Ero sivun ”Komipermjakit” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→‎Etninen historia: poistettu vanha fabulaatio
Rivi 37:
 
==Etninen historia==
[[Venäläiset|Venäläisten]] käyttämien nimitysten ''perm, permjane'' uskotaan perustuvan [[vepsäläiset|vepsäläisiltä]] lainattuun sanaan ''Perämaa''. Kaman yläjuoksulta löydettyjä 800–1200-lukujen [[arkeologia|arkeologisia]] muistomerkkejä pidetään nykyisten komipermjakkien esi-isien jättäminä. Venäläisissä lähteissä Permi mainitaan ensimmäisen kerran [[novgorod]]ilaisten vuonna 1187 [[Ural (vuoristo)|Uralin]] taakse tekemän retken yhteydessä. [[Vytšegdan Permi]]in rajoittunut [[Suur-Permi]] esiintyy 1300-luvun lopulla laaditussa [[Tapani Permiläinen|Tapani Permiläisen]] elämäkerrassa. Suur-Permin tiedetään muodostaneen ruhtinaan johtaman alueellisen kokonaisuuden. 1400-luvulla [[Moskovan ruhtinaskunta]] alkoi levittää vaikutusvaltaansa Suur-Permin alueelle, ja vuonna 1472 tehdyn sotaretken yhteydessä se liitettiin Venäjään. Jonkin aikaa aluetta hallitsivat Moskovan asettamat paikalliset ruhtinaat, mutta pian siitä tuli Venäjän hallinnollinen yksikkö, joka jaettiin [[Tšerdyn]]in ja [[Usolje]]n sekä myöhemmin [[Kaigorod]]in kihlakuntiin.<ref name="narody 200" />
 
Kaman seudusta tuli [[Siperia]]n kaupan ja valloituksen tukikohta, ja varsinkin 1500-luvun jälkipuoliskolla sinne muutti paljon venäläistä väestöä. Venäläinen vaikutus komipermjakkien kulttuurin on ollut erityisen voimakas. Samaan aikaan eteläiset [[Inva]]joen komipermjakit joutuivat [[Stroganov]]in kauppiassuvun maaorjiksi. Pohjoisista komipermjakeista tuli valtion talonpoikia, minkä johdosta ryhmien välille on syntynyt tiettyjä eroavaisuuksia. 1700-luvulla osa kansasta kiinnitettiin Uralin metallitehtaisiin, joille he joutuivat hankkimaan puuta ja puuhiiltä. Väestön kasvun ja viljelysmaan vähyyden takia monet hakeutuivat muualle ansiotöihin tai muuttivat uusille alueille Siperiaan. Muuttoliike oli voimakkaimmillaan 1800–1900-lukujen vaihteessa.<ref>Narody Rossii: entsiklopedija 1994: 200–201.</ref>