Ero sivun ”Näytteenottotaajuus” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Lähteettömyysmalline
Lisää täsmennyksiä, ei valitettavasti lähteitä...
Rivi 2:
'''Näytteenottotaajuus''' on taajuus, joka ilmoittaa jatkuvasta signaalista otettavien näytteiden määrän sekunnissa. Näytteet muutetaan lukuarvoiksi, joiden perusteella alkuperäisen kaltainen jatkuva signaali voidaan muodostaa uudelleen, mikäli näytteenottotaajuus on riittävän suuri.
 
[[Nyquistin teoreema|Näytteenottoteoreeman]] mukaan suurimpaan signaalissa esiintyvään taajuuteen nähden kaksinkertainen näytteenottotaajuus on riittävä, jotta alkuperäinen signaali voitaisiinvoidaan muodostaa uudelleen. Esimerkiksi jos ihmisen kuuleman ääni-informaation taajuuskaista sijaitsee välilläon noin 0,...,15000 Hz, olisi sopivariittävä näytteenottotaajuus on vähintään 30000 Hz. Liian pieni näytteenottotaajuus aiheuttaa [[laskostuminen|laskostumista]], jolloin signaalista saadaan vähemmän kuin kaksi näytettä värähtelyjakson aikana, eikä alkuperäistä signaalia enää voida määritellätarkasti oikeinpalauttaa lukuarvojennäytteiden perusteella. Käytännön sovelluksissa näytteenottotaajuus on usein suurempi kuin kaksinkertainen taajuus, esimerkiksi joissakin äänisovelluksissa 44.1 kHz. Tällöin puhutaan ylinäytteistämisestä.
 
Käytännön sovelluksissa näytteenottotaajuus on aina suurempi kuin kaksinkertainen kaistaleveys, esimerkiksi [[CD-levy]]illä äänisovelluksissa 44.1 kHz. Tällöin puhutaan ylinäytteistämisestä.
Näytteenottotaajuuden teoreettinen perusta on siinä, että signaalin kaistanleveys taajuusasteikolla on verrannollinen sen vapausasteeseen aika-asteikolla. Esimerkiksi valkoisella kohinalla on ääretön määrä vapausasteita: kahden ajallisesti mielivaltaisen lähellä olevan signaalin amplitudiero voi olla mielivaltainen. Valkoisella kohinalla on siis ääretön taajuuskaista. Toisaalta kapeakaistainen puhesignaali ei voi värähdellä mielivaltaisesti. Tämän johdosta sopivasti näytteistetty signaali kertoo alkuperäisestä jatkuva-aikaisesta signaalista riittävästi.
 
Näytteenottotaajuuden ja kaistaleveyden välisen riippuvuuden teoreettinen perusta on siinä, että mielivaltaisen signaalin kaistanleveysesittämiseen taajuusasteikollatarvittavien vapausasteiden lukumäärä aikayksikköä kohti on verrannollinen sensignaalin vapausasteeseenkäytettävissä aikaolevaan kaistanleveyteen. <!-asteikolla- Tästä eteenpäin oleva teksti ei selvennä tätä asiaa. Esimerkiksi äärettömän laajakaistaisella valkoisella kohinalla on ääretön määrä vapausasteita: kahden ajallisesti mielivaltaisen lähellä olevan signaalin amplitudiero voi olla mielivaltainen. ValkoisellaAidosti valkoisella kohinalla on siis ääretön taajuuskaista. Toisaalta kapeakaistainen puhesignaali ei voi värähdellä mielivaltaisesti. Tämän johdosta sopivasti näytteistetty signaali kertoo alkuperäisestä jatkuva-aikaisesta signaalista riittävästi. -->
 
[[Luokka:Signaalinkäsittely]]