Torajyväepidemioita on esiintynyt usein historiassa. Varma torajyvän aikaansaama [[epidemia]] havaittiin [[Ranska|Ranskassa]] vuonna 591.{{lähde}}<ref>Ergotismin historiaa</ref> Ranskalainen Gaston Guérin perusti vuonna 1089 St. Didier de la Mothe'ssa järjestön, ''[[Antoniitat]]'', torajyvien aiheuttaman taudin parantamiseksi. Kuuluisissa 1600-luvulla [[Yhdysvallat|Yhdysvaltojen]] [[Massachusetts|Massachusettsissa]] tapahtuneissa [[Salemin noitaoikeudenkäynnit|Salemin noitaoikeudenkäynneissä]] "[[noituus|noidutuksi]] tulleet" olivat erään teorian mukaan syöneet ruokaviljaan levinnyttä torajyvää. Vastaavia tapahtumia - tahallisia ja tahattomia - epäillään historiassa olleen enemmänkin. Epäillään myös että torajyvä auttoi [[rutto|ruton]] leviämisessä heikentämällä vastustuskykyä. Tätä tukee taudin tehostunut leviäminen alueilla, joissa pääasiallinen ruokavilja oli [[ruis]]. [[Ruotsi|Ruotsissa]] torajyvä aiheutti ongelmia 1740-luvulta ja [[Suomi|Suomessa]] 1840-luvulta lähtien. Pahimmat torajyväepidemiat Suomessa olivat vuodet 1840—1842 sekä 1862—1864. Tällöin kuolinluvut vuosittain olivat noin tuhat ihmistä.
==Tunnistaminen==
Rivi 41:
Torajyvää vastaan ei ole kemiallista torjuntakeinoa. Paras tapa ehkäistä torajyvää on kasvinvuorotus ja puhtaan kylvösiemenen käyttö. Pellon pientareen niitto vähentää tautiriskiä. Sertifioidussa siemenessä torajyvän palasia on maksimissaan kuusi kappaletta kilossa. Rehukäytössä vaatimukset ovat tiukemmat, siinä sallitaan maksimissaan 3 torajyvän kappaletta kilossa.
