Ero sivun ”Siirtokirjoitus” versioiden välillä

'''Siirtokirjoitus''' tai '''translitterointi''' (toisinaan '''siirrekirjoitus''' tai '''siirrekirjainnus''') on kirjoituksen muuntamista [[kirjoitusjärjestelmä]]stä toiseen. Siirtokirjoitus voi tapahtua kahden [[äännekirjoitus|äännekirjoitukseen]] perustuvan järjestelmän (esimerkiksi [[latinalainen kirjaimisto|latinalaisen]] ja [[kyrillinen kirjaimisto|kyrillisen]]) välillä, mutta toinen tai kumpikin kirjoitusjärjestelmä voi perustua tavu- tai sanakirjoitukseenkin. Muunnosta erityisesti latinalaiseen kirjaimistoon kutsutaan joskus ''latinisaatioksi'' tai ''romanisaatioksi''. SiirtokirjoitettujaLatinisoituja nimiä voidaan nähdä päivittäin tiedotusvälineissä, kun esimerkiksi [[venäjän kieli|venäläisiä]], [[arabian kieli|arabialaisia]] tai [[kiinan kieli|kiinalaisia]] erisnimiä kirjoitetaan latinalaisilla kirjaimilla.

Jos siirtokirjoitus tehdään korvaamalla lähdekielen [[kirjain|kirjaimet]] kohdekielen kirjaimilla jonkin säännöstön mukaan, voidaan puhua ''translitteraatiosta''. Koska muunnos tällöin tapahtuu kaavamaisesti kirjoitusasun pohjalta, sitä tehtäessä ei tarvitse erikseen pohtia kirjainten äänteellistä vastaavuutta. Tämä kuitenkin edellyttää, että sekä lähde- että kohdekieli käyttävät jonkinlaista äännepohjaista kirjoitusjärjestelmäääännekirjoitusta. Sanakirjoituksen yhteydessä on sen sijaan pyrittävä valitsemaan kohdekielen merkit niin, että lukija osaa yhdistää ne suunnilleen lähdekielen mukaiseen ääntämykseen; tällöin voidaan puhua ''transkriptiosta''. Termistö ei kuitenkaan ole täysin vakiintunutta, sillä usein transkriptiotakin kutsutaan translitteraatioksi tai joskus translitteraatiota voidaan pitää transkription erikoistapauksena. Kahden äännekirjoitusjärjestelmän välistä siirtokirjoitusta voi olla perusteltua kutsua transkriptioksi, jos se ensisijaisesti pyrkii heijastamaan äänneasua pikemmin kuin kirjoitusasua.<ref name="Korpela-siirtokirjoitus" />

Koska lähde- ja kohdekirjoitusjärjestelmät voivat olla hyvin erilaisia, siirtokirjoituksessa joudutaan usein tekemään monimutkaisia sopimuksia merkkien korvaamisesta. Siirtokirjoituskaavojen olisi otettava huomioon paitsi lähdekielen mukainen kirjoitus- tai äänneasu myös kohdekielelle ominaiset [[oikeinkirjoitus]]säännöt, sillä samaakin kirjoitusjärjestelmää voidaan eri kielissä soveltaa hyvin eri tavoin. Käytännössä kielikohtainen siirtokirjoitus on usein kompromissi, joka ei ole yksiselitteisesti palautettavissa alkuperäiseen kirjoitusasuun ja joka toisaalta antaa vain ylimalkaisen kuvan alkukielisestä ääntämyksestä. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää jonkin kansainvälisen tai tieteellisen standardin mukaista siirtokirjoitusta, josta alkuperäinen kirjoitusasu on pääteltävissä yksiselitteisesti mutta joka kohdekielen näkökulmasta saattaa näyttää omituiselta.