Ero sivun ”Aleksandr Skrjabin” versioiden välillä

'''Aleksandr Nikolajevitš Skrjabin''' ({{k-ru|Алекса́ндр Никола́евич Скря́бин}}, [[6. tammikuuta]] [[1872]] – [[27. huhtikuuta]] [[1915]]) oli [[Venäjä|venäläinen]] säveltäjä ja [[piano|pianisti]]. Skrjabin syntyi [[Moskova]]ssa. Hän aloitti pianon soittamisen jo nuorena [[Nikolai Zverev]]in johdolla. Myöhemmin hän opiskeli [[Moskovan konservatorio]]ssa. Skrjabin oli kiinnostunut musiikin lisäksi [[teosofia]]sta. Hänen varhaisissa teoksissaan oli vaikutteita [[puola]]laisen säveltäjä [[Frederic Chopin]]in musiikista. Myöhemmin säveltäjä onnistui luomaan hyvin omaperäisen tyylin. Musiikin venäläinen [[modernismi]] liitetään useimmin juuri hänen hahmoonsa. Hänen sävellystensä subjektiivisen [[mystiikka|mystiikan]] ja hysteerisen [[ekstaasi|ekstaattisuuden]] on katsottu edustavan musiikin [[venäläinen symbolismi|symbolismia]] ja [[futurismi]]a. Tunnetuimpiin teoksiin kuuluu muun muassa kymmenen [[sonaatti|pianosonaattia]]. Skrjabin sävelsi niiden lisäksi muun muassa [[Pianokonsertto (Skrjabin)|pianokonserton fis-mollissa (op. 20)]], sinfoniat [[Sinfonia nro 1 (Skrjabin)|nro 1]] (op. 26), [[Sinfonia nro 2 (Skrjabin)|nro 2]] (op. 29) ja [[Sinfonia nro 3 (Skrjabin)|nro 3]] (op. 43) sekä sinfoniset runoelmat ''[[Ekstaasin runoelma]]'' (op. 54) ja ''[[Prometeus, tulen runoelma]]'' (op. 60).

 

 

Aleksandr Skrjabinin poika [[Julian Skrjabin]], joka kuoli vain 11-vuotiaana, sävelsi myös.