Ero sivun ”Erik Heinrichs” versioiden välillä

1 150 merkkiä lisätty ,  10 vuotta sitten
p
 
==Sisällissodan jälkeinen aika==
Sisällissodan jälkeen Heinrichs määrättiin Yleisesikuntaan. Hänet ylennettiin everstiluutnantiksi vuoden [[1919]] elokuussa.
 
TammikuussaHeinrichs [[1920]]määrättiin sisällisssodan jälkeen kesäkuussa vuonna 1918 Yleisesikunnan järjestelyosastolle, josta hänet siirrettiin 1. marraskuuta 1918 Sotaministeriön yleisen sota-asiainosaston armeijatoimistolle ja edelleen 21. marraskuu 1918 keskusosastolle. Hiukan myöhemmin hänet siirrettiin 6. joulukuu 1918 alkaen yleisen sota-asiainosaston ja 23. toukokuuta1919 alkaen intendenttiosaston päälliköksi. Esikuntatehtävistä Heinrichs siirrettiin Käkisalmelle, jossa hänet nimitettiin 21. tammikuuta 1920 alkaen [[Käkisalmen läänin rykmentti|Käkisalmen läänin rykmentin]] komentajaksi, jajonka samallatehtävän ohella hän toimi myös Kannaksen rajakomendantiksirajakomendanttina [[Terijoki|TerijoelleTerijoella]].<ref name="SJE1939"/><ref name="SJE1975"/> Heinrichsin hoidettavaksi tuli valtava sotavankien vaihto-operaatio. Venäjältä kuljetettiin Terijoen kautta Saksaan lähes 15&nbsp;000 vankia ja venäläisiä saksalaisten vankeudesta lähes 45&nbsp;000 henkeä. Heinrichs hoiti operaation yhteistyössä Suomen ja Amerikan punaisten ristien kanssa. Tilanne Kannaksella rauhoittui, kun Suomi ja Neuvosto-Venäjä allekirjoittivat [[Tarton rauhansopimus|Tarton rauhansopimuksen]] lokakuussa 1920. Kronstadtin matruusit tekivät kapinan maaliskuussa [[1921]]. Kapinallisia pakeni tuhansittain jään yli Suomeen. Heinrichs komensi heidät eristysleiriin.{{lähde}}
Vuonna 1920 hän johdatti [[Oulu]]sta lähteneen 2. täydennysjoukon (3. retkikunta) [[Petsamon retkikunta]]an toimien joukon johtajana. 16. huhtikuuta 1920 hänet nimitettiin koko retkikunnan komentajaksi.
 
KeväälläVuonna 19211920 Heinrichshän johdatti [[Oulu]]sta lähteneen 2. täydennysjoukon (3. retkikunta) [[Petsamon retkikunta]]an toimien joukon johtajana. 16. huhtikuuta 1920 hänet nimitettiin Yleisesikunnankoko retkikunnan osastopäälliköksikomentajaksi. Hän meni naimisiin Saksasta muuttaneen liikemiehen [[Gustav Paulig|Gustaf Paulig]]in Maria-tyttären kanssa huhtikuussa.{{lähde}} YleisesikunnassaTakaisin HeinrichsYleisesikuntaan johtihän jonkinpalasi aikaa20. muunhuhtikuuta muassa1921, toimistomutta IV:ääkomennettiin elijo sotilaallista1. tiedusteluaheinäkuuta ja1921 vastavakoiluaalkaen 3. Divisioonan esikuntapäälliköksi, jolta paikalta hän palasi takaisin Yleisesikuntaan 1. maaliskuuta 1922, missä hänet määrättiin 8. maaliskuuta 1922 osasto 2:n päälliköksi.<ref name="SJE1939"/><ref name="SJE1975"/> Hänet nimitettiin sotilasjäseneksi [[Moskova]]n kansainväliseen aseidenriisuntakonferenssiin vuonna [[1922]]. Yleisesikunnassa Heinrichs johti jonkin aikaa muun muassa toimisto IV:ää eli sotilaallista tiedustelua ja vastavakoilua.{{lähde}}
 
Yleisesikunnasta Heinrichs siirrettiin 26. syyskuuta 1923 Keski-Suomen rykmentin komentajaksi, mutta niomitetiin 18. syyskuuta 1924 Yleisesikunnan päälliköksi. Savon prikaatin komentajaksi hänet nimitettiin 15. kesäkuuta 1928 alkaen, jolta paikalta hän siirtyi 4. heinäkuuta 1929 alkaen Sotakorkeakoulun johtajaksi.<ref name="SJE1939"/><ref name="SJE1975"/> Kesäkuussa [[1930]] [[Lapuan liike]] oli voimissaan [[Etelä-Pohjanmaa]]lla. [[Suomen tasavallan presidentti|tasavallan presidentti]] [[Lauri Kristian Relander]] oli vapauttanut [[Vaasa]]n läänin [[maaherra]]n [[Bruno Sarlin]]in tehtävästään ja nimitti tehtävään Heinrichsin. Hänelle ilmoitettiin, että sosiaalidemokraattien johtomiehen [[Väinö Tanner]]in puhe [[Seinäjoki|Seinäjoella]] piti estää. Heinrichs puolestaan ilmoitti Lapuan liikkeen johtomiehille, että hän eroaa välittömästi, jollei Tanner saa rauhassa puhua. Tannerin vierailu sujui ilman välikohtauksia. Väkivaltaisuuksia Heinrichs ei kyennyt estämään. Kolmen kesäkuun viikon aikana tehtiin Vaasan läänissä yhteensä 42 muilutusta tai muilutusyritystä. Sosiaalidemokraattien kansanedustaja [[Väinö Hakkila]] kyyditettiin heinäkuussa, ja Heinrichs pyysi eroa, koska hänen mielestään tapausta ei tutkittu tarpeeksi tehokkaasti. Presidentti hyväksyi Heinrichsin eronpyynnön elokuussa, jonka jälkeen hän palasi takaisin Sotakorkeakoulun johtajaksi.{{lähde}}
Vuonna [[1923]] Heinrichs nimitettiin Yleisesikunnan va. päälliköksi. Hän jatkoi opintojaan [[Ranska]]n Sotakorkeakoulussa ([[École Supérieure de Guerre]]). Kesäkuussa [[1928]] Heinrichs ylennettiin everstiksi ja määrättiin Suomen sotakorkeakoulun johtajaksi.
 
Seuraavaksi hänet nimitettiin 1. tammikuuta 1931 alkaen 1. Divisioonan komentajaksi, jossa tehtävässä hä toimi aina 11. helmikuuta 1938 saakka, jolloin hänet nimitettiin Puolustusministeriön jalkaväen tarkastajaksi. Lisäksi Heinrichs on toiminut lyhyitä aikoja Yleisesikunnan päällikönä vuosina 1922, 1923 ja 1932 ja 1930 sekä Helsingin varuskunnan päällikkönä vuosina 1931–1938.<ref name="SJE1939"/><ref name="SJE1975"/>
Kesäkuussa [[1930]] [[Lapuan liike]] oli voimissaan [[Etelä-Pohjanmaa]]lla. [[Suomen tasavallan presidentti|tasavallan presidentti]] [[Lauri Kristian Relander]] oli vapauttanut [[Vaasa]]n läänin [[maaherra]]n [[Bruno Sarlin]]in tehtävästään ja nimitti tehtävään Heinrichsin. Hänelle ilmoitettiin, että sosiaalidemokraattien johtomiehen [[Väinö Tanner]]in puhe [[Seinäjoki|Seinäjoella]] piti estää. Heinrichs puolestaan ilmoitti Lapuan liikkeen johtomiehille, että hän eroaa välittömästi, jollei Tanner saa rauhassa puhua. Tannerin vierailu sujui ilman välikohtauksia. Väkivaltaisuuksia Heinrichs ei kyennyt estämään. Kolmen kesäkuun viikon aikana tehtiin Vaasan läänissä yhteensä 42 muilutusta tai muilutusyritystä. Sosiaalidemokraattien kansanedustaja [[Väinö Hakkila]] kyyditettiin heinäkuussa, ja Heinrichs pyysi eroa, koska hänen mielestään tapausta ei tutkittu tarpeeksi tehokkaasti. Presidentti hyväksyi Heinrichsin eronpyynnön elokuussa.
 
Eversti Heinrichs palasi takaisin Sotakorkeakoulun johtajaksi. Vuoden 1930 lopulla hänet siirrettiin 1. Divisioonan komentajaksi, ja 1933 hänet ylennettiin kenraalimajuriksi.
 
== Talvisota ==
62 262

muokkausta