Ero sivun ”Kelpoisuus” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
{{biologia}}
Tekstin alkuosaan on tehty sujuvuutta parantavia muutoksia
Rivi 2:
{{korjattava/kieli|kökösti EN wikistä käännetty, kehno määritelmä, 2 ekaa kappaletta toisteisia}}
 
'''Kelpoisuus''' ({{k-en|fitness}}) on evoluution keskeisiä käsitteitä. Se kuvaa yksilön suhteellista kykyä tuottaa lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Kelpoisuus kertoo yksilön sopeutumisesta ympäristöönsä, kyvystä tuottaa jälkikasvua ja kolmanneksi kyvystä hoivata jälkeläisiään niin, että nämä saavuttavat sukukypsyyden.
'''Kelpoisuus''' ({{k-en|fitness}}) on eräs keskeisimmistä evoluutioon liittyvistä ideoista. Se kuvaa kykyä, jolla tietty yksilö tietyllä [[genotyyppi|genotyypillä]] saa aikaan lisääntymään pääseviä jälkeläisiä. Jos yksilöiden genotyypissä ilmenee erisuuruisuuksia, suuremman kelpoisuuden omaavan yksilön jälkeläiset yleistyvät pienemmän kelpoisuuden omaavien yksilöiden kustannuksella. Kelpoisuuden määräävät olosuhteet, ja korvautumista kutsutaan [[luonnonvalinta|luonnonvalinnaksi]].
 
'''Kelpoisuus''' ({{k-en|fitness}}) on eräs keskeisimmistä evoluutioon liittyvistä ideoista. Se kuvaa kykyä,tietyn jolla[[fenotyyppi|fenotyypin]] tietty yksilö tietyllätai [[genotyyppi|genotyypillägenotyypin]] saaomaavan aikaanyksilön kykyä tuottaa lisääntymään pääseviä jälkeläisiä. Jos yksilöiden genotyypissä ilmeneeon erisuuruisuuksiaeroja, suuremman kelpoisuuden omaavan yksilön jälkeläiset yleistyvät pienemmän kelpoisuuden omaavien yksilöiden kustannuksella. Kelpoisuuden määräävät olosuhteet, ja. korvautumistaKorvautumista kutsutaan [[luonnonvalinta|luonnonvalinnaksi]].
Kelpoisuus on mitta missä suhteessa yksilöt, joilla on tiettyjä piirteitä, keskimäärin selviytyvät ja lisääntyvät ekologisessa ympäristössään. Kelpoisuus on evoluutioteorian keskeinen konsepti, sillä se mittaa yksilön kykyä siirtää oma geenistönsä tulevaisuuteen. Yksilöt, joilla on korkea kelpoisuus, pystyvät siis parhaiten "siirtämään" ominaisuuksiaan yhteisön [[geenipooli]]n seuraavaan sukupolveen.
 
Yksilöt, joilla on suuri kelpoisuus, pystyvät parhaiten jättämään ominaisuuksiaan yhteisön [[geenipooli]]n seuraavaan sukupolveen. Kkelpoisuutta mitataankin sillä, montako lisääntymiskyvyn saavuttavaa jälkeläistä yksilö kykenee elämänsä aikana tuottamaan.
Käytännössä kelpoisuutta mitataan sillä, montako lisääntymiskyvyn saavuttavaa jälkeläistä yksilö kykenee elämänsä aikana tuottamaan. Jos yksilön geenistö on tietyiltä ominaisuuksiltaan keskivertoa huonompaa, sen jälkeläistuotto voi joko jäädä pienemmäksi tai sitten jälkeläisten elinkyky on kärsinyt, jolloin ne eivät välttämättä elä lisääntymisikään saakka.
 
[[Populaatiogenetiikka|Populaatiogenetiikassa]] kelpoisuuskelpoisuutta ilmoitetaanmerkitään usein matemaattisella merkillä <math>w</math>.
 
==Historia==
Brittiläinen sosiologistitutkija [[Herbert Spencer]] loikäytti fraasinilmaisua ''"survival of the best fitted"'' vuonna [[1851]] julkaistussa teoksessaan ''"Social Statics"''. Tätä ajatusta käytti myöhemmin [[Charles Darwin]] yhdistäessään käsitteen luonnonvalintaan. Brittiläinen biologi [[J. B. S. Haldane]] yritti ensimmäisenä tehdä kelpoisuudesta laskettavanmatemaattisen suureen. Vuonna [[1924]] hän julkaisi tutkimuksen ''"A Mathematical Theory of Natural and Artificial Selection"''. Hän saimatematisoi kelpoisuudestakelpoisuuden laskettavankäsitteen yhdistämällä evoluution ja mendelistisen genetiikan. Seuraava vaihe oli, kun brittiläinenBrittiläinen biologi [[W. D. Hamilton]] julkaisujulkaisi vuonna [[1964]] tutkimuksen ''The Evolution of Social Behavior'', jossa määriteltiin ensimmäisen kerran '''kokonaiskelpoisuus''' (engl. ''inclusive fitness''), joka koostui '''suorasta kelpoisuudesta''' (engl. ''direct fitness''), joka tarkoitti yksilön omissa jälkeläisissä siirtyvien geenien määrää ja '''epäsuorasta kelpoisuudesta''' (engl. ''indirect fitness''), joka tarkoitti yksilön seuraavaan sukupolveen siirtyvien geenien määrä, jotka eivät siirry yksilön omissa jälkeläisissä, vaan niissä lähisukulaisissa, jotka eivät olisi olemassa ilman kyseisen yksilön apua.
 
==Kelpoisuuden jaottelu==
Rivi 17:
 
 
Absoluuttinen kelpoisuus (<math>w_{\mathrm{abs}}</math>) on keskimääräinen jälkeläisten lukumäärä tietyn genotyypin omaavalla yksilöllä. Se lasketaan yhden sukupolven ajasta ja voidaan selvittää laskemalla joko suoraan tai tilastollisesti populaation frekvenssistä. Jos absoluuttinen kelpoisuus on suurempi kuin yksi, genotyyppi yleistyy populaatiossa, ja jos se on pienempi, ongenotyyppi seon karsiutumassa.
 
:<math>{w_{\mathrm{abs}}} = {{N_{\mathrm{jalkeen}}} \over {N_{\mathrm{ennen}}}}</math>
Rivi 27:
== Kelpoisuuden vaikutus geenin leviämiseen ==
 
Mitä enemmän geeni lisää yksilön kelpoisuutta, eli elossa säilymisen ja lisääntymisen kykyä, sitä nopeammin se leviääyleistyy populaatioonpopulaatiossa. Geenien leviämiseenyleistymiseen vaikuttavat myös [[Mendelin lait]]. Resessiivinen, väistyvä geeni leviää tälläpopulaatiossa tavoinkolmasosalla populaatioonsiitä kolme kertaa hitaamminnopeudesta, kuinjolla dominoiva, hallitseva geeni yleistyy.
 
 
Jos olettaanoletetaan [[dominoiva geeni]], joka lisää eliön lisääntymiskykyä 40 % ja jota esiintyy 5 %:lla eliöistä resessiiviseen genotyyppiin verrattuna, se leviää 80 %:iin populaatiosta 20 sukupolvessa. Resessiivinen geeni leviää 80 %:iin populaatiosta alun 5 %:sta 60 sukupolvessa<ref name="Monimuotoisuus">Edward O. Wilson, Elämän monimuotoisuus, ISBN 951-884-154-3, Gummerus Jyväskylä 1995, sivu 93</ref>.