Ero sivun ”Tlingitit” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Tanár (keskustelu | muokkaukset)
→‎Uskonto: pesbyteriaanit > presbyteerit
Tanár (keskustelu | muokkaukset)
lupaavaksi + pientä kielenhuoltoa
Rivi 1:
{{lupaava artikkeli -ehdotus}}
{{Kansa
| nimi = Tlingitit
Rivi 19:
| huomautukset =
}}
'''Tlingitit''' ovat [[intiaanit|intiaani]]heimo [[Yhdysvallat|Yhdysvaltojen]] [[Alaska]]ssa jasekä [[Kanada]]n [[Brittiläinen Kolumbia|Brittiläisessä Kolumbiassa]], seläja [[Yukon]]issa. Tlingitien alkuperäinen kieli on [[tlingit]], joka muodostaa oman kielikuntansa. Kielellä on 1&nbsp;430 puhujaa, ja valtaosa tlingiteistä puhuu [[englannin kieli|englantia]]<ref name="Ethnologue">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ethnologue.com/show_language.asp?code=tli | Nimeke = Tlingit - A language of United States | Selite = | Julkaisu =Ethnologue | Julkaisija = | Viitattu =10.12.2010 | Kieli = {{en}} }}</ref>.
 
==Historia==
Tlingitin kieli erottui yhteisistä juuristaan [[athabasca-kielet|athabasca-kielten]] kanssa ehkä noin 5&nbsp;000 vuotta sitten.<ref name="Fitzhugh ja Crowell 1988, s. 58">Fitzhugh ja Crowell 1988, s. 58</ref> Tlingitien perimätiedon mukaan he polveutuvat pienistä perhekunnista, jotka tulivat lautoilla jäätikön alaisia jokia pitkin. Varhainen muuttoaalto on siis saattanut saapua sisämaasta, ja muuttajat sekoittuivat rannikon asukkaiden kanssa. Noin 300 vuotta sitten haidat muuttivat pohjoiseen päin syrjäyttäen osan tlingiteistä näiden eteläalueella. Samaan aikaan pohjoisen tlingitit levittäytyivät Alaskan pohjoisosiin. Tuolla alueella kanssakäyminen on jättänyt voimakkaita tlingitvaikutteita esimerkiksi [[eyak]]-heimoon.<ref name="Fitzhugh ja Crowell 1988, s. 59">Fitzhugh ja Crowell 1988, s. 59</ref> Ensimmäinen eurooppalainen tlingitien alueella oli [[Venäjä|venäläinen]] [[Aleksei Tširikov]], merikauppias joka kävi alueella vuonna 1741. Tuolloin tlingitit tappoivat useita hänen miehistönsä jäseniä.<ref name="Virrankoski 1994, s. 350">Virrankoski 1994, s. 350</ref> Kanssakäyminen eurooppalaisten kanssa johti nousukauteen turkiskaupan myötä. Tlingitit saivat kaupan kautta esimerkiksi terästyökaluja.<ref name="Fitzhugh ja Crowell 1988, s. 59" />
[[Tiedosto:Battle of Sitka by Louis S Glanzman.jpg|230px|thumb|vasen|Louis S. Glanzmanin maalaus Sitkassa vuonna 1804 käydystä taistelusta. Maalaus vuodelta 1988.]]
1790-luvulta eteenpäin tlingitit alkoivat saada amerikkalaisilta tuliaseita taisteluuntaistellakseen venäläisiä vastaan<ref name="Virrankoski 1994, s. 350" />. Tlingitien alueetaluetta oli tutkittututkinut perusteelisemminperusteellisemmin venäläisenvenäläinen [[Grigori Šelihov]]in toimesta vuonna 1786., ja Varsinaisestivarsinaisesti tlingitien alueen liitti Venäjään [[Aleksandr Baranov]] vuonna 1796. Alueen turvallisuutta valvottiinvalvoivat lähinnä muista intiaaniheimoista rekrytoiduillapalkatut asemiehilläasemiehet.<ref name="Fitzhugh ja Crowell 1988, s. 76">Fitzhugh ja Crowell 1988, s. 76</ref> Vuonna 1799 venäläinen kauppayhtiö perusti nykyisen [[Sitka]]n kaupungin alueelle linnakkeen., mutta Tlingiteihintlingiteihin kuuluneet sitkat valloittivat ja polttivat linnakkeen vuonna 1802 päälikkönsäpäällikkönsä [[Katlian]]'in johtamina. Venäläiset valloittivat alueen takaisin vuonna 1804 kauppayhtiön asiainhoitaja Baranovin toimestajohdolla. Hän tulitti paikallisisapaikallisia tlingit-kyliä laivatykein ja perusti [[Novo-Arhangelsk]]in linnakkeen. Seuraavana vuonna venäläisiä vastaan nousivat sitkojen ohella pohjoisempana asuvat yakutatit. Tlingitit saivat edeleen amerikkalaisilta tuliaseita ja pieniä tykkejäkin. Tlingitejä ei koskaan alistettu tehokkaasti venäläisvaltaan ja vielä vuonna 1855:n he uhkasivat silloista Alaskan pääkaupunkia Sitkaa. Sodankäynnin ohella tlingitit kävivät kauppaa eurooppalaisten kanssa ja he toimivat tämän lisäksi [[eskimot|eskimoiden]] ja intiaanien välisen kaupan välittäjinä.<ref name="Virrankoski 1994, s. 350" /> 1800-luvulla [[Hudson's Bay Company]] alkoi uhata tätä kaupaa ja tlingitit tekivät näitäsitä vastaan sotaretkiä. Vuonna 1839 he karkoittivat kauppayhtiön miehet [[Deasejärvi|Deasejärvelle]] yhtiön Brittiläisen Kolumbian luoteisosaan perustetusta tukikohdasta. Vuonna 1850 chilkatit tuhosivat toisen [[Pellyjoki|Pellyjoen]] suulle rakennetun [[Fort Selkirk]]-nimisen tukikohdan.<ref name="Virrankoski 1994, s. 351">Virrankoski 1994, s. 351</ref>
[[Tiedosto:Taku.jpg|190px|thumb|oikea|Taku-heimon tlingitpäälikkö Anotklosh kuvattuna vuonna 1913.]]
Amerikkalaiset ostivat Alaskan vuonna 1867. Osa tlingiteistä ei suhtautunut tähänsiihen suopeasti, ja stikinet sekä kaket kävivät sotaa amerikkalaisia vastaan. Vuonna 1869 amerikkalainen tykkivene tuhosi heidän kylänsä. Levottomuudet jatkuivat ja päättyivät vasta vuonna 1878, kun viranomaiset kutsuivat sotalaivat Sitkan edustalle. Vuonna 1912 tlingitit perustivat [[Alaska Native Brotherhood]]-nimisen järjestön, jonka tarkoituksena oli ajaa intiaanien asiaa. Se oli varhaisimpia tähän tarkoitukseen perustettuja järjestöjä. Etenkin [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] jälkeen järjestönjärjestö on onnistunut kohentamaan Alaskan intiaanien asemaa. Vuonna 1970 tlingitejä oli noin 10&nbsp;000.<ref name="Virrankoski 1994, s. 351" /> Alaskan osavaltion ja intiaanien välisten maakiistojen ratkaisemiseksi säädettiin vuonna 1971 ''Alaska Native Claims Settlement Act'' eli ANCSKA, jonka perusteella perustettiin [[Sealaska]] -niminen yhtiö, jonka omistajia ovat tlingitit, haidat ja tsimshianit. Sealaska omistaa maita Alaskassa, ja se myy pääasiassa puutavaraa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.sealaska.com/page/FAQ.html | Nimeke = Frequently Asked Questions | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Sealaska Corporation | Viitattu = 20.12.2010 | Kieli = {{en}} }}</ref>
 
==Kulttuuri==
===Yhteiskunta===
Tlingitit jakautuivat kuuteentoista itsenäiseen heimoon, jotka olivat nimeltään ''tongass'', ''sanya'', ''hehl'', ''stikine'', ''sumdum'', ''auke'', ''taku'', ''chilkat'', ''huna'', ''gonaho'', ''yakutat'', ''hanega'' eli ''henya'', ''kuiu'', ''kake'', ''hutsnuwu'' ja ''sitka''.<ref name="Virrankoski 1994, s. 349">Virrankoski 1994, s. 349</ref> Heimot jaettiin ennemminkin maantieteelisinmaantieteellisin kuin yhteiskunnallisin perustein<ref name="Fitzhugh ja Crowell 1988, s. 60">Fitzhugh ja Crowell 1988, s. 60</ref>. Suvun ja klaanien jäsenyys periytyi äidin puolelta., ja Samaansamaan tapaan periytyi kahden eksogaamisen veljestön jäsenyys. Kyläkunnan päällikkyys periytyi enolta.<ref name="Virrankoski 1994, s. 350" /> Klaanit olivat tlingit -yhteisöjen tärkeimpiä osia. Ne jakautuivat korppiin ja susiin, jotka olivat tositensatoistensa vastakohtia. Nuo kaksi ryhmää esimerkiksi esittivät toisilleen eri rituaaleja. Jaolla korppiin ja susiin ei kuitenkaan ollut juuri muuta merkitystä. Klaani otti yleensä nimensä sen oletetusta synnyinpaikasta.<ref name="Fitzhugh ja Crowell 1988, s. 60" /> Tlingit-naisiaNaisia pidettiin arvokkainaarvossa, ja he saivat käyttää sananvaltaansa esimerkiksi taloudellisissa asioissa. Tlingitit olivat melko sotaisia, ja he taistelivat esimerkiksi [[haidat|haidoja]] ja eskimoita vastaan, sekämutta myös toisiaan vastaan. Voitonmerkeiksi tlingitit ottivat alunperin vihollisensa pään, mutta myöhemmin yleistyi vain päänahkojen otto. Tlingiteillä oli orjia, joita ostettiin [[tsimshianit|tsimshianeilta]], ja orjien saamiseksi tehtiin myös sotaretkiä. Sotaretket saattoivat ulottua Kanadan rannikon eteläosiin ja [[Washington (osavaltio)|Washingtoniinkin]] saakka. [[Puget Sound]]issa liikkui tlingitejä ryöstöretkillä vielä 1850-luvulla.<ref name="Virrankoski 1994, s. 350" />
 
===Elinkeinot===
Perinteisesti tlingitit saivathankkivat elantonsa kalastuksella ja merieläinten pyynnillä<ref name="Fitzhugh ja Crowell 1988, s. 58" />. Maaeläimiä metsästettiin lähinnä ansojen avulla. [[Lumivuohi|Lumivuohet]] olivat suuressa arvossa niiden rasvan, lihan ja sarvien takia. Sarvia käytettiin muun muassa kahvoissa ja lusikoissa. Tlingitit metsästivät myös karhuja, joitaensin ennenkeihäillä tuliaseitaja tapettiinsitten keihäillätuliaseilla. Tlingitien asuialueelle nousi viisi eri [[tyynenmerenlohet|lohilajia]], joita voi pyytää helposti niiden noustessa kutemaan. Lohenpyynti taantui, kun kaloja alettiin purkittaa 1800-luvun lopussa. Lohen ohella kalastettiin [[tyynenmerensilli]]ä ja [[Kuorekalat|kuoreita]]. [[Tyynenmerenpallas]]ta kalastettiin tätä tarkoitusta varten erityisesti tehtyjen koukkujen avulla. Kalojen lisäksi ryöstettiin merilintujen pesiä. Linnuista saatiin myös sulkia, joita käytettiin koristeina.<ref name="Fitzhugh ja Crowell 1988, s. 59"/> Pohjoiset tlingitit saivat [[Copperjoki|Copperjoen]] varrelta puhdasta [[kupari]]a, josta tehtiin koruja ja veitsiä. Tlingiteillä oli käytössä myös koristeltuja kuparikilpiä, muittamutta niitä tehtiin eurooppalaisilta saadusta kuparista.<ref name="Virrankoski 1994, s. 350" />
 
===Uskonto===
[[Tiedosto:Ketchican totem pole 2 stub.jpg|220px|thumb|oikea|Tlingitien toteemipaalu. Toteemien rakentaminen omaksuttiin haidoilta ja tsimshianeilta 1800-luvulla.<ref name="Virrankoski 1994, s. 350" />]]
Tlingitien perinteinen usko oli shamanistinen. Jokaisessa klaanissa oli vähintään yksi shamaani, joka saattoioli ollayleensä mies, taimutta nainenjoskus miestenmyös ollessa shamaaneina useamminnainen. Shamaanien uskottiin saavan voimansa eri esineistä. ShamaanitHe pystyivät muun muassa muuttamaan säätä, ennustamaan tulevaisuutta ja tunnistamaan noidat.<ref name="Fitzhugh ja Crowell 1988, s. 62">Fitzhugh ja Crowell 1988, s. 62</ref> PerinteiseenPerinteisen uskontoonuskonnon kuului usko siihen, ettämukaan lähes joka asialla oli henki tai sielu. Näiden henkien ja sielujen uskottiin olevan voimakkaampia kuin ihmiset ja siksi eri asioita käsitetäessäkäsiteltäessä piti noudattaa erityisiä sääntöjä. Esimerkiksi metsästäjät lauloivat erityisiä lauluja saaliseläimilleen.<ref name="Fitzhugh ja Crowell 1988, s. 60" /> Vainajien uskottiin viettävän kuoleman jälkeen tuonnelassatuonelassa samanlaista elämää kuin maan päälläkin. Poikkeus olivat väkivaltaisesti kuolleet ihmiset ja soturit, jotka pääsivät taivaaseen., Taivaassamissä elämän uskottiin olevan valoisaa ja iloista. Noidat ja varkaat päätyivät puolestaan synkkään manalaan. Tlingitit uskoivat myös, että osa vainajista syntyi uudelleen.<ref name="Virrankoski 1994, s. 350" /> 1830-luvulta lähtien tlingitit alkoivat kääntyä ortodoksiseen uskoon, ja myöhemmin 1870-luvulla [[presbyteerit]] tekivät lähetystyötä heidän keskuudessaan.<ref name="Virrankoski 1994, s. 351" /> Kristillistymisen myötä perinteinen shamanismi väheni ja viimeiset shamaanit katosivat 1930-luvulla. Perinteitä on sittemmin elvytetty.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä =Klass, Morton ja Weisgrau, Maxine K. | Nimeke =Across the boundaries of belief: contemporary issues in the anthropology of religion | Vuosi =1999 | Sivu = 42 | Selite = | Julkaisija =Westview Press | Tunniste = ISBN 0-8133-2694-X | www = http://books.google.com/books?id=zQAa1thUUh8C | www-teksti = Google kirjat | Kieli = {{en}} }}</ref>
 
==Lähteet==