Ero sivun ”Karl Ekman (pianisti)” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p w
Tureku (keskustelu | muokkaukset)
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 3:
Työuransa Ekman aloitti Helsingin musiikkiopiston pianonsoitonopettajana 1895 ja opiston johtajana hän toimi 1907–1912. Vuodet 1912–1920 hän johti [[Turun Soitannollinen Seura|Turun soitannollisen seuran]] orkesteria ja 1920–1930 hän oli [[Hufvudstadsbladet]]in musiikkiarvostelija. Pääkaupungissa hän johti sinfoniakonsertteja ja järjesti monena vuonna kamarimusiikkisarjan. Hän toimi myös [[Ruotsalainen teatteri|Ruotsalaisen teatterin]] kapellimestarina.<ref name="Otavan" />
 
Ekman oli pitkään Suomen arvostetuin konserttipianisti ja etevä orkesterisolisti, joka aloitti ensimmäisenä Suomessa modernin pianotekniikan opetuksen. Hän avioitui 1895 [[sopraano]] [[Ida Ekman|Ida Morduch]]in (1875−1942) kanssa. He tekivät lukuisia kiertueita kotimaassaan ja ulkomailla. [[Skandinavia]]n lisäksi he esiintyivät aina Espanjassa ja Portugalissa saakka. Karl Ekman sovitti ja julkaisi [[kansanlaulu]]ja pianolle, viululle, lauluäänelle, [[sekakuoro]]lle, [[mieskuoro]]lle ja jousiorkesterille. Hän keräsi kansanlauluja ja [[kansanrunous|kansanrunoja]] varsinkin Ahvenanmaalta. Lisäksi hän sovitti [[Johan Sebastian Bach|Bachin]] sävellyksiä pianolle, muun muassa 31 [[preludi]]a ja [[fuuga]]a. Hän myös soitinsi orkesterille piano- ja urkusävellyksiä, joiden joukossa oli [[Jean Sibelius|Sibeliuksenkin]] pianokappaleita.<ref name="Otavan" /><ref name="Aika" />
 
Kerran Karl Ekman soitti kamarimusiikkikonsertin Jean Sibeliuksen kanssa. Se tapahtui [[Tammisaari|Tammisaaressa]] kesällä 1891. Molemmat olivat rahapulassa, joten päätettiin järjestää konsertti. Sen ohjelmaan kuului muun muassa kantaesityksenä Sibeliuksen Romanssi viululle ja pianolle (opus 2). Yleisöä tuli paljon ja konsertin jälkeen pidetty juhla ei ollut halpa eikä ikävä, kertoi Ekman jälkeenpäin.<ref>Maire Pulkkinen (toimittanut): ''Suomalaisia musiikin taitajia,'' Fazerin musiikkikauppa 1958, sivu 316.</ref>