Ero sivun ”Sisu” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
KLS (keskustelu | muokkaukset) 1930-luvulla painettu tietosanakirja osoittaa, että sisua pidettiin suomalaisille tyypillisenä ominaisuutena laajalti jo ennen talvisotaa. |
pEi muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 4:
'''Sisu''' tarkoittaa sitkeää, hellittämätöntä tahdonvoimaa, sinnikkyyttä, lannistumattomuutta<ref name="Kielitoimiston sanakirja">{{Kirjaviite | Tekijä= | Nimeke=Kielitoimiston sanakirja | Selite=Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy | Vuosi=2004 | Tunniste=ISBN 952-5446-11-5}}</ref>. ”Paha sisu” taas viittaa sanontatapana kiivaaseen, pahaan luonnonlaatuun<ref name="Kielitoimiston sanakirja"/>.
Sisun käsite on osa [[suomalaiset|suomalaista]] kansallisidentiteettiä<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Halonen, Tero & Aro, Laura (toim.) | Nimeke=Suomalaisten symbolit | Julkaisupaikka=Jyväskylä | Julkaisija=Atena | Vuosi=2005 | Tunniste=ISBN 951-796-394-7}}</ref>. Käsitys, että suomalaiset ovat pitkälti luonnonolojen vuoksi sisukkaampia kuin useimmat muut kansat, tuli laajalti tunnetuksi 1900-luvun alkuvuosikymmeninä, mihin vaikutti erityisesti suomalaisten kestävyysjuoksijoiden suuri menestys [[olympialaiset|olympialaisissa]] ja muissa kansainvälisissä urheilukilpailuissa.<ref>Iso tietosanakirja, 12. osa (Siemen-Suomyrtti), art. Sisu, Otava 1937</ref> Entistäkin
sisu sana oli ihmeellisin heidän sanoistaan"<ref>Hudson Strode,"SISU", A WORD THAT EXPLAIN FINLAND,The New York Times 14.1 1940</ref>.
|