Ero sivun ”Sydämentahdistin” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Luckas-bot (keskustelu | muokkaukset)
→‎Voimanlähde: Pilkkuvirhe
Rivi 7:
Sydämentahdistimen voimanlähteeltä vaaditaan paljon, sillä luonnollisestikaan potilaan ei voida olettaa vaihtavan paristoja. Koska kemialliset paristot eivät välttämättä kestä elinikää, vanhan [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] aikana [[ydinenergia]]n käyttö oli luonnollinen valinta. Neuvostoliitossa sydämentahdistimissa käytettiinkin pitkään yleisesti [[plutonium]]paristolla toimivaa energianlähdettä, joita vuonna [[2003]] oli edelleen elävissä potilaissa 50-100 kappaletta.
 
Länsimaissa ensimmäisen tahdistimen paristo oli uudelleenladattava nikkeli-kadmiumparisto. Nykyisin tahdistimet valmistetaan titaanista ja konnektori, johon johdot yhdistetään, on epoksimuovia. Tahdistimen paristona on [[litium]]jodikenno.
 
Länsimaissa pariston hiipuessa koko tahdistingeneraattori vaihdetaan ja yhdistetään vanhoihin johtoihin. Johtojen vahingoittuessa laitetaan uudet johdot, mutta vanhoja ei poisteta suonten sisältä. Tahdistimen pariston kestoikä on keskimäärin 5 - 10 vuotta käytöstä riippuen. Jos tahdistin joutuu tahdistamaan eli antamaan sähköimpulsseja vain hyvin satunnaisesti, paristo voi kestää jopa yli 10 vuotta.