Wikipedia

Ero sivun ”George Armstrong Custer” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Jafeluv (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
25 319 muokkausta
p →‎Mustien vuorten kultalöydöt: komissio-linkki vie täsmennyssivulle joka ei juuri valota merkitystä tässä yhteydessä
Jafeluv (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
25 319 muokkausta
p vuoden perään ei tule sitaattimallineessa pistettä
Rivi 29:
West Pointissa Custer tunnettiin useilla lempinimillä, kuten "Cinnamonina" ja "Curlynä". Kumpikin nimi liittyi hänen kihariin hiuksiinsa, jotka tuoksuivat kaneliöljylle. Hän sai epäsopivasta käytöksestäänään useita muistutuksia. Vaikka nämä teot eivät olleet juuri suunsoittoa kummempia, oli niiden määrä epätavallisen suuri. Vakavimmista rikkeistä ei ole löytynyt merkintöjä. Custer käytti opiskeluaikoinaan jonkin verran alkoholia, mutta tutkimukset osoittavat, että suurin osa West Pointin kadeteista teki samoin.<ref name="Angelfire"/>
 
Vuonna 1861 Custer valmistui 34-henkisen vuosikurssinsa viimeisenä.<ref name="Angelfire">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.angelfire.com/oh5/custer/Westpoint.html | Nimeke = Academy Years at West Point | Julkaisu = Angelfire.com | Viitattu = 4.12.2010. | Kieli ={{en}}}}</ref>
 
===Avioliitto===
Rivi 39:
==Sotilasura==
===Ensimmäiset vuodet===
Custer osallistui [[Yhdysvaltain sisällissota]]an [[pohjoisvaltiot|pohjoisvaltioiden]] joukoissa ratsuväen komentajana. Hänen sotilaallinen nousunsa oli nopea, ja perustui voimakkaaseen kunnianhimoon ja tiukoissa tilanteissa osoitettuun kylmäverisyyteen.<ref name="Kennedy">{{Verkkoviite| Osoite=http://militaryhistory.about.com/od/1800sarmybiographies/p/custer.htm | Nimeke=Indian Wars: Lt. Colonel George A. Custer |Tekijä=Kennedy Hickman|Viitattu=21.12.2010. |Kieli={{en}}}}</ref> Hänen uskaliasta toimintaansa ei kuitenkaan pidetty erityisen älykkäänä. Custer hankki itselleen vapaaehtoisten [[kenraalimajuri]]n paikallisarvon ja suunnitteli itselleen kiiltävän ja samettisen [[univormu]]n.<ref name="New">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.nytimes.com/2010/06/13/books/review/Barcott-t.html | Nimeke = Sunday Book Review: The Last Stand| Julkaisu = New York Times.com |Viitattu =5.12.2010. |Kieli={{en}}}}</ref>
 
[[3. heinäkuuta]] [[1863]] Custer ja hänen prikaatinsa, joka tunnettiin nimellä "Wolverines" (michiganilaiset) näyttelivät tärkeää roolia [[Gettysburgin taistelu]]ssa, joka käytiin [[Pennsylvania]]ssa. Custer johdatti taistelun aikana miehensä uskaliaaseen rynnäkköön, joka mursi etelävaltioiden joukkojen selustan. Vaikka Custer menetti 257 miestä, enemmän kuin yksikään muu pohjoisvaltioiden ratsuväkirykmentti taistelun aikana, toi Gettysburgissa osoitettu uhkarohkeus hänelle paljon kunniaa. Samalla hänen prikaatistaan tuli eräs sodan juhlituimmista sotilasyksiköistä.<ref name="Getty">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.rocemabra.com/~roger/tagg/generals/general38.html | Nimeke = Union Cavalry Corps, 3rd Division | Julkaisu = Resemabra.com | Viitattu =6.12.2010. | Kieli ={{en}}}}</ref>
[[Tiedosto:Custer BG Geo A in velvet ca 1864.JPG|thumb|right|170px| Custer istuvassa samettisessa husaarintakissaan, jonka hän oli suunnitellut itse. Hän oli sisällissodan pohjoisvaltioiden kuvatuin upseeri.<ref name="Getty"/>]] Seuraavan kahden vuoden aikana Custerin ratsuväki otti osaa vielä moniin taisteluihin, jotka päättyivät lähes vuoden jatkuneeseen [[Petersburgin piiritys|Petersburgin piiritykseen]]. [[9. huhtikuuta]] [[1865]] kenraali [[Robert E. Lee]]n johtamat etelävaltioiden joukot antautuivat pohjoisvaltioille, joka merkitsi samalla sisällissodan päättymistä.<ref name="Kennedy"/>
 
Sankarin maineeseen noussutta Custeria pidettiin yleisesti raakana kiipijänä, joka vaati joukoiltaan mahdottomia ja jota suurin osa hänen omista miehistään vihasi.<ref name="Apu"> Apu-lehti vuosi 1963.</ref> Hän oli onnistunut luomaan ympärilleen sädekehän, koska hyvä onni oli sopivasti auttanut häntä taisteluissa. Sisällissodan jälkeen ei Custeria välttämättä olisi tarvittu ollenkaan, mutta muun tekemisen puutteessa hän jäi armeijaan odottamaan itselleen sopivaa työtä. Hän kieltäytyi kuitenkin ottamasta komentoonsa ensimmäisenä tarjottua kymmenettä ratsuväkikomppaniaa, joka oli koottu työttömistä ja asunnottomista [[afroamerikkalainen|afroamerikkalaisista]].<ref name="Kennedy"/> [[Alabama]]sta, [[Louisiana]]sta ja [[Tennessee]]stä tulleet vapautetut mustat orjat olivat tottuneet [[rasismi]]in ja nostivat itsensä maineeseen tulevien intiaanisotien pelättyinä [[Buffalo soldiers|puhvelisotilaina]].<ref name="Buffalo Soldiers: Indian Wars, Facing Rasism..."> {{Verkkoviite| Osoite=http://encyclopedia.jrank.org/articles/pages/6032/Buffalo-Soldiers.html|Nimeke=Buffalo Soldiers|Julkaisu=Jrank.org|Viitattu 24.12.2010.|Kieli={{en}}}}</ref>
 
Sopivampi pesti Custerille ilmaantui loppuvuodesta 1866, kun läntisten Territorioiden ylipäällikkönä toiminut kenraali [[Winfield Scott Hancock]] alkoi varustaa retkikuntaa, jonka tehtävänä oli valvoa intiaanien käytöstä ja rangaista niitä, jotka syyllistyisivät rikollisiin tekoihin valkoisia vastaan. Tämä oli valheellinen veruke retkikunnan kokoamiseen, sillä todellisuudessa Hancockin tarkoitus oli ajaa intiaanit pois mailtaan huolimatta niistä monista sopimuksista, joita oli allekirjoitettu takaamaan maat niiden alkuperäisille asukkaille.<ref name="Apu"> Apu-lehti vuosi 1963.</ref>
Rivi 51:
 
===Washita-joen verilöyly===
Läntisten alueiden ylipäällikkö ja prikaatinkenraali [[Philip H. Sheridan]] lähetti ensiluokkaisia rajaseudun miehiä nujertamaan intiaanit, mutta cheyennien lisäksi vastassa oli [[kiowat|kiowia]] ja [[comanchet|comancheja]]. Sota siirtyi etelämmäksi ja mukaan liittyi Sheridanin alaisuuteen siirtynyt Custer ja hänen ratsuväkensä. Sheridan suunnitteli hyökkäystä [[Oklahoma]]n Wachita-joen reservaattialueella sijaitsevaan cheyennien talvileiriin, joka toimi rauhantahtoisen päällikön [[Musta Kattila|Mustan Kattilan]] alaisuudessa. Tämä oli tuonut joukkonsa pois sota-alueilta osallistumatta siellä käytäviin taisteluihin. Sheridan tiesi, että Mustan Kattilan leiriin ei kuulunut kovinkaan paljon nuoria sotureita.<ref name="Newark 251"> Newark & May s. 251.</ref> Tämä asia helpotti hänen päätöstään antaa Custerille määräyksen hyökätä kylään.<ref name="Horsley">{{Verkkoviite| Osoite =http://www.dickshovel.com/was.html |Nimeke=Genocide on The Great Plains | Tekijä=Horsley, James|Viitattu=18.12.2010.|Kieli={{en}}}}</ref>
[[Tiedosto: The Indian campaign.jpg|thumb|300px|Custer kävelytti vangitsemiaan cheyennenaisia yli sata kilometriä lumen peittämillä tasangoilla jäätävän tuulen piiskaamina.]]
[[27. marraskuuta]] [[1868]] Custer joukkoineen tunkeutui läpi lumituiskun Mustan Kattilan leiriin. Hyökkäyksen vaikuttavuutta lisätäkseen rykmentin soittokunta puhalsi torvillaan Custerin lempisävelmää "Garry Owenia".<ref name="Henriksson 111"> Henriksson s. 111.</ref> Cheyennet eivät ehtineet nousta puolustukseen, vaan yrittivät paeta suojaan sekasorron alta. Heidän muonansa ja talvivarustuksensa tuhottiin, ja yli 800 intiaaniponia ammuttiin. Taistelu oli ohi muutamassa minuutissa, mutta sen seuraukset olivat murheelliset cheyenneille. Päällikkö Musta Kattila ja 103 leirin asukasta menehtyi. Heistä 92 oli naisia, lapsia ja vanhuksia.<ref name="Horsley"/> Eloon jääneet 53 naista ja lasta pakotettiin kulkemaan jalkaisin yli sadan kilometrin matka lähimpään linnakkeeseen paksussa lumessa ja kovassa pakkasessa.<ref name="Henriksson> Henriksson s. 111.</ref>
Rivi 58:
Washitan verilöylyn jälkeen Custerin saama kyseenalainen maine levisi [[tasankointiaanit|tasankointiaanien]] keskuudessa ja hänestä käytettiin halventavaa liikanimeä "Vaimontappaja". Cheyennet ja siouxit kutsuivat Custeria myös "Pitkätukaksi" hänen hiustensa mukaan. Ulkoista olemusta korostava samettinen sisällissodan aikainen asepuku oli tasangoilla vaihtunut valkoiseksi pukinnahkaiseksi turkismetsästäjän hapsutakiksi. Tästä muodostui liehuvan tukan ohella Custerin tunnusmerkki, jota seuraavan vuosisadan elokuvantekijät hyödynsivät.<ref name="Frost 179"> Frost s. 179.</ref>
 
Custerin saamat tehtävät eivät liittyneet yksinomaan vierailuihin tasankointiaanien kylissä. Alkuvuodesta [[1872]] hän oli mukana [[Venäjä]]n [[tsaari]]n [[Aleksanteri II (Venäjä)|Aleksanteri II:sen]] pojan suurruhtinas Alexisin ja tämän seurueen metsästysretkillä [[Nebraska]]n tasangoilla.<ref name="Teilas 228"> Teilas s. 228.</ref><ref name="Leckie 134"> Leckie s. 134.</ref> Ruhtinas ampui kahtena päivänä useita [[biisoni|biisoneita]] ja oli katselijana sadan sioux-soturin esittämässä rauhanomaisessa sotatanssissa.<ref name="Angel">{{Verkkoviite| Osoite=http://www.angelfire.com/mi4/polcrt/Custer.html| Nimeke =General George Armstrong Custer| Julkaisu=Angelfire.com|Viitattu=16.12.2010.|Kieli={{en}}}}</ref> Maailmankiertueella oleva ruhtinas vieraili Custerin mukana myös [[Denver]]issä, josta he jatkoivat [[Louisville]]en. Täällä rouva Custer liittyi seurueeseen mukaan ja kertoili jälkeenpäin ylpeänä siitä kuninkaallisesta kohtelusta, jota oli saanut osakseen venäläisten arvovieraiden mukana liikkuessaan. Yli kuukauden kestäneen vierailun jälkeen ruhtinas seurueineen matkusti Custerien seurassa laivalla alas [[Mississippi (joki)| Mississippiä]] [[New Orleans]]iin, josta hän jatkoi matkaansa venäläisen sotalaivan mukana päämääränään [[Havanna]].<ref name="Hatch 108"> Hatch s. 108.</ref>
 
===Mustien vuorten kultalöydöt===
Rivi 68:
===Custer ja Grant===
 
Grantin rauhanpolitiikan ohella esille noussut [[Bureau of Indian Affairs]] (intiaaniasiain virasto) sai ikävää julkisuutta, kun muutamat siihen kuuluvat henkilöt joutuivat syytteeseen [[korruptio]]sta. Reservaatti-intiaaneille tarkoitetuista vuotuisista korvauksista suurin osa oli käytetty muihin tarkoituksiin. Eräs syytetyistä oli presidentin veli Orvin T. Grant.<ref name="Anderson 16"> Anderson s. 16.</ref> Custer matkusti Washingtoniin keväällä [[1876]] ja esiintyi [[tuomioistuin|tuomioistuimen]] edessä todistajana syytettyjä vastaan. Tapaus kiristi Custerin ja presidentti Grantin välejä.<ref name="Experience">{{Verkkoviite| Osoite=http://www.pbs.org/wgbh/amex/grant/peopleevents/p_custer.html| Nimeke = People and Events: George Armstrong Custer | Julkaisu=American Experience| Viitattu=15.12.2010.|Kieli={{en}}}}</ref> Grant oli raivoissaan ja halusi kostaa Custerille veljensä puolesta. Presidentin käskystä Custer menetti määräysvallan ratsuväkeensä. Kenraalit Sheridan ja [[Alfred H. Terry]] ryhtyivät puhumaan Custerin puolesta ja onnistuivat muuttamaan Grantin päätöksen.<ref name="Anderson 16"> Anderson s. 16.</ref> Terry oli nimitetty johtamaan kolonnaa, jonka tehtävänä oli laittaa kuriin reservaateistaan karanneet intiaanit, keinoja kaihtamatta. Sheridan, jonka kuuluisin [[mietelause]] oli "''Ainoa hyvä intiaani on kuollut intiaani''" luotti täysin Custerin taitoihin tulevissa yhteenotoissa .<ref name="Waldman 157"> Waldman s. 157.</ref> Sisällissodassa ansioituneelta Terryllä ei ollut kokemuksia intiaaneja vastaan käydyistä sodista, ja siksi hän halusi ottaa Custerin mukaan tasangoille suuntautuvalle matkalle.<ref name="Teilas 276"> Teilas s. 276.</ref><ref name="Leckie 134"> Leckie s.134.</ref>
 
===Little Big Horn===
Rivi 74:
[[25. kesäkuuta]] [[1876]] Custer johdatti Yhdysvaltain seitsemännen ratsuväen [[Istuva Härkä|Istuvan Härän]] ja [[Hullu Hevonen|Hullun Hevosen]] johtamia intiaaneja vastaan [[Little Bighorn]] -joen läheisyydessä [[Montana]]ssa. Custerin seitsemäs rykmentti oli kolmiosaisen armeijan idästä tuleva etujoukko. Kenraali [[George Crook]] omine miehineen lähestyi etelästä ja eversti [[John Gibbon]]in johtamat joukot lännestä tarkoituksenaan piirittää vastarintaan nousseet lakotat, cheyennet ja [[arapahot]].<ref name="Luhrmann 61-62"> Luhrmann 61-62.</ref>
 
Custer oli saanut selvän määräyksen odottaa muiden joukkojen saapumista sovitulla paikalla. Hän päätti kuitenkin olla noudattamatta ohjeita, kun tiedustelijat havaitsivat intiaanien leirin Little Bighorn -joen rannalla. Alkuperäisen suunnitelman mukaan paikalla olisi ollut 1450 [[jalkaväki|jalkaväen]] ja [[ratsuväki|ratsuväen]] sotilasta, mutta eteen avautunut mahdollisuus ottaa kunniakas voitto ilman apuvoimia houkutteli Custerin tekemään väärän ratkaisun.<ref name="Farlex">{{Verkkoviite|Osoite=http://encyclopedia.farlex.com/Custer,+George+Armstrong | Nimeke =Custer, George Armstrong (1839-1876) |Julkaisu =Encyclopedia.farlex.com|Viitattu=9.12.2010.|Kieli={{en}}}}</ref>
 
Custer ei ilmeisesti käsittänyt vastassa olevan vihollisjoukon suuruutta ja määräsi joukkonsa piirittimään leirin, vaikka vastassa oli noin 1&nbsp;800 soturia.<ref name="Waldman 157"/> Päätöksensä tehtyään hän jakoi rykmenttinsä kolmeen erilliseen taisteluyksikköön.<ref name="Teilas 74"> Teilas s. 74.</ref>
Rivi 92:
==Kuoleman jälkeinen myytti==
[[Tiedosto:Buffalo Bill Cody ca1875.jpg|thumb|right|150px| Buffalo Bill omaksui Custerin ulkoisen tyylin jo tämän eläessä. Kuva vuodelta 1875.]]
George Armstrong Custerin ruumis haudattiin alun perin taistelukentälle, mutta [[10. lokakuuta]] [[1877]] se siirrettiin West Pointin hautausmaalle. Nuoreksi leskeksi jäänyt vaimo Libbie tunnettiin väsymättömänä miehensä maineen puolustajana tämän kuoleman jälkeen.<ref name="Day">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.history.com/this-day-in-history/george-custer-married | Nimeke = This Day in History: George Custer is Married| Julkaisu = History.com | Viitattu = 5.12.2010.| Kieli ={{en}}}}</ref> Rouva Custer oli osallistunut moniin miehensä sotaretkiin, ja kirjoitti myöhemmin useita kirjoja, joissa antoi ylistäviä kuvauksia aviomiehestään. Myös Custer itse ehti saada valmiiksi intiaanisotia käsittelevän kirjansa ''"My Life on the Plains"'', joka julkaistiin kaksi vuotta ennen hänen kuolemaansa. Monet taidemaalarit tekivät Little Big Hornin verilöylystä maalauksia, jotka vahvistivat traagista sankarikuvaa Custerista taistelemassa miestensä keskellä katkeraan loppuun asti. Nimekkäin näistä töistä lienee ollut [[Cassilly Adams]]in "''Custer's Last Fight''", josta otettiin miljoona kopiota. Osa jäljennöksistä päätyi eri puolille Yhdysvaltoja koristamaan [[saluuna|saluunoiden]] seiniä.<ref name="Teilas 351"> Teilas s. 351.</ref>
 
Myytin syntymiseen vaikutti myös [[Buffalo Bill]], joka ei vain tyytynyt ihailemaan Custeria, vaan omi itselleen tämän vaatetustyylin ja pitkät hiukset. Hänen kiertävässä [[Villi länsi|Villin lännen]] show'ssaan esitettiin vuosikymmenien ajan suosittua kohtausta, joka kuvasi Custerin viimeistä taistelua.<ref name="Luhrmann 64"> Luhrmann s. 64.</ref> Eräs show'n intiaaniesiintyjistä oli legendaksi noussut Istuva Härkä, joka vapauduttuaan vankilasta vuonna 1885 liittyi yhden esiintymiskauden ajaksi Buffalo Billin kiertävään sirkukseen.<ref name="Henriksson 150"> Henriksson s. 150.</ref>
Rivi 98:
==Custerin monet kasvot==
[[Tiedosto: Custer8.jpg|thumb| Custerin rakkaus koiriin oli havaittavissa jo tässä vuonna 1862 otetussa ryhmäkuvassa.]]
Ulkoiselta olemukseltaan Custer oli ihanteellinen ratsuväen johtaja: 180 senttimetriä pitkä, jäntevä, notkea ja hoikkarakenteinen. Hänen fyysinen kuntonsa oli hyvä, eikä hän polttanut eikä juonut alkoholia West Pointin aikojensa jälkeen. Custerin luonteesta on lukuisia kuvauksia, joita on annettu hänen opiskelu- ja sotilasuransa aikana. Hän oli sotilaallisesti lahjakas, rohkea, urhoollinen ja sotavalmiudeltaan erinomainen. Ystävänä häntä pidettiin anteliaana. Lisäksi hän oli hyvin eläinrakas ja antoi kodin kymmenille kulkukoirille, joita hänen miehensä toivat milloin mistäkin.<ref name ="Teilas 230"> Teilas s. 230.</ref><ref name="Dogs">{{Verkkoviite| Osoite= http://custer.over-blog.com/article-15865952.html | Nimeke =The Dogs of The Golden Cavalier| Julkaisu = Custerwest.org| Viitattu 14.12.2010. | Kieli={{en}}}}</ref> Osa koirista jakoi makuuhuoneen isäntäväkensä kanssa. Ollessaan poissa kotoaan Custerilla oli mukanaan verikoiransa "Blucher" ja "Byron" sekä valkoinen [[bulldoggi]] "Turk", jotka nukkuivat isäntänsä patjalla.<ref name="Coren 5"> Coren s. 5.</ref> Biisonijahdissa kuolleen koiransa "Maidan" muistoksi Custer kirjoitti runon, jonka lähetti [[kuriiri]]n mukana vaimolleen. Koirat seurasivat Custeria myös armeijan leireillä ja joidenkin silminnäkijöiden mukaan ainakin yksi niistä oli mukana myös Little Big Hornissa.<ref name="Dogs"/>
 
Taistelukenttien ulkopuolella Custer pysytteli poissa muiden upseerien yhteisistä riennoista. Hän viihtyi hyvin kotonaan, jossa luki tai keskittyi kirjoittamaan muistelmiaan. Metsästys oli ainoa säännöllinen kodin ulkopuolella tapahtuva harrastus.<ref name="Teilas 228"> Teilas s. 228.</ref>
Rivi 117:
== Custer fiktiossa ==
 
Ohjaaja [[Raoul Walsh]] teki vuonna 1941 Custerista elokuvan ''[[He kuolivat saappaat jalassa]]'' (''They Died with Their Boots On''). Custerina esiintyi [[Errol Flynn]] ja Elizabeth Baconia esitti [[Olivia de Havilland]]. Elokuvassa ei ole oikeastaan mitään muuta totta kuin nimet, perhesuhteet ja osa historiallisesta kaavasta. Tarina on pitkälti romantisoitu ja totuuden sivuuttava.<ref name="Boots">{{Verkkoviite | Osoite =http://www.guardian.co.uk/film/2009/feb/11/reel-history-errol-flynn-little-bighorn-general-custer | Nimeke = They Died with Their Boots On | Julkaisu = Guardian.co.ok | Viitattu = 5.12.2010. | Kieli ={{en}}}}</ref>
 
Elokuvassa soiva 7. ratsuväkirykmentin marssi ''Garryowen'' (myös: Garyowen, Garry Owen, Garry Owens tai Gerryowen) oli Custerin lempisävelmä, josta hän teki rykmentin virallisen tunnuksen 1867. Alun perin sävelmä on irlantilainen juomalaulu, josta ensimmäiset merkinnät ovat 1700-luvulta. Custerkin mieltyi melodiaan kuullessaan irlantilaissyntyisten ratsusotilaiden soittavan sitä leirissä.<ref name="Garry">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.us7thcavalry.com/legend.htm | Nimeke = Legend of The "Garryowen" | Julkaisu = Us.7th cavalry.com | Viitattu = 5.12.2010. | Kieli ={{en}}}}</ref>
Mainittakoon, että 7. ratsuväkirykmentti ei ottanut sapeleita mukaan viimeiseen taisteluunsa eikä itse Custer kuollut viimeisenä kuten elokuvassa. Toinen merkittävä - ehkä vähemmälle huomiolle jäänyt elokuva on ''[[Aamutähden poika]]'' joka kuvaa ehkä kaikkein tarkimmin sen mitä joukko-osastolle tapahtui. Myös [[Arthur Penn]]in ohjaama elokuva ''[[Pieni suuri mies]]'' näytti Custerin viimeisen taistelun.<ref name="Son">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.destgulch.com/movies/sms/| Nimeke =Son of the Morning Star | Julkaisu = destgulch.co | Viitattu =5.12.2010.| Kieli ={{en}}}}</ref><ref name="Little">{{Verkkoviite | Osoite =http://www.dvdplaza.fi/reviews/nayta.php?sid=1944 | Nimeke = Little Big Man - Pieni suuri mies | Julkaisu = Dvdplaza.fi | Viitattu =5.12.2010. | kieli{{suomi}}}}</ref> Tässä elokuvassa Custer esittäytyi [[Richard Mulligan]]in tulkitsemana hourailevana maanikkona.<ref name="Teilas 358"> Teilas s. 358.</ref>
 
==Lähteet==
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/George_Armstrong_Custer”