Ero sivun ”Saksan 5. kevyt divisioona” versioiden välillä

Yhtymä perustettiin vuoden 1941 alussa Afrikassa alun perin nimellä 5. Kevyt divisioona. Se koostui eri yhtymistä kerätyistä yksiköistä, jotka oli koottu tukemaan romahtanutta [[Italian armeijanarmeija]]n puolustusta Kyrenaikassa[[Kyrenaika]]ssa Libyassa[[Libya]]ssa. Yhtymässä oli muun muassa osia [[Saksan 3. panssaridivisioona|3. panssaridivisioonasta]], joka oli alun perin tarkoitus siirtää kokonaisuudessaan Pohjois-Afrikkaan kesällä 1940.

Yhtymään liitettiin ensimmäisenä 39. panssarijääkäripataljoona, joka oli varustettu puolitelavaunuin ja tykkien vetämiseen sopivin kuorma-autoin. Joukko-osastolla oli muun muassa yhdeksän 37 millimetrin 3,7 cm PaK 36- ja kaksi 50 millimetrin 5 cm PaK 38 -panssarintorjuntatykkiä. Yhtymän panssaroidun osan muodosti 3. panssaridivisioonasta siirretty 5. panssarirykmentti, jossa oli 20 [[Panzerkampfwagen IV|PzKpfw IV]]-, 75 [[Panzerkampfwagen III|PzKpfw III]]-, 45 [[Panzerkampfwagen II|PzKpfw II]]- sekäja 25 [[Panzerkampfwagen I|PzKpfw I Ausf B]] -vaunua. Viimeksi mainittuja käytettiin komentovaunuina. Yhtymä ei kuitenkaan saavuttanut määrävahvuutta, vaikka siihen liitettiin jalkaväeksi 200. jalkaväkirykmentti sekä patteristo 75. Kenttätykistörykmentistä. Esikunta siirrettiin myös pääosin 3. panssaridivisioonasta kuten esikuntapäällikkö majuri Hauser ja tiedustelu-upseeri kapteeni von Kluge.

Yhtymä nimettiin 18. helmikuuta 1941 virallisesti 5. kevyeksi divisioonaksi. ensimmäisenäSen komentajanaanensimmäinen komentaja oli kenraalimajuri [[Johannes Streich]], joka oli komentanut [[Taistelu Ranskasta|Ranskan taisteluiden]] aikana 15. panssarirykmenttiä. Helmikuussa pääosa divisioonasta oli saapunut Tripoliin[[Tripoli]]in, vaikka viimeiset vaunut saapuivatkin vasta 11. maaliskuuta.

[[Brittiläinen XIII armeijakunta]] oli vallannut 21. tammikuuta Tobrukin[[Tobruk]]in, minkä jälkeen hyökkäys oli jatkunut. Kenraali [[Richard O'Connor]]in komentama armeijakunta tuhosi lopulta [[Italian 10. armeija]]n edetessään kohti [[Tripoli]]a ja vallatessaan [[Kyrenaika]]n. O'Connor joutui kuitenkin keskeyttämään hyökkäyksensä kahdeksi viikoksi [[Archibald Wavell]]in käskystä.

Hyökkäys jatkui 4. helmikuuta ja [[Benghazi]] ja [[Beda Fomm]] vallattiin kolme päivää myöhemmin Italian 21. motorisoidun armeijakunnan vastarinnasta huolimatta. Hyökkääjä saapui 8. helmikuuta el[[El Agheilaan]], joka kukistui. Britannian hallitus oli lupautunut lähettämään joukkoja [[Kreikka]]an, jonne akselivaltojen joukot olivat hyökänneet. O'Connorsin hyökkäysosastosta siirrettiin runsaasti joukkoja taaksepäin, minkä seurauksena hyökkäystä ei voitu jatkaa.

5. Kevyt divisioona vastaanotti 2. maaliskuuta 88 millimetrin ilmatorjuntatykkejä, jotka tarjosivat yhtymälle kauas kantavan panssarintorjunta-aseen. [[Erwin Rommel]] aloitti hyökkäyksen 31. maaliskuuta käytössään 5. kevyen divisioonan lisäksi neljä italialaista divisioonaa,. jolloin liittoutuneidenLiittoutuneiden vastarinta murtui, ja niidenjoukkojen perääntyminen alkoi.

Yhtymän täydentäminen jatkui seuraavat puoli vuotta, ja se saavutti panssaridivisioonan kokoonpanon syyskuussa 1941, jolloin se nimettiin [[Saksan 21. panssaridivisioona|21. panssaridivisioonaksi]].