Ero sivun ”Mosambikin historia” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p kh |
p % väli |
||
Rivi 47:
Portugalin vuoden 1926 sotilasvallankaappauksen vaikutukset näkyivät selvästi Mosambikissa. Vuodesta 1932 Portugalia hallitsi pääministerinä [[António de Oliveira Salazar]], jonka suunnitelmana oli muodostaa omavarainen valtio, jossa Portugali olisi teollisuuden keskus ja siirtomaat tuottaisivat maataloustuotteita ja raaka-aineita. Salazar kielsi maaomistuksen yksityisiltä yrityksiltä ja ''prazoilta'', jotka olivat aiemmin hallinneet noin kahta kolmasosaa Mosambikista. Salazar onnistui saamaan koko Mosambikin Portugalin siirtomaahallintoon.<ref name="briggs14"/>
Salazar perusti Mosambikiin suunnitelmatalouden. Maatalousjärjestelmässä maanviljelijät määrättiin viljelemään tiettyä tuotetta, minkä seurauksena [[riisi]]n ja [[puuvilla]]n tuotanto kasvoi räjähdysmäisesti 1930–1950.<ref name="king28">King, s. 28</ref> Mosambikin talous kehittyikin huomattavasti toisen maailmansodan aikana, mihin vaikutti Portugalin puolueettomuus. Vuosien 1939–1945 aikana Mosambikin vientituotteiden arvo nousi 500 %.<ref name="briggs14"/>
Salazarin löysättyä toisen maailmansodan jälkeen [[fasismi|fasistista]] politiikkaansa Mosambikissa kehittyi teollisuutta, ja maan rannat sekä luonto alkoivat kiinnostaa matkailijoita, joita tuli etenkin Etelä-Afrikasta. Mosambikin viennin kasvu ei kuitenkaan vaikuttanut ihmisten elämäntasoon, sillä suunnitelmataloudessa ei otettu huomioon viljelyä omiin tarpeisiin. Salazar houkutteli myös eurooppalaisia muuttamaan eteläiseen Mosambikiin, ja eurooppalaisten siirtolaisten määrä kasvoi 200 000:nteen.<ref name="king29">King, s. 29</ref> Lisäksi Mosambikin status muuttui siirtomaasta Portugalin merentakaiseksi maakunnaksi.<ref name="briggs15">Briggs, s. 15</ref>
Rivi 66:
=== Sisällissota ===
[[Tiedosto:Buscadearmadilhas.jpg|thumb|225px|Portugalilaisia sotilaita [[Mosambikin itsenäisyyssota|Mosambikin itsenäisyyssodassa]].]]
Mosambikista tuli itsenäistymisensä jälkeen [[marxismi|marxistinen]] yksipuoluejärjestelmä, jossa ainoa puolue oli Frelimo.<ref name="king30"/> Frelimo onnistui kehittämään valtiota itsenäistymisen alkuaikoina. Erityisesti yhteiskunnalliset olot paranivat, kun koulu- ja terveydenhuoltojärjestelmää kehitettiin.<ref name="king31">King, s. 31</ref> Vuonna 1975 Frelimo käynnisti [[rokotus]]kampanjan, jonka seurauksena [[lapsikuolleisuus]] tippui maassa 20 %. [[Maailman terveysjärjestö]]n mukaan ohjelma oli yksi Afrikan tehokkaimmista.<ref name="briggs16">Briggs, s. 16</ref> Lisäksi vuoden 1977 vaaleissa 28 prosenttia valituista oli naisia, mikä oli jopa maailman mittakaavassakin suuri lukumäärä.<ref name="king31"/> Frelimon hallinto epäonnistui kuitenkin talouden kehittämisessä, mihin vaikutti etenkin vuoden 1973 [[öljykriisi]], joka vaikutti Mosambikin talouteen. Lisäksi kriisin seurauksena Etelä-Afrikan kultakaivoksilla irtisanottiin kaksikolmasosaa mosambikilaisista työläisistä. Samalla monet portugalilaiset siirtolaiset lähtivät maasta, mikä aiheutti pääoman ja ammattitaidon vähenemisen.<ref name="briggs16"/>
Mosambikin rajanaapurissa valkoisten hallitsemassa [[Rhodesia]]ssa pelättiin afrikkalaisen itsenäisyysliikkeen saapumista myös maahan. Rhodesia vastasi perustamalla Mosambikin kansallinen vastarintaliike, [[Renamo]]n, joka aloitti [[Mosambikin sisällissota|sisällissodan]] 1977.<ref name="king31"/><ref>Briggs, s. 16-17</ref> Kun Rhodesia itsenäistyi [[Zimbabwe]]na 1980 [[SADF|Etelä-Afrikan puolustusvoimat]] (SADF) otti sen alaisuuteensa. SADF koulutti Renamon sotilaita Etelä-Afrikassa, [[Phalaborwa]]ssa. Renamoa tukivat lisäksi länsimaissa monet antikommunistiset järjestöt. Etelä-Afrikka ja Mosambik allekirjoittivat 16. maaliskuuta 1984 [[Nkomatin sopimus|Nkomatin sopimuksen]], joka kielsi maita tukemasta toisilleen vihamielisiä tahoja. Tästä huolimatta SADF jatkoi todennäköisesti salaista tukeaan Renamolle, jota auttoi myös Malawin presidentti [[Hastings Banda]], joka antoi järjestölle turvapaikan maastaan.<ref name="briggs17">Briggs, s. 17</ref>
Rivi 78:
=== Mosambik nykyään ===
[[Tiedosto:Guebuza2006.jpg|thumb|210px|[[Armando Guebuza ]] on valittu Mosambikin presidentiksi sekä [[Mosambikin vaalit 2004|vaaleissa 2004]] että [[Mosambikin vaalit 2009|2009]].]]
Ensimmäiset vaalit sisällissodan jälkeen järjestettiin [[Mosambikin vaalit 1994|1994]]. Monipuoluevaaleissa äänestettiin sekä maan uudesta presidentistä että [[Mosambikin parlamentti|parlamentista]]. Frelimon Joaquim Chissanon valittiin uudelleen maan presidentiksi, kun hän sai 53 % äänistä. Renamon ehdokas Afonso Dhlakama sai 34 % äänistä. Parlamenttiin Frelimo sai 129 paikkaa ja Renamo 112 paikkaa.<ref name="historyworld">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.historyworld.net/wrldhis/PlainTextHistories.asp?historyid=ad29| Nimeke = History of Mozambique| Tekijä = Gascoigne, Bamber| Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = HistoryWorld|Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 1.12. 2009| Kieli = {{en}}}}</ref> Renamo vaati itselleen paikkoja niiden maakuntien johtoon, joissa se oli saanut vaaleissa enemmistön, mistä Chissano kieltäytyi.<ref name="Briggs18">Briggs, s. 18</ref> Vaikka Frelimoa syytettiin Renamon syrjimisestä, niin sen johtaja Afonso Dhlakama vakuutti, että sotatoimiin ei enää palata.<ref name="historyworld"/>
Mosambik liittyi vuonna 1995 [[Kansainyhteisö]]ön, vaikka sillä ei ole siirtomaasiteitä [[Yhdistynyt kuningaskunta|Yhdistyneeseen kuningaskuntaan]]. Se oli ensimmäinen valtio, joka hyväksyttiin Kansainyhteisöön ilman brittiläistä siirtomaahistoriaa. Valintaan vaikutti se, että Mosambikilla läheiset yhteydet sitä ympäröiviin entisiin brittien siirtomaihin.<ref name="historyworld"/>
Rivi 84:
Renamo ja 16 muuta oppositiopuoluetta boikotoivat vuoden 1998 paikallisvaaleja, minkä ansiosta Frelimo sai lähes täyden paikallistasolla. Chissano voittikin selvästi kolmannen kautensa presidenttinä [[Mosambikin vaalit 1999|vaaleissa 1999]], joissa Frelimo sai myös selvän enemmistön parlamenttiin. Renamon edustajat väittivät vaaleja vilpillisiksi, mutta ulkomaalaisten tarkkailijoiden mielestä vaalit olivat vapaat ja reilut.<ref name="Briggs18"/>
Vuonna 2000 Mosambikiin iski pahimmat [[Mosambikin tulva (2000)|tulvat]] 50 vuoteen. Viikkojen rankkasade ja [[trooppinen sykloni Eline|sykloni Elinen]] tuulet aiheuttivat laajat tulvat, jotka vaikuttivat etenkin [[Sambesi]]n ja [[Limpopo]]n laaksoissa. Noin 700 ihmistä kuoli yli 500 000 jäi kodittomaksi. Lisäksi tulvat tuhosivat maan infrastruktuuria ja tappoi noin 80 % maan karjasta.<ref name="Briggs18"/>
Presidentti Chissano ilmoitti, ettei ole enää presidenttiehdokkaana [[Mosambikin vaalit 2004|vaaleissa 2004]]. Frelimon pääsihteeri [[Armando Guebuza]] valittiin vaaleissa maan uudeksi presidentiksi.<ref name="Briggs18"/>
| |||