Ero sivun ”Gallikanismi” versioiden välillä

161 merkkiä poistettu ,  11 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
p (Botti lisäsi: uk:Галіканізм)
Ei muokkausyhteenvetoa
[[Image:Jacques-Bénigne Bossuet.jpg|thumb|200px|Jacques-Bénigne Bossuet.]]
'''Gallikanismi''' on uskonnollinen ja poliittinen oppi, jonka tarkoituksena on ollut organisoida [[Ranska]]n [[katolinen kirkko]] mahdollisimman itsenäiseksi [[paavi]]en vallankäytöstä. Gallikanismi tunnustaa Ranskan katolisuuden erikoisluonteen, ja hylkää siten paavien liian voimakkaan sekaantumisen kaikkiin Ranskan asioihin. Oppi myöntää paavin johtoaseman ja tuomiovallan., Muttamutta se vastustaa hänen kaikkivaltiuttaan sekä korostaa [[ekumeeniset kirkolliskokoukset|yleisten kirkolliskokouksien]] ja [[valtionpäämies]]ten roolia.
 
Käytännössä tämä merkitsi eritoten hyvin tiukkaa Ranskan valtionpäämiehen (kuninkaan tai keisarin) otetta piispojen nimityksessä koko valtakunnan alueelle. Vaikkakin paavien asemaa kunnioitettiin, niin tämän oppijärjestelmän mukaisesti hänen vallalleen asetettiin hyvin tiukat puitteet. Opin mukaan kirkolliskokoukseen kokoontuneiden piispojen tekemät päätökset olivat ylivoimaisesti tärkeämmät ja lainvoimaisemmat kun paavien yksistään tekemät.
 
Ranskassa tapahtuivat 1400-luvulla ensimmäiset yritykset kohden gallikanismia. Kuningas [[Kaarle VII (Ranska)|Kaarle VII]] rajoitti [[7. heinäkuuta]] [[1438]] Bourgesissa antamallaan asetuksella (Pragmatique Sanction de Bourges) paavien etuoikeuksia ja myönsi myönsi korkeimmänkorkeimman päätösvallan [[Basel]]in ja [[Konstanzin kirkolliskokous|Konstanzin]] kirkolliskokouksille.
 
Kaikkein tunnetuin oppisuunnan edustaja oli Meaux'n piispa [[Jacques Bénigne Bossuet]], joka vaikutti 1600-luvulla. Hän kirjoitti gallikanismista vuonna [[1682]] neljä artikkelia, jotka olivat Ranskan piispankokouksen allekirjoittamia. Hän otti käyttöönsä Konstanzin kirkolliskokouksen päätökset, joiden mukaan ekumeeninen kirkolliskokous, eli kaikkien piispojen ja apottien kokous, oli kirkon ylin auktoriteetti myös kirkon opetuksen suhteen.
 
Gallikanismi voimistui 1700-luvun lopulla eritoten Ranskan papiston keskuudessa,. johonTähän vaikuttivat BoussuetänBoussuet'n teoriat, jotka hyväksyttiin laajalti, ja toisaalta myös [[Jansenismi|jansenistien]] omaksumanomaksuma gallikaanisengallikaaninen asenteenasenne. vuoksi, jotkaJansenistit syyttivät paavia sekaantumisesta Ranskan papiston sisäisiin asioihin. Seuraavalla vuosisadalla, 17001800-luvulla, gallicanismingallikanismin ajatus oli jo vallannut lähes kokonaisuudessaan ranskalaisen papiston, joka toisaalta salli. [[ranskanRanskan vallankumous|vallankumouksen]] myötä papiston siviilioikeuksien lainsäädännöllisen aseman, joka puolestaan oli voimakkaasti gallikaanisten ajatusten läpitunkemaa. TämäUusi lainsäädäntö teki käytännössä papistosta tavallisia virkamiehiä, joiden palkan valtio maksoi, mutta joiden oli vannottava uskollisuudenvala Perustuslailleperustuslaille. Pitkällisen aikailuinaikailun jälkeen paavi [[Pius VI]] tuomitsi tuon perustuslain. Tämä aiheutti hajaannuksen ranskalaisen papiston keskuudessa.
 
Félicité Robert de Lamennais kitisoi voimakkaasti kirjassaan ''Essai sur l'indifférence en matière de religion'', jonka hän kirjoitti vuosien [[1817]] ja [[1823]] välillä, gallikanismia ja sen periaatteita.
 
Lopulta vuonna [[1870]] [[Rooma]]ssa [[Vatikaanin ensimmäinen kirkolliskokous]] julisti paavin erehtymättömäksi. Tämä päätös, vaikkakin ranskalaisten piispojen voimakkaasti vastustama, soitti iltakelloja gallikanismille. Tuloksena oli Ranskan tasavallan maallistuminen ja vuonna [[1905]] tapahtunut täydellinen kirkon ja valtion ero.
 
== Katso myös ==
 
==Aiheesta muualla==
* [http://www.gallican.org/ GallicaanisenGallikaanisen kirkon viralliset sivut] {{fr}}
 
 
11 884

muokkausta