Ero sivun ”Papinjärvi” versioiden välillä

Paras viehe pilkinnässä Papinjärvellä on pieni kuparinvärinen mormuska, syöttinä tunkioliero tai surviaisen toukka. Paras tapa on harrstaaharrastaa ns. näköpilkintää, eli kalastaja seuraa tapahtumia vatsallaan maaten (alustana retkipatja). Näin saadaan hyvää tietoa siitä, mitä kala milloinkin tekee kun pilkkiä liikuttaa. Välillä toimii pohjan pölyttäminen ja välillä värisytetään ja nostetaan hitaasti ylöspäin. Pieneen tasapainoon ahven ottaa välillä hanakasti. Jos mormuska ei tahdo kiinnostaa kaloja, niin vaihda pilkkiä ja yllätyt positiivisesti. Kannatta vaihtaa välillä paikkaa, sillä kalat eivät talvella liiku kovinkaan paljon. Kalat eivät ainakaan papinjärvessä pelkää kairaamista. Tämä on todettu siten, että mies katsoo avantoon ja kaveri kairaa reiän viereen. Ahvenet pysyvät paikallaan, niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Välillä tämä jopa houkuttaa kaloja.