Ero sivun ”Toinen triumviraatti” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
laajennettu
laajennettu
Rivi 4:
Julius Caesarin murhan jälkeen 15. maaliskuuta 44 eaa. Caesarin konsulikumppani Marcus Antoniuksen oli neuvoteltava Caesarin murhaajien [[Marcus Brutus|Brutuksen]] ja [[Gaius Cassius Longinus|Cassiuksen]] kanssa. Caesarin kannattajat ja hänen perillisensä ja postuumisti adoptoitu poika Octavianus eivät kuitenkaan halunneet tehdä yhteistyötä Caesarin murhaajien kanssa ja saivat helposti Caesarin veteraanit puolelleen. Lopulta osapuolet ajautuivat sotaan. Antonius joutui pakenemaan Galliaan [[Mutinan taistelu]]n jälkeen, kun taas Octavianuksella oli hallussaan suuri Caesarin veteraaneista koostuva armeija. Octavianus palasi Roomaan ja vaati itselleen konsulin virkaa, koska kummatkin konsulit olivat kuolleet Mutinassa. Yllättäen Octavianus solmi kuitenkin liiton Antoniuksen kanssa. Liiton alullepanijana oli Marcus Aemilius Lepidus, joka myös oli entinen Julius Caesarin upseeri.<ref name="Livius"/>
 
== Ensimmäinen viisivuotiskausi ==
== Triumvirien valtaoikeudet ==
Toinen triumviraatti sai alkunsa [[Comitia|Rooman kansankokouksessa]] 27. marraskuussa 43 eaa. säädetyn Lex Titian myötä. ''Triumvireille'' annettiin oikeudet säätää ja kumota lakeja ilman senaatin tai kansan konsultointia. Triumvirien päätöksistä ei myöskään saanut valittaa ja he saivat nimittää kaikki valtion virkamiehet oman harkintansa mukaan. Lisäksi triumvirit jakoivat Rooman valtakunnan alueiden hallinnon keskenään Antonius sai kummatkin Galliat; Lepidus Narbonensiksen ja Hispanian; Octavianus puolestaan sai Korsikan, Sardinian ja Sisilian.<ref>Bowman s.1</ref>
 
Triumviriet antoivat teloittaa 4700 vastustajaansa. Lisäksi he säätivät lain joka antoi Julius Caesarin armeijan veteraaneille maatiloja, joiden entiset omistajat karkotettiin. Triumvirit aloittivat myös [[Toisen triumviraatin sota Caesarin murhaajia vastaan|sodan Caesarin murhaajia vastaan]], joka kulminoitui Filippoin taisteluihin vuonna 42 eaa.<ref name="Livius"/>
[[File:RSC 0002a.jpg|right|thumb|Triumvirit Lepidus ja Octavianus kuvattuna denariuksen kolikkoon. Etupuolella Lepiduksen kuva ja teksti ”LEPIDVS PONT MAX III V R P C”. Kääntöpuolella Octavianuksen kuva ja teksti ”CAESA[R I]MP III VIR R P C”.]]
 
Osa triumvirien vastustajista hakeutui turvaan [[Sextus Pompeius|Sextus Pompeiuksen]] luokse Sisiliaan. Sextus kärsi kuitenkin tappion triumvirejä vastaan vuonna 36 eaa. Tämän jälkeen Octavianus riisti Lepidukselta triumvirin arvon. [[Octavianuksen ja Antoniuksen sota|Octavianus kukisti Antoniuksen]] lopullisesti vuonna 31 eaa. Tämän jälkeen Octavianus oli kiistatta Rooman hallitsija.<ref name="Livius"/>
Osa triumvirien vastustajista hakeutui turvaan [[Sextus Pompeius|Sextus Pompeiuksen]] luokse Sisiliaan.<ref name="Livius"/>
 
== Toinen viisivuotiskausi ==
Antonius matkusti Italiaan vuonna 37 eaa. neuvottelemaan Octavianuksen kanssa. Octavianus halusi Antoniuksen apua sodassa Sextusta vastaan. Antonius ei ollut kovin kiinnostunut auttamaan häntä, mutta lopulta osapuolet sopivat että Octavianus antaisi Antoniukselle joukkoja ja Antonius puolestaan antaisi Octavianukselle laivoja. Octavianus tarvitsi laivoja, koska Sextus oli pahasti vaurioittanut hänen laivastoaan. Antonius taas tarvitsi joukkoja, koska hän ei pystynyt rekrytoimaan joukkoja Italiasta. Antonius jätti Octavianukselle laivoja, mutta Octavianus ei koskaan lähettänyt lupaamiaan joukkoja.<ref>Bowman s.25-26</ref>
 
Vuonna 38 eaa. triumvirien alkuperäinen viisivuotiskausi umpeutui. Octavianus ja Antonius jatkoivat valtakunnan hallitsemista kuitenkin kuten ennenkin. Tilanne oli juridisesti kovin sekava. Triumvirien virkaa voi verrata esimerkiksi konsuleihin, joiden virkakausi oli yhden vuoden mittainen, mutta loppui virallisesti vasta kun konsulit luopuivat<!--abdicate--> virastaan. Toisaalta esimerkiksi provinsseja hallinneiden prokonsulien virkakausi kesti niin kauan että heidän seuraajansa nimitettiin tai saapui paikalle. Selventääkseen tilannetta triumvirit jatkoivat virkakauttaan uudella viisivuotiskaudella, jonka oletetaan olleen tarkoitus päättyä vuoden 33 eaa. lopulla.<ref>Bowman s.26-27</ref>
 
Osa triumvirien vastustajista hakeutui turvaan [[Sextus Pompeius|Sextus Pompeiuksen]] luokse Sisiliaan. Sextus kärsi kuitenkin tappion triumvirejä vastaan vuonna 36 eaa. Tämän jälkeen Octavianus riisti Lepidukselta triumvirin arvon. [[Octavianuksen ja Antoniuksen sota|Octavianus kukisti Antoniuksen]] lopullisesti vuonna 31 eaa. Tämän jälkeen Octavianus oli kiistatta Rooman hallitsija.<ref name="Livius"/>
 
== Lähteet ==