Ero sivun ”Lepakot” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
lähde heimon nimelle, jota Nisäkäsnimistötoimikunta ei ole ottanut selville |
|||
Rivi 48:
Lepakkojen lahko Chiroptera jaetaan kahteen alalahkoon, [[Suurlepakot|suurlepakoihin]] (''Megachiroptera'') ja [[pienlepakot|pienlepakkoihin]] (''Microchiroptera''), joskaan tämä ei kuvaa millään tavalla alalahkojen [[fylogenia|fylogeneettistä]] eroa. Se ei myöskään kerro koko totuutta lajien suuruudesta, sillä muutamat pienlepakot ovat suurlepakkoja suurempia. Nykyään vallitsevana teoriana on, että lepakot on monofyleettinen eli kaikki lajit ovat kehittyneet samasta kantamuodosta, mutta difyleettisen teorian tukijat näkevät suurlepakkojen olevan läheisempää sukua kädellisilla kuin pienlepakoille.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://eol.org/pages/7631 | Nimeke = Chiroptera| Tekijä = Nancy B. Simmons| Julkaisija =Encyclopedia of Life | Viitattu = 20.2.2009 | Kieli ={{en}} }}</ref>
Alalahkojen lajit eroavat koon lisäksi muutamilla muilla tavoilla. Suurlepakot käyttävät suunnistuksessa silmiä hyväkseen (poikkeuksena ''[[Rousettus]]''-suvun lajit), kun taas pienlepakot suunnistavat [[kaikuluotaus|kaikuluotauksen]] avulla. Suurlepakkojen pääkallo on korvien ohessa koiramainen, kun pienlepakoilla päärakenne ja korvat ovat monimutkaisempia. Pienlepakoilla ei ole lainkaan alusturkkia, vaan ainoastaan päällysturkki, tai karvat puuttuvat kokonaan
Suurlepakot jaetaan vain yhteen heimoon [[hedelmälepakot|hedelmälepakoihin]] (''Pteropodidae''), joka on saanut nimensä niiden ruokavaliosta. Hedelmälepakoita ei esiinny ollenkaan Euroopassa, vaan ne ovat levittäytyneet Afrikkaan, Aasian eteläosiin ja Australian pohjois- ja länsiosiin. Pienlepakoista löytyy monenlaista ruokavaliota, osa syö hyönteisiä ja osa on erikoistunut hedelmiin. Alle prosentti kaikista lepakoista käyttää ravintonaan lihaa tai verta.<ref>Lappalainen, Markku: ''Lepakot'' ([[2003]], Tammi, toinen painos)</ref>
| |||