Ero sivun ”Komipermjakit” versioiden välillä

Komipermjakkien perinteistä asuinaluetta ovat Permin Komin etelä- ja pohjoisosat. Piirikunnan väestöstä he muodostavat 59,0 %.<ref name="perepis 4.3">{{Verkkoviite | Osoite = http://perepis2002.ru/ct/doc/TOM_04_03.xls | Nimeke = Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.3. Naselenije po natsionalnosti i vladeniju russkim jazykom po subjektam Rossijskoi Federatsii. | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 21.6.2009 | Kieli = {{ru}} }}</ref> Erillisiä ryhmiä ovat Permin aluepiirin koillisosassa asuvat [[Jazvan komit]] sekä [[Kirovin alue]]en [[Afanasjevon piiri]]n [[Zjuzdinin komit]]. Siirtolaisten perustamia komipermjakkikyliä oli aikaisemmin myös [[Novosibirskin alue]]ella. Viime vuosikymmeninä monet ovat muuttaneet muualle Venäjälle ja entisen [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] tasavaltoihin.<ref name="narody 200">{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimike = Narody Rossii: entsiklopedija | Julkaisupaikka = Moskva | Julkaisija = Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija | Vuosi = 1994 | Sivu =: 200 | Tunniste = ISBN 5-85270-082-7}}.</ref>

Venäjän vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan komipermjakkeja on 125&nbsp;200 henkeä,<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://perepis2002.ru/ct/doc/TOM_04_01.xls | Nimeke = Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.1. Natsionalnyi sostav naselenija. | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 21.6.2009 | Kieli = {{ru}} }}</ref> joista 64,1&nbsp;% asuu Permin Komissa ja 18,5&nbsp;% muualla Permin aluepiirissä.<ref name="perepis 4.3" /> Vuonna 1989 Venäjän komipermjakeista 71,1&nbsp;% piti äidinkielenään komipermjakkia ja 28,7&nbsp;% [[venäjän kieli|venäjää]]. Toisena kielenään venäjää puhui 62,1&nbsp;%.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimike = Narody Rossii: entsiklopedija | Julkaisupaikka = Moskva | Julkaisija = Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija | Vuosi = 1994 | Sivu =: 442 | Tunniste = ISBN 5-85270-082-7}}.</ref> Vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan venäjää osaa 98,3&nbsp;% komipermjakeista.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://perepis2002.ru/ct/doc/TOM_04_02.xls | Nimeke = Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.2. Naselenije po natsionalnosti i vladeniju russkim jazykom. | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 21.6.2009 | Kieli = {{ru}} }}</ref> Kotipiirikunnassaan asuvista komipermjakeista 97,4&nbsp;% puhuu venäjää<ref name="perepis 4.3" /> ja 95,1&nbsp;% komipermjakkia.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://perepis2002.ru/ct/doc/TOM_04_06.xls | Nimeke = Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.6. Vladenije jazykami (krome russkogo) naselenijem otdelnyh natsionalnostei po respublikam, avtonomnoi oblasti i avtonomnym okrugam Rossijskoi Federatsii. | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 21.6.2009 | Kieli = {{ru}} }}</ref>

Kaman seudusta tuli [[Siperia]]n kaupan ja valloituksen tukikohta, ja varsinkin 1500-luvun jälkipuoliskolla sinne muutti paljon venäläistä väestöä. Venäläinen vaikutus komipermjakkien kulttuurin on ollut erityisen voimakas. Samaan aikaan eteläiset [[Inva]]joen komipermjakit joutuivat [[Stroganov]]in kauppiassuvun maaorjiksi. Pohjoisista komipermjakeista tuli valtion talonpoikia, minkä johdosta ryhmien välille on syntynyt tiettyjä eroavaisuuksia. 1700-luvulla osa kansasta kiinnitettiin Uralin metallitehtaisiin, joille he joutuivat hankkimaan puuta ja puuhiiltä. Väestön kasvun ja viljelysmaan vähyyden takia monet hakeutuivat muualle ansiotöihin tai muuttivat uusille alueille Siperiaan. Muuttoliike oli voimakkaimmillaan 1800–1900-lukujen vaihteessa.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimike = Narody Rossii: entsiklopedija | Julkaisupaikka = Moskva | Julkaisija = Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija | Vuosi = 1994 | Sivu =: 200–201 | Tunniste = ISBN 5-85270-082-7}}.</ref>

1920-luvulla keskusteltiin komipermjakkien liittymisestä [[Komin tasavalta|komisyrjäänien yhteyteen]], mutta taloudellisista ja poliittisista syistä ajatuksesta luovuttiin. Vuonna 1925 perustettiin [[Permin alue]]eseen kuulunut Komipermjakkien kansallinen piirikunta. 1920- ja 1930-luvuilla syntyi oma kirjakieli, [[komipermjakkien kirjallisuus|kansallinen kirjallisuus]], teatteri ja ammattitaide. Piirikunnan taloudellinen kehitys oli kuitenkin hidasta ja vähitellen sen päätehtäväksi jäi puuraaka-aineen tuottaminen. 1930-luvun alun [[maatalouden kollektivisointi]] ja sitä seurannut nälänhätä johtivat väestön vähenemiseen. Myöhemmin alueen ulkopuolelta muutti paljon työvoimaa metsäteollisuutta varten. Piirikunnan väestö oli suurimmillaan 1950-luvulla, minkä jälkeen se on vähentynyt lähes puolella.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimike = Narody Rossii: entsiklopedija | Julkaisupaikka = Moskva | Julkaisija = Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija | Vuosi = 1994 | Sivu =: 201 | Tunniste = ISBN 5-85270-082-7}}.</ref>

Aineellinen ja henkinen kulttuuri eivät suuresti poikkea ympäröivästä venäläisväestöstä. Parhaiten on säilynyt omavaraistalouteen perustuva perinteinen ruokakulttuuri. Komipermjakit ovat vanhastaan [[ortodoksinen kirkko|ortodokseja]], mutta heidän joukossaan on ollut myös [[vanhauskoisuus|vanhauskoisia]].<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimike = Narody Rossii: entsiklopedija | Julkaisupaikka = Moskva | Julkaisija = Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija | Vuosi = 1994 | Sivu =: 201–202 | Tunniste = ISBN 5-85270-082-7}}.</ref>

Komipermjakit ovat Venäjän suomalais-ugrilaisista kansoista ainoa, joka muodostaa enemmistön oman hallintoalueensa väestöstä. Tästä huolimatta he ovat varsin pitkälle venäläistyneitä, ja komipermjakin kirjakielen rooli on marginaalinen. Piirikunnan talouden jälkeenjääneisyyden takia suuri osa kansasta on muuttanut Permin aluepiirin ja Venäjän muihin kaupunkeihin, joissa he sulautuvat nopeasti venäläisiin. 1990-luvun alussa kansallista kulttuuria elvyttämään perustettiin ''Jugör''-niminen yhdistys.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimike = Narody Rossii: entsiklopedija | Julkaisupaikka = Moskva | Julkaisija = Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija | Vuosi = 1994 | Sivu =: 201–203 | Tunniste = ISBN 5-85270-082-7}}.</ref>