Ero sivun ”Sylvi Kekkonen” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Tanár (keskustelu | muokkaukset)
p typo
Rivi 8:
Sylvi Kekkonen harrasti syvällisesti kirjallisuutta, piti kotonaan kirjallista salonkia ja kirjoitti pienimuotoista proosaa. Hänen ensimmäinen julkaistu teoksensa oli [[aforismi|mietelmäkokoelman]] ''Kiteitä'' 1949. Kolme vuotta myöhemmin ilmestyi muistikuvien kokoelma ''Kotikaivolla''. Pienoisromaani ''Käytävä'' (1955) kuvasi sairaanhoitajan maailmaa ja pääteokseksi luonnehdittu ''Amalia'' (1958) sitä, miten itsensä epäonnistuneeksi tunteva nainen kamppailee omanarvontuntonsa puolesta ja luopuu inhimillisistä toiveistaan. Sylvi Kekkosen viimeinen teos oli lapsuusmuistelma ''Lankkuaidan suojassa'' (1968).<ref name="ukkbio" /> Professori [[Kai Laitinen]] on luonnehtinut Kekkosen kirjailijanjälkeä: ”Hän puhuu lukijalleen koruttomasti, luottavaisesti ja läheltä.”
 
Vuonna 1949 Sylvi Kekkonen alkoi järjestää kotonaan kirjallisia keskusteluiltoja. Kirjailija [[Marja-Liisa Vartio]] on kuvaillut ilmapiiriä kotoisaksi ja vapautuneeksi. Hänen mukaansa Kekkonen oli yleensä mietteliäs ja hiljainen mutta saattoi joskus puhjtapuhjeta hymyyn, kun vierasjoukko oli täynnä nuoruuden tärkeyttä ja itsevarmuutta. Keskusteluilloista muodostui vähitellen foorumi, jossa eri ikäpolvet tapasivat toisiaan ja heidän näkökantansa kohtasivat. Niihin osallistuivat muun muassa [[Eeva Joenpelto]], [[Kirsi Kunnas]], [[Kai Laitinen]], [[Lassi Nummi]] ja [[Kaari Utrio]]. Presidentti Kekkonenkin otti osaa keskusteluun, jos hänellä oli aikaa, ja näin hän tutustui 1950-luvun [[modernismi|modernisteihin]].<ref>{{Lehtiviite | Tekijä= | Otsikko=Sylvin salongissa väiteltiin kirjallisuudesta | Julkaisu=Iltalehden Viikonvaihdeliite | Vuosi=2010 | Numero=21 | Sivut=19}}</ref>
 
Sylvi Kekkosen nimeä kantava kirjallisuustapahtuma ''Sylvi Symposiumi'' on järjestetty Pieksämäellä kesäisin vuodesta 2000.