Ero sivun ”Petopunkit” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Elo (keskustelu | muokkaukset) p typo |
||
Rivi 38:
Punkkien leuat ovat kehittyneet voimakkaiksi, jotta ne voivat tarttua tehokkaasti saaliseläimeen. Leuoissa on syömistä varten imevät suuosat. Lisäksi punkeilla on erityiset tunnistuselimet ravinnon havainnointiin. Petopunkit käyttävät ravinnokseen pääasiassa pieniä kasveja syöviä [[hyönteiset|hyönteisiä]] ja punkkeja, mutta jotkut lajit myös [[siitepöly]]ä. Ne liikkuvat yleensä huomattavasti saalislajejaan nopeammin ja voivat kulkea pitkiä matkoja kasvustossa. Niiden on havaittu kykenevän suunnistamaan ympäristössään saalislajien ja näiden ravinnokseen käyttämien kasvien tuottamien hajusignaalien mukaan. Kuten useimmat muutkin punkkilajit, petopunkit voivat kulkeutua myös tuulen mukana pitkiä matkoja.
Petopunkkeja käytetään hyötykasvien [[kasvintuotanto|viljely]]ssä niin sanottujen ''tuholaisten'' [[biologinen torjunta|biologiseen torjuntaan]]. Tuholaisiksi kutsutaan pieniä [[niveljalkaiset|niveljalkaisia]], jotka käyttävät ravinnokseen viljeltäviä hyötykasveja. Niitä ovat muun muassa [[vihannespunkki|vihannespunkit]], [[ripsiäiset]], [[kirvat]], [[harsosääsket]], [[jauhiaiset]] ja [[miinaajakärpäset]]. Näistä petopunkkeja voidaan käyttää ainakin kehrääjäpunkkien, ripsiäisten ja
Suurin osa biologisessa torjunnassa yleisesti käytettävistä petopunkeista kuuluu ''Dermanyssina'' -alalahkon heimoon ''Phytoseiidae''. Samaan alalahkoon kuuluu kuitenkin myös yleisiä loispunkkeja, kuten lintupunkki (''Dermanyssus gallinae''). Toisinaan petopunkeiksi kutsutaankin kapeammin vain ''Phytoseiidae''-heimon lajeja.
|