättivät, että Potidaia oli pakko pakottaa suostumaan Ateenan vaatimuksiin. Vuonna [[432 eaa.]] ateenalaiset aloittivat [[Potidaian piiritys|Potidaian piirityksen]]. Sybotan taistelun ja Potidaian kiistan jälkeen Korintti yritti saada liittolaisiaan ja erityisesti Spartaa julistamaan sodan Ateenalle. Spartalaiset olivat kuitenkin haluttomia aloittamaan sodan näiden tapahtumien vuoksi.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Kagan|Vuosi= 2003|Nimeke=The Peloponnesian War., s. 30–35|Julkaisija=Harper Perennial}}</ref>

Kuultuaan megaralaisten valitukset spartalaiset lähettivät lähettiläitä Ateenaan vaatimaan, että Ateena lopettaisi Megaran kauppasaarron. Perikles vastusti tätä, koska Ateena ja Sparta olivat aikaisemmin sopineet, että kaikki kiistat ratkaistaisiin välityksen avulla. Spartalaiset taas eivät voineet suostua tähän ja aloittivat sodan Ateenaa ja sen liittolaisia vastaan. Thukydides väittää että Megaran kauppasaarto oli vain sopiva tekosyy aloittaa sota, mutta että todellisuudessa syynä oli Spartan pelko Ateenan kasvavasta mahdista.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Kagan|Vuosi= 2003|Nimeke=The Peloponnesian War., s. 39–40|Julkaisija=Harper Perennial}}</ref>

Sodan alkuhetkenä pidetään maaliskuuta [[431 eaa.]], kun 300 thebalaista yritti vallata [[Plataia]]n yllätyshyökkäyksellä. Plataian hallitsema alue sijaitsi Theban ja Megaran välissä, ja se esti thebalaisia pääsemästä liittolaistensa luokse. Theba ja Plataia olivat tietysti vanhoja vihollisia, ja thebalaiset olivat kauan haaveilleet Plataian valloituksesta. Eräs plataialainen petturi päästi thebalaiset sotilaat kaupunkiinsa, mutta yllättyneet platailaiset saivat vangittua kaikki hyökkääjät ja raivoissaan tappoivat heidät kaikki. Thebalaisten kavala yllätyshyökkäys ja plataialaisten raaka sotavankien teloittaminen oli vastaan sitä käsitystä, mikä kreikkalaisilla tuolloin oli sodankäynnistä.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Kagan|Vuosi= 2003|Nimeke=The Peloponnesian War., s. 64–65|Julkaisija=Harper Perennial}}</ref>

Ateena oli ennen sotaa saanut haltuunsa [[Naupaktos|Naupaktoksen]], joka sijaitsi Korintin lahden pohjoispuolella. Ateenalaiset olivat asuttaneet sinne Spartalle vihamielisiä [[messenia]]laisia ja saattoivat sieltä estää Korintin yhteydet länteen päin. Ateenalaiset päättivät tehdä juuri näin ja lähettivät [[Formion]]in kahdenkymmenen laivan kanssa Naupaktokseen. Korintti ja Sparta lähettivät liittolaistensa kanssa [[Brasidas|Brasidaan]] ja [[Knemos|Knemoksen]] johtaman laivaston kukistamaan Formionia, mutta tämä kukisti peloponnesolaisten paljon suuremman laivaston [[Naupaktoksen taistelu]]ssa vuonna [[429 eaa.]]<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Kagan|Vuosi= 2003|Nimeke=The Peloponnesian War., s. 66–75|Julkaisija=Harper Perennial}}</ref>

Vuoden 430 eaa. kesällä Ateenaan levisi [[rutto]]. Thukydideen mukaan rutto levisi [[Egypti]]stä aluksi Ateenan satamakaupunkiin Peiraieukseen. Sieltä se levisi itse Ateenaan, jossa suurin osa Attikan asukkaista oli sullottuna muurien sisään spartalaisia paossa. Tällaisissa olosuhteissa ruton oli varmaankin helppo levitä ateenalaisten keskuudessa. Kun ateenalaiset lähettivät lisäjoukkoja Potidaian piiritykseen, levisi rutto myös piirittäjien joukossa. Rutto ei iskenyt yhtä rajusti muualle Kreikkaan. Kulkutauti tappoi kolmasosan Ateenan asukkaista, mukaan lukien Perikleen ja hänen poikansa. Rutto oli suuri isku Ateenalle, joka menetti merkittävän osan miesvoimastaan.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Kagan|Vuosi= 2003|Nimeke=The Peloponnesian War., s. 78|Julkaisija=Harper Perennial}}</ref>

Vuonna [[428 eaa.]] Ateenan liittolainen [[Mytilene]] [[Lesbos|Lesboksen]] saarella alkoi kapinoida, ja pian koko saari Methymnaa lukuun ottamatta oli asettunut Mytilenen taakse. Ateenalaiset lähettivät heti 40 laivaa kukistamaan kapinalliset. Samalla mytileneläiset pyysivät apua Spartalta, joka päätti lähettää omista ja liittolaistensa laivoista koostuvan laivaston Mytilenen avuksi. Samalla spartalaiset päättivät tehdä uuden hyökkäyksen Attikaan. Laivastoa ei kuitenkaan saatu valmiiksi samana vuonna. Ateenalaiset eivät myöskään saaneet Lesbosta kukistettua, mutta saivat Mytilenen saarrettua maalta ja mereltä. Mytileneläiset pitivät pintansa koska uskoivat spartalaisten pian tulevan heidän avukseen.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Kagan|Vuosi= 2003|Nimeke=The Peloponnesian War., s. 100–104|Julkaisija=Harper Perennial}}</ref>

Vuoden [[427 eaa.]] kesällä Spartan laivasto [[Alkidas|Alkidaan]] johdolla lähti matkaan Lesbosta kohti. Alkidas sai kuitenkin pian kuulla, että Mytilene oli antautunut ateenalaisille. Samana kesänä antautuivat myös Plataian kaupunkia puolustaneet plataialaiset. Spartalaiset tuomitsivat heidät kaikki kuolemaan. Ateenalaiset päättivät myös tuomita Mytilenen asukkaat kuolemaan, mutta he katuivat päätöstään jo seuraavana päivänä. Pikavauhtia Mytileneen lähetetty laiva pääsi perille juuri ennen kun tuomio ehdittiin panna käytäntöön.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Kagan|Vuosi= 2003|Nimeke=The Peloponnesian War., s. 105–109|Julkaisija=Harper Perennial}}</ref>

Perikleen kuoleman myötä Ateena oli menettänyt selvän johtohahmonsa. Uutta sotaisampaa linjaa alkoi ajaa Perikleen suurin vastustaja Kleon. Ateenan strategia muuttui tämän jälkeen paljon aggressiivisemmaksi, ja vuonna 427 eaa. ateenalainen strategi [[Nikias]] valtasi Minoan saaren, jolta saattoi saartaa Megaran sataman.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Kagan|Vuosi= 2003|Nimeke=The Peloponnesian War., s. 103–109|Julkaisija=Harper Perennial}}</ref>

Ateenalaiset tekivät sodan aikana useita hyökkäyksiä Peloponnesokselle mereltä, mutta nämä eivät olleet tähän asti tuottaneet Spartalle suurempaa vahinkoa. [[Demosthenes (sotilas)|Demostheneen]] suunnitelman mukaan ateenalaiset linnoittivat pienen [[Pylos|Pyloksen]] niemen Peloponnesoksella vuonna [[425 eaa.]] Tarkoituksena oli tehdä Pyloksesta tukikohta, josta tehtäisiin sotaretkiä Spartaa vastaan ja jonne spartalaisten valtaan kyllästyneet [[helootit]] saattaisivat paeta. Spartalaiset linnoittivat vuorostaan viereisen Sfakterian saaren, mutta he jäivät saarelle loukkuun sen jälkeen, kun paikalle saapunut ateenalainen laivasto kukisti spartalaisten laivaston [[Pyloksen taistelu]]ssa. Demosthenes ja Kleon kukistivat jäljelle jääneet spartalaiset [[Sfakterian taistelu]]ssa ja ottivat vangiksi 292 spartalaista sotilasta. Sotavangit kuljetettiin Ateenaan, jossa heidät uhattiin teloittaa, jos Sparta vielä hyökkäisi Attikaan.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Kagan|Vuosi= 2003|Nimeke=The Peloponnesian War., s. 137–150|Julkaisija=Harper Perennial}}</ref>

Pyloksen ja Sfakterian voittojen jälkeen ateenalaisten into kasvoi, ja he päättivät hyökätä Spartan liittolaisia vastaan. Ensimmäiseksi kohteeksi otettiin [[Megara]], jossa demokraatit olivat valmiita syöksemään vallasta kaupungin oligarkkisen johdon. Ateenalaisten hyökkäys epäonnistui, kun spartalainen kenraali [[Brasidas]] saapui yllättäen paikalle armeijan kanssa. Vuonna [[424 eaa.]] ateenalaiset tekivät hyökkäyksen [[Boiotia]]an, jossa he aikoivat linnoittaa Delionin temppelin. Ateenalaisten tarkoitus oli katkaista Spartan ja sen boiotialaisten liittolaisten välinen maayhteys. Ateenan joukot ja Theban johtamat boiotialaiset ottivat yhteen [[Delionin taistelu]]ssa. Ateenalaiset hävisivät tämän taistelun, joka on tunnettu siitä että filosofi [[Sokrates]] otti osaa siihen.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Kagan|Vuosi= 2003|Nimeke=The Peloponnesian War., s. 157–167|Julkaisija=Harper Perennial}}</ref>

Samaan aikaan Delionin taistelun kanssa Brasidas johti liittolaisista ja helooteista koostuvan armeijan Thessalian läpi Khalkidikeen. Brasidas sai tukea [[Makedonian kuningas|Makedonian kuninkaalta]] [[Perdikkas II]]:lta. Khalkidikessä hän valtasi Ateenan kolonian [[Amfipolis|Amfipoliin]], jolle kuului monta hopeakaivosta. Muutama muu lähiseudun kaupunki kapinoi myös ja asettui Spartan puolelle. Lähistöllä ollut ateenalaisen laivaston komentaja [[Thukydides]] lähetettiin estämään Amfipoliin valtaus, mutta hän ei ehtinyt pelastamaan kaupunkia. Tästä hyvästä hänet karkotettiin Ateenasta, ja hän kierteli Kreikkaa ennen kuin alkoi kirjoittaa peloponnesolaissotaa käsittelevää kirjaa. Pian Amfipoliin valtauksen jälkeen sodan rasittamat Ateena ja Sparta solmivat rauhan vuodeksi. Heti rauhansopimuksen päätyttyä ateenalaiset lähettivät Kleonin johdolla armeijan valtaamaan takaisin Amfipoliin. Brasidas sai kuitenkin ateenalaiset yllätettyä ja kukisti heidät [[Amfipoliin taistelu]]ssa. Kleon ja Brasidas kuolivat kummatkin taistelussa. Sodan jatkamista kannattaneet ateenalaiset menettivät Kleonin myötä johtohahmonsa, ja rauhaa haluavien oli helppo taivutella muut hyväksymään rauhansopimus Spartan kanssa. Spartalaiset olivat jo Sfakterian tappion jälkeen olleet valmiita jonkinlaiseen rauhaan.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Kagan|Vuosi= 2003|Nimeke=The Peloponnesian War., s. 171–187|Julkaisija=Harper Perennial}}</ref>

Ateenan ja Spartan välille vuonna [[421 eaa.]] solmittua rauhaa kutsutaan Nikiaan rauhaksi Ateenan silloisen johtohahmon ja rauhansopimuksen suurimman puolestapuhujan [[Nikias|Nikiaan]] mukaan. Rauhansopimuksen mukaan Spartan tuli luovuttaa takaisin Amfipolis Ateenalle. Spartan kannalta tärkeintä oli se, että Ateenan hallussa olleet spartalaiset sotavangit luovutettiin takaisin. Ateenan tuli vuorostaan luovuttaa takaisin Sfakteria ja Pylos. Plataian ateenalaiset luovuttivat Theballe. Thebalaiset pelkäsivät kuitenkin, että ilman Spartan uhkaa tulisi Ateena pian hyökkäämään heidän kimppuunsa. Ateena sai vuorostaan pitää Megaran satamakaupungin Nisaian. Rauhansopimus raivostutti Spartan liittolaisia, jotka tunsivat itsensä petetyiksi. Boiotia, Megara, Korintti ja Elis eivät suostuneet hyväksymään sopimusta ollenkaan.<ref name="Kagan191">{{Kirjaviite|Tekijä=Kagan|Vuosi= 2003|Nimeke=The Peloponnesian War., s. 191|Julkaisija=Harper Perennial}}</ref><ref name="Livius3">{{Verkkoviite|Tekijä=Jona Lendering |Nimeke=The Peace of Nicias|Viitattu=1. kesäkuuta 2007 |Osoite= http://www.livius.org/pb-pem/peloponnesian_war/war_t04.html |Julkaisija=Livius.org }} {{en}}</ref>

Rauhasta ei tullut pitkäikäinen, koska kummankaan osapuolen mielestä sotaa ei ollut saatu ratkaistua. Etenkin Spartan liittolaiset olivat tyytymättömiä rauhaan. Ateenassa sotaa kannattavien johtoon nousi nyt Perikleen veljenpoika [[Alkibiades]], joka aikoi saada Spartan kukistettua ilman sotaa.<ref name="Kagan195">{{Kirjaviite|Tekijä=Kagan|Vuosi= 2003|Nimeke=The Peloponnesian War., s. 195–210|Julkaisija=Harper Perennial}}</ref>

Vuonna [[419 eaa.]] Argos uhkasi vallata pienen [[Epidauros|Epidauroksen]] kaupungin. Spartalaiset joukot olivat kahdesti valmiita hyökkäämään Argosta vastaan, mutta enteet olivat heistä huonot, ja he kääntyivät takaisin kotiin. Sparta sai kuitenkin avustettua Epidaurousta lähettämällä sinne salaa 300 sotilasta. Ateenalaiset puolestaan miehittivät uudelleen Pyloksen. Vuonna [[418 eaa.]] spartalaiset hyökkäsivät liittolaistensa kanssa Argosta vastaan nuoren kuninkaansa [[Agis II]]:n johdolla. Spartalaiset saivatkin Argoksen joukot täysin yllätettyä. Agis sopi kuitenkin argoslaisten kanssa aselevon, vaikka hänen joukoillaan olikin taktisesti erittäin hyvät asemat. Agiksen päätös olla hyökkäämättä aiheutti kiukkua Spartassa. Agista syytettiin pelkuruudesta, ja hänet oltiin vähällä syrjäyttää.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Kagan|Vuosi= 2003|Nimeke=The Peloponnesian War., s. 218|Julkaisija=Harper Perennial}}</ref>

Argoslaisetkaan eivät olleet tyytyväisiä tapahtuneeseen. Liittolaistensa kanssa he valtasivat Orkhomenoksen ja alkoivat pian hyökätä Tegean kaupunkia vastaan. Jos Argos olisi saanut vallattua Tegean, olisi se pystynyt estämään kulkuyhteydet Spartan ja spartalaisille tärkeän Messenian välillä. Agiksen oli taas marssittava Argosta ja sen liittolaisia vastaan. Ateenalaisten päätettäväksi jäi, auttaako uusia liittolaisiaan vai pitääkö kiinni Spartan kanssa tekemästään rauhansopimuksesta. Ateenalaiset valitsivat uudet demokraattiset liittolaisensa. Joukot kohtasivat [[Mantineia]]n kaupungin luona. Agiksen johtamat spartalaiset löivät Argoksen ja Ateenan joukot [[Mantineian taistelu]]ssa, joka oli peloponnesolaissodan suurin taistelu. Spartalaisten kukistettua vastustajansa he saivat taas miltei koko Peloponnesoksen valtaansa. Spartalaiset antoivat Ateenan joukkojen vetäytyä pois taistelun jälkeen ilman suurempia tappioita. Argoksen kanssa Sparta solmi viisikymmenvuotisen rauhan. Spartan tukemat oligarkit yrittivät kaapata vallan Argoksessa, mutta vuoteen [[417 eaa.]] mennessä demokraatit saivat kaupungin takaisin valtaansa.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Kagan|Vuosi= 2003|Nimeke=The Peloponnesian War., s. 228–241|Julkaisija=Harper Perennial}}</ref><ref name="Livius3">{{Verkkoviite|Tekijä=Jona Lendering |Nimeke=Thucydides on the Battle of Mantinea |Viitattu=1. kesäkuuta 2007 |Osoite= http://www.livius.org/pb-pem/peloponnesian_war/war_t13.html |Julkaisija=Livius.org }} {{en}}</ref>

Vuonna [[416 eaa.]] ateenalaiset aloittivat [[Melos|Meloksen]] piirityksen. Melos oli ainut Aigeianmeren saarista, joka ei ollut Ateenan liittolainen. Se olikin alkujaan doorialaisten asuttama, ja se oli ehkä tukenut Spartaa sodan alkuvuosina. Melos vallattiin, ja se koki saman kohtelun kun Skione, kaikki miespuoliset asukkaat tapettiin. Naiset ja lapset myytiin orjuuteen.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Kagan|Vuosi= 2003|Nimeke=The Peloponnesian War., s. 247|Julkaisija=Harper Perennial}}</ref>

Vuonna [[415 eaa.]] ateenalaiset saivat avunpyynnön [[sisilia]]laiselta liittolaiseltaan [[Egesta]]lta. Egestalaiset halusivat Ateenalta apua naapurikaupunkiaan [[Selinus]]ta vastaan. He lähettivät myös rahaa, jolla saattoi varustaa 60 laivaa kuukauden ajaksi. Ateena oli jo aikaisemmin sodan aikana lähettänyt pienempiä laivastoja Sisiliaan avustamaan siellä olevia liittolaisiaan. Päävastustajana Sisiliassa Ateenalla oli [[Syrakusa]], joka oli Korintin vanha kolonia. Nikias vastusti koko laivaston lähettämistä ja yritti kaikin keinon estää laivaston lähtemisen. Nikiaan mielestä Ateenan ei pitäisi sekaantua uuteen kaukaiseen sotaan samalla, kun todellista vihollista, Spartaa, ei ollut vielä kukistettu. Nikias huomasi kuitenkin pian, etteivät hänen sanansa purreet ateenalaisiin. Lopulta hän päätti vaihtaa taktiikkaa ja alkoi väittää, että lähetettävän retkikunnan pitäisi olla paljon isompi, jos haluttiin, että se saavuttaisi jotain. Nikias esitti, että lähetettäisiin 100 laivaa ja yli 5&nbsp;000 sotilasta. Hän uskoi, että ateenalaiset eivät uskaltaisi lähettää näin suurta laivastoa vaan peruisivat koko suunnitelman. Nikiaan kauhistukseksi ateenalaiset suostuivat hänen ehdotukseensa ja päättivät myös, että Alkibiades, Nikias ja eräs [[Lamakhos]] lähetettäisiin johtamaan laivastoa.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Kagan|Vuosi= 2003|Nimeke=The Peloponnesian War., s. 251–262|Julkaisija=Harper Perennial}}</ref>

Vähän ennen kun laivasto oli valmis lähtemään, tapahtui Ateenassa ihmisiä järkyttänyt teko. Joku häpäisi kaupungissa olleet [[Hermes]]-jumalan patsaat. Hermes oli matkamiesten jumala, ja häpäisijät halusivat ilmeisesti aiheuttaa vahinkoa tulevalle Sisilian retkelle. Samalla esitettiin myös syytöksiä siitä, että Alkibiades olisi ottanut osaa [[Eleusiin mysteerit|Eleusiin mysteereitä]] parodioiviin menoihin. Alkibiadeen poliittiset viholliset syyttivät häntä myös Hermeen häpäisemisestä. Alkibiades vastasi syytöksiin sanomalla olevansa heti valmis oikeudenkäyntiin. Hänen vastustajansa halusivat kuitenkin aloittaa oikeudenkäynnin vasta sen jälkeen kun laivasto oli lähtenyt, koska tiesivät Alkibiadeen olevan suosittu sotilaiden keskuudessa. Lopulta laivasto lähti Sisiliaan, mutta Ateenassa jatkettiin syyllisten etsimistä. Pian päätettiin muuttaa lakia niin, että Ateenan kansalaisia saataisiin kiduttaa todisteiden hankkimisen jouduttamiseksi. Eräät syytetyistä valitsivat maanpaon, joitain myös teloitettiin.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Kagan|Vuosi= 2003|Nimeke=The Peloponnesian War., s. 262–264|Julkaisija=Harper Perennial}}</ref>

Laivasto purjehti aluksi Kerkyralle, jossa sen oli määrä tavata liittolaisten lähettämät laivastot. Yhteensä laivoja oli 134. Kerkyrasta laivasto jatkoi matkaa Etelä-Italiaan. Italiassa ateenalaisilla oli vaikeuksia saada liittolaisia, ehkä siksi että nämä pelästyivät nähdessään Ateenan valtavan laivaston. Selvästi ateenalaisten tarkoitus ei ollut enää vain auttaa liittolaisiaan, vaan vallata koko Sisilia. Samalla ateenalaiset saivat tietää, että Egestalla ei ollutkaan varaa maksaa lupaamaansa summaa. Nikias ehdotti, että laivasto purjehtisi Sisilian rannikkoa pitkin näyttäen muille Ateenan mahdin palatakseen tämän jälkeen kotiin. Alkibiades taas halusi, että ateenalaiset yrittäisivät saada aikaan kapinoita sisilialaisten keskuudessa ja samalla hyökkäisivät Syrakusaa ja Selinusta vastaan. Laivasto jatkoi matkaansa Ateenan liittolaisen [[Katane]]n luokse. Laivaston ollessa Katanessa saapui viesti, joka määräsi Alkibiadeen palaamaan Ateenaan oikeudenkäyntiä varten. Alkibiades pääsi kuitenkin matkalla Ateenaan pakenemaan ja hakeutui suojaan Spartaan, jossa hän yritti saada spartalaiset lähettämään oman retkikuntansa Sisiliaan. Ateenassa Alkibiades tuomittiin poissa ollessaan kuolemaan.<ref name="Kagan265">{{Kirjaviite|Tekijä=Kagan|Vuosi= 2003|Nimeke=The Peloponnesian War., s. 265|Julkaisija=Harper Perennial}}</ref>

Hermokrateksen johdolla Syrakusa uudisti armeijaansa, jonka johtoon tuli nyt kolme sotapäällikköä: Hermokrates itse, Herakleides ja Sikanos. Syrakusa lähetti myös avunpyynnön Korinttiin ja Spartaan. Spartassa Alkibiades neuvoi spartalaisia lähettämään oman retkikuntansa Sisiliaan ja myös linnoittamaan Ateenan lähellä sijaitsevan Dekeleian. Spartalaiset päättivät lähettää [[Gylippos|Gylippoksen]] Sisiliaan, tosin vain neljän laivan kanssa.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Kagan|Vuosi= 2003|Nimeke=The Peloponnesian War., s. 275–279|Julkaisija=Harper Perennial}}</ref>

Vuoden [[414 eaa.]] keväällä ateenalaiset kävivät taas toimeen: he alkoivat rakentaa muuria Syrakusan ympärille. Heidän laivastonsa taas esti pääsyn kaupunkiin mereltä käsin. Syrakusalaiset rakensivat vuorostaan omia "vastamuureja", joiden tarkoitus oli estää ateenalaisten aikeet. Lamakhos, joka oli yksi ateenalaisten päälliköistä, kuoli eräässä kahakassa, jossa syrakusalaiset yrittivät vallata erään ateenalaisen muurinpätkän. Ateenalaisten johtoon jäi nyt ainoastaan Nikias, joka ei alkujaankaan ollut uskonut sotaretken onnistumiseen.<ref name="Kagan298">{{Kirjaviite|Tekijä=Kagan|Vuosi= 2003|Nimeke=The Peloponnesian War., s. 298–321|Julkaisija=Harper Perennial}}</ref><ref name="Livius5">{{Verkkoviite|Tekijä=Jona Lendering |Nimeke=Sicilian expedition |Viitattu=1. kesäkuuta 2007 |Osoite=http://www.livius.org/su-sz/syracuse/siege.html |Julkaisija=Livius.org }}</ref>

Vuonna [[413 eaa.]] Sparta ilmoitti aloittavansa sodan uudelleen. Ateenalaisen luopion Alikibiadeen neuvoa noudattaen spartalaiset linnoittivat Ateenan lähellä olevan [[Dekeleia]]n kaupungin, joka sijaintinsa ansiosta esti ateenalaisia kuljettamasta elintarvikkeita maateitse. Ateenaa oli huollettava tämän jälkeen kokonaan meritse. Aikaisemmat spartalaiset hyökkäykset Attikaan olivat kestäneet vain lyhyen ajan, mutta nyt spartalaiset saattoivat estää ateenalaisia maanviljelijöitä palaamasta tiloilleen vuoden ympäri. Lisäksi Ateena kärsi rahapulasta ja se oli menettänyt suurimman osan parhaista merimiehistään Sisiliassa. Sparta pystyi myös estämään Ateenalle elintärkeät viljakuljetukset Sisiliasta ja Egyptistä. Viljaa tuli nyt Ateenaan vain Hellespontoksen kautta Krimiltä. Samalla Sparta sai avunpyyntöjä Ateenan alamaisilta Jooniasta. [[Euboia]]ssa, [[Khios|Khioksella]] ja [[Lesbos|Lesboksella]] Ateenan valtaan tyytymättömät ryhmät alkoivat myös kapinoida.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Kagan|Vuosi= 2003|Nimeke=The Peloponnesian War., s. 325–333|Julkaisija=Harper Perennial}}</ref>

Myös persialaisilta maaherroilta eli [[satraappi|satraapeilta]] [[Tissafernes]] ja [[Farnabazos]] saapui lähettiläitä spartalaisten luokse. Tissafernes hallitsi Persian vallan alla olevaa Kaariaa sekä Lyydiaa. Farnabazos puolestaan hallitsi Hellespontoksen [[Fryygia]]a. Satraapit toivoivat, että Ateena kukistuisi ja että Joonian kreikkalaiskaupungit jälleen joutuisivat Persian vallan alle.<ref name="Kagan341">{{Kirjaviite|Tekijä=Kagan|Vuosi= 2003|Nimeke=The Peloponnesian War., s. 341–358|Julkaisija=Harper Perennial}}</ref>

Vuonna 411 eaa. Alkibiades jätti spartalaiset ja hakeutui persialaisen satraappi Tissaferneen luo. Spartan kuningas Agis oli kuulemma saanut tietää, että Alkibiades oli saanut hänen vaimonsa raskaaksi. Alkibiades pääsi helposti Tissaferneen suosioon, ja pian ateenalaiset saivatkin ehdotuksen siitä, että persialaiset alkaisivatkin tukea heitä spartalaisten sijaan. Alkibiadeen tavoitteena oli päästä palaamaan Ateenaan niin voimakkaassa asemassa, etteivät hänen vihamiehensä pystyisi kajoamaan häneen. Persialaisten ehdotukseen sisältyi myös vaatimus siitä, että Ateenan oli luovuttava demokratiasta ja siirryttävä oligarkkiseen hallitusmuotoon. Ateenassa oligarkian kannattajat päättivät kaapata vallan ja perustivat neljäsataa oligarkkia käsittäneen ryhmän, joka aikoi hallita Ateenaa. He peittelivät vallankaappauksen sillä, että todellinen valta pian aiottiin siirtää niin sanotuille "viidelletuhannelle". Nämä olivat kansalaisia, jotka olivat kyllin rikkaita varustamaan itsensä hopliitiksi. Näin ollen Ateenan kansalaisista suurin osa, joka toimi etupäässä soutajina laivastossa, ei saisi enää ottaa osaa lainsäädäntöön ja valtion virkoihin.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Kagan|Vuosi= 2003|Nimeke=The Peloponnesian War., s. 361–379|Julkaisija=Harper Perennial}}</ref>

Demokratian kannattajat nousivat kuitenkin pian oligarkkeja vastaan. Oligarkit olivat jo pyytäneet spartalaisia avukseen, mutta heidät kukistettiin ennen kun spartalaiset ennättivät sekaantua tilanteeseen. Valta Ateenassa siirrettiin aluksi viidelletuhannelle, mutta jonkin ajan päästä palattiin takaisin demokratiaan. Samaan aikaan Alkibiades saapui Samoksella olleen ateenalaisen laivaston luokse, jossa sotilaat äänestivät hänet yhdeksi päälliköistään.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Kagan|Vuosi= 2003|Nimeke=The Peloponnesian War., s. 381–400|Julkaisija=Harper Perennial}}</ref>

Spartalaiset päättivät käyttää hyväkseen Ateenan sekasortoista tilannetta lähettämällä pienen armeijan [[Hellespontos|Hellespontokselle]] Miletoksesta. Hellespontoksen rannalla sijainneet [[Abydos]] ja [[Lampsakos]] kapinoivat heti ateenalaisia vastaan. Ateenalainen laivasto, joka lähetettiin apuun Samokselta, sai vallattua Lampsakoksen takaisin, mutta pian myös [[Byzantion]], [[Kyzikos]] ja [[Khalkedon]] liittyivät kapinaan. Hellespontoksessa käydyssä [[Kynosseman taistelu]]ssa spartalainen laivasto oli vähällä lyödä ateenalaiset, mutta ateenalaisen [[Thrasybulos|Thrasybuloksen]] toiminta pelasti tilanteen. Täpärän voittonsa jälkeen ateenalaiset valtasivat takaisin Kyzikoksen.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Kagan|Vuosi= 2003|Nimeke=The Peloponnesian War., s. 402–403|Julkaisija=Harper Perennial}}</ref>

Suurempi isku ateenalaisille oli se, kun spartalainen laivasto hyökkäsi Euboiaan. Spartalaiset hyökkäsivät apuun lähetetyn ateenalaisen laivaston kimppuun sen rantauduttua, ja he saivat vallattua 22 laivaa.<ref name="Kagan415">{{Kirjaviite|Tekijä=Kagan|Vuosi= 2003|Nimeke=The Peloponnesian War., s. 415–424|Julkaisija=Harper Perennial}}</ref>