[[Kuva:MonaLisa sfumato.jpeg|thumb|200px|Yksityiskohta [[Leonardo da Vinci]]n ''[[Mona Lisa]]sta'', jossa sfumato-tekniikkaa on käytetty erityisesti silmien ympärysten varjostamisessa.]]
'''Sfumato''' (it. sfumo, savu, sumu)- eli valohämytekniikka on maalaustapa, jollajossa värisävyjä pehmennetään<ref name="BJ">{{Kirjaviite | Tekijä = Broby-Johansen, R. | Nimeke = Arkitaide – maailmantaide, Euroopan taiteen tyylin kehitys | Vuosi = 1977 | Kappale = Sfumato | Sivu = 212 | Selite = |Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Tammi | Tunniste = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = }}</ref> ja sulautetaan toisiinsa. Sillä pyritään luomaan utuinen, kolmiulotteinen kuva häivyttämällä [[väri]]en välisiä eroja pehmentäen jaohella ääriviivoja häivyttäen, yleensä [[Laseeraus|ohuin maalikerroksin]], joita maalataan montauseita.
Yksi sfumaton täydellisesti hallinneista taiteilijoistakehittäjiä oli [[Leonardo da Vinci]],<ref name="BJ" /> joka hallitsi menetelmän täydellisesti. [[Kalifornian yliopisto, Los Angeles|Kalifornian yliopistossa Los Angelesissa]] työskentelevän da Vinci -tutkija Jacques Franckin mukaan da Vinci käytti ''[[Mona Lisa]]n'' silmien ja suun ympäristöön 30–40 värikerrosta.
