Ero sivun ”Eino Jutikkala” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
kuolinaikamalline
Rivi 6:
| syntymäaika = [[24. lokakuuta]] [[1907]]
| syntymäpaikka = [[Sääksmäki]]
| kuolinaika = [[22.{{Kuolinaika joulukuuta]]ja [[ikä|24|10|1907|22|12|2006]]}}
| kuolinpaikka = [[Helsinki]]
| asuinpaikat =
Rivi 21:
| alaviitteet =
}}
'''Eino Kaarlo Ilmari Jutikkala''', vuoteen [[1931]] '''Rinne''' (s. [[24. lokakuuta]] [[1907]], [[Sääksmäki]] – k. [[22. joulukuuta]] [[2006]], [[Helsinki]]) oli historiantutkija, professori ja [[akateemikko]]. Poikkeuksellisen pitkän ja tuotteliaan, lähes kahdeksan vuosikymmentä kestäneen tieteellisen uran tehnyt Jutikkala oli yksi 1900-luvun merkittävimpiä suomalaisia historioitsijoita.
 
Jutikkala oli [[Gunnar Suolahti|Gunnar Suolahden]] oppilas ja kuului tämän johtamaan kulttuurihistorialliseen koulukuntaan, joka edusti saksalaisen [[Karl Lamprecht]]in kehittämää kollektiivista historiatulkintaa. Koulukunnan suuri voimannäyte, neliosainen ''Suomen kulttuurihistoria'' (1933–1936) on hänen toimittamansa. Varhaisella tutkijanurallaan Jutikkala erikoistui talouden ja etenkin maatalouden historiaan ja julkaisi aihepiiristä useita klassikkotutkimuksia, kuten ''Suomen talonpojan historia'' (1942) ja ''Uudenajan taloushistoria'' (1953). Myöhemmällä urallaan hän keskittyi yhteiskuntien ja väestön historiaan ja kirjoitti suositut yleisesitykset ''Talonpoika, aatelismies, kruunu'' (1979) ja ''Kuolemalla on aina syynsä'' (1987). Hän oli myös paikallishistorian erikoistuntija ja osallistui [[Helsinki|Helsingin]], [[Turku|Turun]] ja [[Tampere]]en kaupunkien historian kirjoittamiseen.