Ero sivun ”John Pope” versioiden välillä

Sisällissodan syttyessä hän haki Lincolnin adjutantiksi, mutta hänet ylennettiin prikaatinkenraaliksi [[17. toukokuuta]] [[1861]] ja komennettiin hakemaan vapaaehtoisia [[Illinois]]ista. Hän sai komennettavakseen läntisen sotanäyttämön pohjoisalueen ja Keski-Missourin heinäkuussa ja riitatui läntisen sotanäyttämön komentajan kenraalimajuri [[John C. Frémont]]in kanssa ja juonitteli saadakseen tämän pois komennosta. Pope otti [[18. joulukuuta]] [[Blackwater]]ista [[Missouri]]sta 1200 vankia. Hän sai [[1862]] kenraali Halleckilta komentoonsa Mississippin armeijan, ja komennettiin valtaamaan [[Etelävaltiot|konfederaation]] tukikohtia Mississippijoen varrella. Hän onnistui valtaamaan New Madridin ja avasi tien unionin sotalaivoille [[Memphis]]iin asti. [[Corinth]]in piirityksessä hän komensi [[Henry Wager Halleck]]in armeijan vasenta sivustaa, mutta Lincoln kutsui hänet pian itään. McClellanin Peninsula-kampanjan[[Virginian niemimaan sotaretki|Virginian niemimaan sotaretken]] epäonnistumisen jälkeen hän sai komentoonsa unionin [[Virginia]]n armeijan. Hän joutui etelävaltioiden joukkojen asettamaan ansaan toisessa Bull Runin taistelussa [[29. elokuuta]] [[1862]] ja [[James Longstreet]]in komentamat etelävaltalaiset pakottivat hänet perääntymään. Seurauksena kenraalimajuri [[Fitz John Porter]] joutui sotaoikeuteen ja erotettiin kun taas Pope erotettiin [[12. syyskuuta]] ja hänen armeijansa annettiin McClellanille. Pope jatkoi sotilastehtävissä idässä Missourin divisioonassa, ja erosi armeijasta kenraalimajurina [[1865]].