|
[[Tiedosto:Kurilen-Text.jpg|thumb|300px|Sahalin, Japanin pohjoinen pääsaari Hokkaido, Japanin pohjoiset alueet ja Kuriilit NASAn satelliitista kuvattuina vuonna 2002.]]
[[Tiedosto:Sea of Okhotsk map.png|thumb|Kuriilit sijaitsevat [[Hokkaido]]n, sekä Venäjälle kuuluvien [[Sahalin|Sahalinin saaren]] ja [[Kamtšatkan niemimaa]]n välisellä alueella]]
'''Kuriilit''' eli '''Kuriilien saaret''' tai '''Kurillit''' ({{k-ru|Курильские острова|Kurilskije ostrova}}, {{k-ja|クリル列島|Kuriru rettō}} tai 千島列島, ''Chishima rettō'', ''"Tuhansien saarten saaristo"'' tai 千島, ''Chishima'', ''"Tuhannet saaret"'') on saaristo Japanin suuren pohjoissaaren, [[Hokkaido]]n, sekä Venäjälle kuuluvien [[Sahalin|Sahalinin saaren]] ja [[Kamtšatkan niemimaa]]n välisellä alueella [[Tyynimeri|Tyynessämeressä]]. Joskus saaria kutsutaan myös nimellä ''Ezo ga Chishima'', "''Ainujen tuhannet saaret''". [[Ainun kieli|Ainun kielessä]] sana "kur", mistä saariryhmän japaniin lainattu ja venäläinen nimitys juontuu, tarkoittaa miestä.
SaariaSaariryhmä on historian kuluessa kuulunut niin Venäjälle kuin Japanille. Nykyään saaria hallinnoi Venäjä osana [[VenäjäSahalinin alue]]ttaan, osanamutta saariston eteläosan omistuksesta on valtioiden välille jäänyt ratkaisematon aluekiista, [[SahalininKuriilien aluekiista]]tta, toisen maailmansodan jäljiltä. [[Japani]] katsoo eteläisimpien saarten, jotka ovat [[Kunašir]] eli Kunashiri, [[Shikotan]], [[Iturup]] eli Etorofu jasekä [[Habomai]]-saariryhmä, olevan osa sen [[Hokkaidō]]n prefektuuria. Japani käyttää näistä saarista nimitystä ''Hoppō'' (北方, "Pohjoiset territoriot").
==Historia==
== Alkuperäiskansa ==
{{lähteetön}}
{{pääartikkeli|[[Kuriilien kiista]]}}
Saaria ovat asuttaneetasuttanut alkuperäiskansa oli [[ainut]]. Japanin hallitus siirsi sen saariryhmään kuuluvalle ShikotanShikotanin saarelle ennen [[toinen maailmansota|toista maailmansotaa]].
Vladimir Atlasov oli ensimmäisiä Kuriileille matkustaneita venäläisiä vuonna 1697. 1700- ja 1800-luvuilla aluetta tutkivat muiden muassa Danila Antsiferova, I. Kozyrevski, Ivan Jevreinov, Feodor Lužin, Martin Španberg, [[Adam Johann von Krusenstern|Ivan Krusenstern]] ja [[Vasili Golovnin]].
== Historia ==
Venäjän keisari [[Aleksanteri I (Venäjä)|Aleksanteri I]] julisti vuonna 1821 että Kuriilit Urupista pohjoiseen kuuluvat Venäjälle. Vuonna 1822 Venäjä lähetti laivasto-osaston ottamaan haltuun Tyynenmeren saaria, minkä on katsottu olleen [[Venäjän Tyynenmeren laivasto]]n historiallinen alku. Toimenpiteellään Venäjä vastasi brittien ja amerikkalaissten alkaneeseen valaanpyyntiin [[Ohotanmeri|Ohotanmerellä]].
=== Venäjän löytöretkeily ===
Kun Venäjän amiraali [[Jefimi Putjatin]] vuosina 1853-1855 pyrki avaamaan suhteet siihen saakka ulkomaisilta suljeun Japanin kanssa, tavoitteena oli myös ratkaista Sahalinia ja Kuriilien saaria koskevat raja-aluekysymykset. Toisaalta samaan aikaan syttyi [[Krimin sota]], jonka yhteydessä brittiläis-ranskalainen [[laivasto|laivasto-osasto]] operoi Ohotanmerellä, mikä myös vaikutti neuvottelujen kulkuun. Venäjä otti tuolloin haltuunsa Amurin alueen ja Sahalinin saaren.
Venäläisistä ensimmäisiä mainintoja Kuriileista on Vladimir Atlasovilla, joka matkusti Kuriileille vuonna [[1697]]. [[1700-luku|1700-]] ja [[1800-luku|1800-luvuilla]] aluetta tutkivat muiden muassa Danila Antsiferova, I. Kozyrevski, Ivan Jevreinov, Feodor Lužin, Martin Španberg, [[Adam Johann von Krusenstern|Ivan Krusenstern]] ja [[Vasili Golovnin]].
Helmikuussa 1855 solmitussa Venäjän ja Japanin välisessä [[Shimodan sopimus|Shimodan sopimuksess]] valtioden raja määriteltiin Iturupin ja Uturun saarten välillä (tähän Japani on edelleen vaatinut rajaa palautettavaksi). Sahalinin hallinta jäi kuitenkin ratkaisematta. Ratkaisua yritettiin 1860-luvulla etsiä mm. vaihtokaupoilla joihin sisältyi Kuriilien saaria.
=== 1800-luku ===
==== Ison-Britannian ja Yhdysvaltain kalastus aktivoi Venäjän ====
Venäjän keisari [[Aleksanteri I (Venäjä)|Aleksanteri I]] totesi ukaasissaan vuonna [[1821]], että Venäjälle kuuluvat Kurillien saarista kaikki Sahalinin saaren eteläkärjestä Urupin eteläkärjestä pohjoiseen sijaitsevat saaret. Vuonna [[1822]] Venäjä lähetti lippulaiva Apollonista johdetun laivasto-osaston toimeenpanemaan ukaasia Tyynelle valtamerelle. Tämän on myös katsottu olleen [[Venäjän Tyynenmeren laivasto]]n historiallinen alku.
Uusi raja Kuriilien saaristossa sovittiin 1875 Pietarin sopimuksella, jolla Japani sai 18 eteläistä Kuriilien saarta Shumshuun asti sekä kaupallisia etuoikeuksia Ohotanmereen, Venäjä puolestaan koko Sahalinin saaren.
Syy Venäjän julistukseen ja laivaston lähettämiseen oli se, että britit ja yhdysvaltalaiset alkoivat [[kalastus|kalastaa]] [[valaat|valaita]] [[Ohotanmeri|Ohotanmerellä]]. Venäjä odotti, että sitä seuraisi myös muita kaupallisia toimenpiteitä.
Venäjälle epäonnisessa [[Venäjän-Japanin sota|Venäjän-Japanin sodassa]] Japani sai haltuunsa Sahalinin saaren eteläosan vuonna 1905 solmitulla [[Portsmouthin sopimus|Portsmouthin sopimuksella]]. Ensimmäisessä maailmansodassa Venäjä ja Japani olivat liittolaisia. Sittemmin Venäjän seuraajavaltio Neuvostoliitto kuitenkin ilmoitti vuonna 1925, ettei se tunnusta vuoden 1905 Portsmouthin sopimuksen sitä kohtaa, minkä mukaan Etelä-Sahalin siirtyi Japanille.
Vuonna [[1844]] kapteeni Gennadi Nevelskoi totesi, ettei Sahalin ole [[niemimaa]], vaan [[saari]]. Mikäli se olisi niemimaa, sen osoittaminen Venäjän Kaukoitään kuuluvaksi olisi ollut luonnollisempaa.
Toisessa maailmansodassa Neuvostoliitto oli pitkään puolueeton Japanin suhteen. Sodan loppuvaiheessa [[Jaltan konferenssi]]ssa 1945 Britannia, Yhdysvallat ja Neuvostoliitto kuitenkin sopivat, että Neuvostoliitto voisi ottaa haltuunsa Kuriilit ja Etelä-Sahalinin, mikäli se yhtyisi Japanin vastaiseen sotaan. Saksan antauduttua Neuvostoliitto liittyi sotaan Japania vastaan 9. elokuuta 1945. Japani antautui jo 14. elokuuta, ja Neuvostoliitto otti koko Kuriilien saariston haltuunsa 5. syyskuuta mennessä. Alueesta muodostettiin [[Habarovskin aluepiiri]]n kuulunut Etelä-Sahalinin piiri vuonna 1947.
==== Japani avautui – myös Venäjä oli aktiivinen ====
Vuonna [[1853]] venäläinen amiraali [[Jefimi Putjatin]] aloitti vuonna [[1855]] päättyneen kolmen retken sarjan Japaniin tavoitteenaan avata diplomaattiset ja kaupalliset suhteet Japaniin sekä ratkaista Sahalinia ja Kuriilien saaria koskevat raja-aluekysymykset Japanin kanssa.
Japani ei ole hyväksynyt Neuvostoliiton suorittamaa saarten haltuunottoa, eikä maiden välillä ole tämän takia solmittu rauhansopimusta maailmansodan jälkeen. Liittoutuneiden ja Japanin välisessä San Franciscon rauhansopimuksessa 1951 mennessä Japani suostui luopumaan kaikista aluevaatimuksista, jotka koskevat Sahalinin saarta ja Kuriileja, kuitenkin lukuun ottamatta sen neljää eteläisintä saarta, joita Japani ei pidä niitä varsinaisina Kuriileina. Neuvostoliitto ei tähän suostunut eikä allekirjoittanut San Franciscon sopimusta.
==== Krimin sota pakotti Venäjän maltillisuuteen ====
Vuonna [[1854]] Putjatin teki toisen retkensä Nagasakiin [[1. tammikuuta]] ja [[5. helmikuuta]] välisenä aikana. [[28. maaliskuuta]] [[1854]] puhkesi [[Krimin sota]], joka Suomen suuriruhtinaskunnassa tunnettiin nimellä "Itämainen sota" tai "[[Oolannin sota]]"). Siinä [[Ranska]] ja [[Turkki]] ([[Ottomaanien valtakunta]]) sotivat [[Yhdistynyt kuningaskunta|Britannian]] tukemina Venäjää vastaan. Brittiläis-ranskalainen [[laivasto|laivasto-osasto]] purjehti Ohotanmerelle ja Japaniin etsimään Venäjän sota- ja kauppalaivastoa. Länsivaltojen aktiivisuus pakotti Putjatinin ottamaan huomioon niiden vaikutuksen Shimodan neuvotteluissa Japanin kanssa.
Itä-Siperian kuvernööri, [[kreivi]] Nikolai Muravjev lähetti venäläiset joukot [[Amur]]ille. Niitä seurasi myös venäläisiä uudisasukkaita. Muravjev otti Venäjän haltuun myös Sahalinin saaren. Lokakuussa [[1854]] Putjatin palasi jatkamaan Shimodan neuvotteluja Japanin kanssa.
[[7. helmikuuta]] [[1855]] Venäjä solmi [[Shimodan sopimus|Shimodan sopimuksen]] Japanin kanssa. Venäjän ja Japanin välinen raja määriteltiin kulkevaksi Iturupin ja Uturun välillä. Sahalinin saari määrättiin Japanin ja Venäjän yhteiseen, myöhemmin tarkennettavaan hallintaan.
==== Japani pyrki ratkaisuun ====
Vuonna 1862 Japani pyrki diplomaattiseen painostukseen aluekysymyksen ratkaisemiseksi. Vuonna [[1866]] Venäjä tarjosi Urupia ja kolmea muuta saarta saadakseen Sahalinin kokonaan itselleen. Vuonna [[1867]] Japani vetosi toisen kerran Venäjään. Vuosina [[1869]]–[[1870]] Japani toivoi Venäjän suostuvan [[Yhdysvallat|Yhdysvaltain]] välitykseen. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Vuonna [[1871]] Japani liitti etelässä itseensä [[Rjukujun saaristo]]n.
Vuonna 1873 Hokkaidon aluehallinto vastusti venäläisten kalastusta ja havaintoasemien pystyttämistä Iturupille. Japani valtuutti laivastonsa tykkiveneet partioimaan Kurillien läheisyydessä. Japanin ulkoministeriö julisti aluevesirajat laajennetuiksi 12 kilometriin saarten rannoista.
Vuonna 1874 Japani hyökkäsi Formosaan ([[Taiwan]]iin). Vuonna 1875 se liitti itseensä Ogasawaran saaret.
==== Pietarin sopimus määritti demarkaatiolinjan ====
Vuonna [[1875]] Japani ja Venäjä sopivat amiraali Enomoto Bujon ja ruhtinas [[Aleksandr Goršakov]]in [[7. toukokuuta]] [[1875]] allekirjoittamalla Pietarin sopimuksella, että Venäjä saa Sahalinin saaren itselleen ja Japani Kuriilien 18 saarta Shumshuun sekä kaupallisia etuoikeuksia Ohotanmereen.
Sahalinia japanilaisille kuuluvana pitävien japanilaisten mielestä Pietarin sopimuksella Japani vaihtoi japanilaisen Sahalinin japanilaisiin Kurillien saariin.
Hallinnollisesti Japanissa Kurillien saaret kuuluivat elimellisesti Japanin emämaahan. Niitä ei hallittu [[siirtomaa]]na, vaan ne kuuluivat suoraan Japanin suuren pohjoissaaren [[Hokkaido]]n alueeseen.
Saarten alkuperäisasukkaat, ainut olivat tätä ennen asuneet vuosisadan venäläisen kulttuurin ja hallinnon piirissä sekä omaksuneet [[ortodoksinen kirkko|ortodoksisen]] uskon. Heitä oli ollut noin 20 000; sittemmin he olivat Japaniin siirtyneinä japanilaistuneet.
=== 1900-luvun alku ===
==== Japani sai Sahalinin saaren eteläosan itselleen ====
[[Shumshun]] uudisasukas Gunji päätti liittyä Venäjän-Japanin sotaan [[6. kesäkuuta]] [[1904]]. Troolareilla matkustaneet 100 japanilaista perustivat tukikohdan [[Ožonoje]]en sotilashallinnon alaisuuteen. Venäläinen jalkaväkiosasto siirtyi [[Petropavlovsk-Kamtšatski|Petropavlovskista]] Ožonojeen ja internoi uudisasukkaat sodan loppuun saakka.
Japani sai haltuunsa Sahalinin saaren eteläosan vuonna [[1905]] Venäjän-Japanin sodan päättäneellä [[Portsmouthin sopimus|Portsmouthin sopimuksella]]. Gunjin vankeudesta Yhdysvaltoihin neuvottelijoille salakuljetuttama kirje korosti pohjoisten vesien kalastuksellista merkitystä Japanille. Venäjä suostui siihen, että japanilaiset saisivat kalastaa Venäjälle kuuluvan Kamšatkan niemimaan kummallakin rannikolla.
==== Sahalinin saaret osana Kaukoidän kysymystä ====
Kurillien saarten kysymys liittyi läheisesti Venäjän ja Japanin kilpailuun Mantšuriassa ja myös Yhdysvaltain lisääntyneeseen läsnäoloon alueella – Japani pureutui Kiinaan ja Yhdysvallat oli ostanut [[Alaska]]n Venäjältä vuonna [[1867]]. Kiinassa [[1800-luku|1800-luvun]] lopulla olivat aktiivisesti läsnä ekstraterritoriaalisine toimilupa-alueineen Britannia, Japani, Ranska, Saksa, Venäjä ja Yhdysvallat.
==== Venäjä Japanin liittolaisena maailmansodassa ====
[[Ensimmäinen maailmansota|Ensimmäisen maailmansodan]] aikana Japani liittyi Britannian, Ranskan ja Yhdysvaltain rinnalle vuonna [[1902]] Britannian kanssa solmimansa sopimuksen mukaisin periaattein. Se sai Kiinasta itselleen Saksan toimilupa-alueet [[Shandong]]issa [[Versaillesin rauha|Versailles'n rauhan]] 156. artiklan perusteella, mikä oli pettymys kiinalaisille ja aiheutti osaltaan kansallismielisen [[Toukokuun neljännen päivän liike|toukokuun neljännen päivän liikkeen]] synnyn.
Myös Kiina oli liittynyt ensimmäisessä maailmansodassa ympärysvaltoihin saadakseen Saksan toimilupa-alueen takaisin suoraan omaan määräysvaltaansa. Näin ensimmäinen maailmansota ei vaikuttanut ympärysvaltojen kanssa liitossa olleiden Venäjän valkoisten sotilashallitusten ja Japanin eikä Japanin ja Neuvosto-Venäjän väliseen tilanteeseen, vaikka Japani osallistui Kaukoidässä ympärysvaltojen interventioon Neuvosto-Venäjää vastaan. Neuvostoliitto kuitenkin ilmoitti vuonna [[1925]], ettei se tunnustaisi vuonna [[1905]] solmimansa Portsmouthin sopimuksen sitä kohtaa, minkä mukaan Etelä-Sahalin siirtyisi Japanille.
=== Toinen maailmansota ===
==== Puolueeton Neuvostoliitto liittyi Japanin vastaiseen sotaan ====
Japanin ja Neuvostoliiton solmiessa Saksan välittämää viisivuotista hyökkäämättömyyssopimustaan 13. huhtikuuta 1941 neuvotteluissa nousi esille kysymys Etelä-Sahalinista, jonka Neuvostoliitto halusi takaisin Portsmouthin sopimusta muuttamalla. Japani puolestaan oli tarjoutunut ostamaan Pohjois-Sahalinin Neuvostoliitolta.
Saksan ryhtyessä perääntymään Neuvostoliiton rintamalla Stalin ilmoitti Teheranin konferenssissa vuonna 1943, että Neuvostoliitto voisi liittyä Tyynenmeren sotaan Japania vastaan Saksan antauduttua. Neuvostoliitto puolestaan odotti Britannialta ja Yhdysvalloilta, että länsiliittoutuneet avaisivat myös länsirintaman Saksaa vastaan. Normandian maihinnousun toteuduttua vuoden 1944 lopulla Neuvostoliitto määritteli kantansa Japanin vastaisen sodan suhteen. Neuvostoliiton tulisi saada Japanilta Etelä-Sahalin. Stalin, Churchill ja Roosevelt sopivatkin tästä [[Jaltan konferenssi]]ssa. Britannia, Yhdysvallat ja Neuvostoliitto saavuttivat konferenssissa 11. helmikuuta 1945 yksimielisyyden siitä, että Neuvostoliitto voisi ottaa haltuunsa Kuriilit ja Etelä-Sahalinin, mikäli se yhtyisi Japanin vastaiseen sotaan.
Neuvostoliiton ulkoasiainkansankomissaari [[Vjatšeslav Molotov]] ilmoitti 13. huhtikuuta 1945 Japanin Moskovan suurlähettiläälle Satolle, ettei Neuvostoliitto jatkaisi puolueettomuussopimusta, joka ehtojensa mukaisesti jatkuisi itsestään, mikäli sitä ei irtisanottaisi vuotta ennen sopimusjakson päättymistä.
Toisen maailmansodan lopussa, Saksan antauduttua 8. toukokuuta 1945, myös Neuvostoliitto liittyi sotaan Japania vastaan 9. elokuuta 1945 Japanin kanssa vuosiksi 1941–1946 solmimansa puolueettomuussopimuksen vastaisesti.
Neuvostoliiton sodanjulistuksessa 8. elokuuta 1945 todettiin, että Japanin toivomus Neuvostoliitolle toimia välittäjänä Tyynenmeren sodassa oli ilman perustaa, koska Japani kieltäytyi antautumasta ehdoitta Britannian, Kiinan ja Yhdysvaltain 26. heinäkuuta 1945 esittämästä vaatimuksesta ja että sodan lyhentämiseksi sekä uhrien määrän vähentämiseksi Neuvostoliitto liittyisi edellisten esittämään vaatimukseen todeten olevansa sotatilassa Japanin kanssa seuraavasta päivästä 9. elokuuta 1945 alkaen.
Japanin antauduttua 14. elokuuta 1945 Neuvostoliitto aloitti Etelä-Sahalinin ja Kuriilien haltuun ottamisen 18. elokuuta 1945 maahyökkäyksellä Sahalinilla ja maihinnousuin Kuriileille. Šumušu demilitarisoitiin 18. elokuuta – 22. elokuuta käytyjen taisteluiden jälkeen japanilaisista 24. elokuuta. Loppuosa Kurilleista luovutettiin taisteluitta: Matsuwa 26. elokuuta, Etorofu 29. elokuuta ja Uruppu 31. elokuuta. 1. syyskuuta – 4. syyskuuta valtausta laajennettiin Kunashiriin ja Shikotaihin. 5. syyskuuta mennessä Neuvostoliitto oli ottanut haltuunsa Kuriilit Japanin pohjoisiksi alueikseen kutsumia osia myöten.
Neuvostoliiton korkein neuvosto päätti 2. helmikuuta 1946 Etelä-Sahalinin ja Kuriilien maan, mineraalivarojen, puuvarojen ja vesien kuulumisesta Neuvostoliitolle. Haltuun otetusta alueesta muodostettiin Etelä-Sahalinin piiri, joka liitettiin hallinnollisesti Habarovskin seutuun ([[krai]]). 2. tammikuuta 1947 Etelä-Sahalinin piiri liitettiin uudelleen organisoituun Sahalinin piiriin, joka sekin kuului Habarovskin seutuun (krai).
==== Japani ja Neuvostoliitto eivät solmi rauhansopimusta ====
Johtuen siitä, ettei Japani ole hyväksynyt Neuvostoliiton aivan toisen maailmansodan lopussa suorittamaa Kurillien saarten haltuun ottoa, ei Japani ole solminut Neuvostoliiton eikä Venäjän kanssa toisen maailmansodan päättävää rauhansopimusta, missä Kurillien kysymys olisi lopullisesti määritelty.
San Franciscon rauhansopimuksen solmimispäivään 8. syyskuuta 1951 mennessä Japani suostui luopumaan kaikista aluevaatimuksista, mitkä koskevat Sahalinin saarta ja Kuriileja sen neljää eteläisintä saarta lukuun ottamatta, koska Japani ei pidä niitä varsinaisina Kuriileina. Neuvostoliitto ei tähän suostunut eikä San Franciscon rauhansopimusta Japanin ja Neuvostoliiton välillä solmittu.
Tämä oli mahdollista siksi, ettei Japani jäänyt 1945 Neuvostoliiton valtapiiriin, vaan tuli Yhdysvaltain miehittämäksi, minkä vuoksi rauhansopimusta Neuvostoliiton kanssa sen sanelemilla ehdoilla ei tarvinnut hyväksyä.
Diplomaattisuhteiden solmimiseksi rauhansopimuksetta antoivat Neuvostoliitto ja Japani julistuksen, millä ne päättivät sotatilan ja sopivat diplomaattisuhteiden solmimisesta. Habomain ja Shikotan tulee julistuksen mukaan palauttaa Japanin hallintaan rauhansopimuksen solmimisen jälkeen.
19. tammikuuta 1960 Japani solmii Yhdysvaltain kanssa 8. syyskuuta 1951 solmittua sopimusta, minkä solminen oli luonut juridisen perustaa yhdysvaltalaistukikohtien ylläpitämiselle Japanissa.{{selvennä|eli siis mitä?}} Vastauksena tähän 27. tammikuuta 1960 ilmoittaa Neuvostoliitto, että se ei Habomaita ja Shikotnia luovuttamalla laajenna Japanin pinta-alaa, koska se pitää japanilais-yhdysvaltalaisen sopimuksen jatkamista suunnattuna Korean demokraattista kansantasavaltaa ja Neuvostoliittoa vastaan.
== Nykytilanne ==
1993 antavat Japani ja Venäjä Tokion julistuksen, minkä mukaan Neuvostoliiton kanssa jo sovittu pätee myös Venäjällä. Venäjä on Neuvostoliiton kansainvälisoikeudellinen seuraajavaltio.
14. marraskuuta 2004 Venäjän ulkoasiainministeri Sergei Lavrov totea ennen presidentti Vladimir Putinin Japanin vierailua, että venäläis-japanilaisten suhteiden perustana on vuoden 1956 julistus. Putin toteaa, että Venäjä on valmis ottamaan itselleen sopimuksen velvoitteet siinä määrin kuin myös kumppanit ovat valmiita toteuttamaan. Japanin pääministeri Koizumin vastauksen mukaan pelkästään Habomain ja Shikotnian palauttamianen Japanille ei riitä, mikäli ei samalla pystytä sopimaan kaikkien saarten omistuksesta, mikä on rauhansopimuksen ehtona.
Kuriileista on keskusteltu lukuisia kertoja virkamiestasolla ja joissain ministeritapaamisissakin se on ollut tiedotusvälineissä esillä.
Saarilla on kummallekin maalle vertauskuvallinen merkitys. Japanille, erityisesti kansallisesti suuntautuneen viiteen fraktioon jakautuneen japanilaisen liberaali-demokraattisen valtapuolueen perinteisemmin suuntautuneille kannattajille, Kurillit ovat osa Japania. Shimodan ja Pietarin sopimusten jälkeen Japani hallitsi Kurilleja elimellisenä osana emämaahan kuuluvaa suurta pohjoissaarta, Hokkaidoa, ei siirtomaana.
Japanin yhdysvaltalaisten toivomuksesta 1950-luvulla kommunismin vastustamiseksi koottu valtapuolue, Liberaali-demokraattinen puolue, on usean ryhmittymän muodostama kokoomus, missä taloudellis-teknisten perusteiden lisäksi on otettava huomioon sen koossa pitämiseksi myös kansallinen perinne.
Venäjälle puolestaan Kurillien saaret ovat osa Neuvostoliiton Japanilta palauttamaa, Venäjän aikaisemmin heikkouden aikoinana menettämää, toisen maailmansodan voittomaata Itä-Preussin eli Kaliningradin [[oblast]]in tapaan, missä Venäjä 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun vastoinkäymistensä jälkeen voittajana sai omansa takaisin.
Taloudellisesti saarilla ei ole kummallekaan maalle erityisen suurta merkitystä. Japanin hallinnan uskottaisiin paikallisesti merkitsevän voimakasta aluepoliittista tukea ja taloudellisen aseman parantumista. Toisaalta paikallisia asukkaita arveluttaa liittyminen Japaniin ja japanilaiseen kulttuuriin. Toisaalta Hokkaidon kalastajat arvelevat saavansa kilpailua, mikäli saaret palautettaisiin Japanille. Venäläislaskelman mukaan kuitenkin yhdenkin saaren siirtyminen Japanille kuitenkin parantaisi mahdollisuuksia kalastaa lokakuusta huhtikuulle jäätyvällä Ohotan merellä, minkä arvo voisi olla 2,5 miljardia dollaria vuodessa.
Venäjälle kysymys voi muodostaa ennakkotapauksen, mikä voisi johtaa uusiin vaatimuksiin yli 60 Venäjää koskevan sopimuksella sovitun tai avoimen aluekysymyksen uudelleen esille ottamista.
=== Japanin vaatimukset Venäjälle ===
Alueen omistusta ovat määrittäneet Venäjä sekä Neuvostoliiton ja Japanin väliset kansainväliset valtiosopimukset. Japani ja Neuvostoliitto eivät voineet allekirjoittaa toisen maailmansodan jälkeen rauhansopimusta siksi, että Japani pitää Kuriileja itselleen kuuluvana, mihin Neuvostoliitto tai sen kansainvälisoikeudellinen seuraajavaltio Venäjä eivät ole suostuneet. Venäjä pitää myös Euroopan unionia ulkopuolisena sen ja Japanin välisessä aluekysymyksessä. Japanin hallituksessa on oma ministerinsä Venäjän hallussaan pitämien pohjoisten alueiden ja Yhdysvaltain tukikohtanaan pitämän Okinawan kysymyksiä varten. Vuodesta 2004 näistä vastaava ministeri on ollut Juriko Koike.
Japani haluaa Kuriileista, ''Pohjoisesta alueestaan'' '''Etoforun''' ja '''Kunashirin''' sekä Kuriileihin kuulumattomaksi katsomansa '''Habomain''' ja '''Shikotan'''.
=== Ampumatapaus 2006 ===
Japanilainen kalastusalus [[Kisshinmaru 31]] kohtasi Kuriileihin kuuluvan [[Kagara]]-saaren lähistöllä venäläisen rannikkovartioaluksen 16. elokuuta 2006 noin kello neljä aamulla. Venäjän mukaan kalastusalus ei pysähtynyt kehotuksesta ja varoituslaukauksesta huolimatta. Venäläisten ampuessa yksi neljästä kalastajasta, 35-vuotias Mitsuhiro Morita kuoli, ja kalastusalus otettiin kiinni jäljellä olevine miehistön jäsenineen kiinni. [[Sahalin]]in yleisen syyttäjän mukaan kalastajia kohtaa syyte rajaloukkauksesta ja luvattomasta kalastuksesta. Edellisen kerran japanilainen kalastaja kuoli lokakuussa 1956 samalla tavoin.
== Saaret ==
*** Zeljonyi - Shibotsu **
<br>
_ ** Japanin vaatimia saaria
== Aiheesta muualla ==
* [http://www.yale.edu/lawweb/avalon/wwii/s1.htm Japanin ja Neuvostoliiton puolueettomuussopimus 1941]
* [http://wiretap.area.com/Gopher/Gov/US-History/WWII/sov-japan.neu Neuvostoliiton ilmoitus siitä, ettei se jatka puolueettomuussopimusta]
* [http://www.kantei.go.jp/foreign/koizumidaijin/040927/11koike_e.html Okinawan ja pohjoisten alueiden ministeri Juriko Koike]
* [http://www.ln.mid.ru/brp_4.nsf/0/4e86f5af177417edc3256f6b0030f477?OpenDocument Venäjän ulkoasiainministeriön kommentti Kuriilien kysymyksen kahdenkeskisyydestä Japanin ja Venäjän kesken]
[[Luokka:Kuriilit|*]]
| 