Ero sivun ”Kakhetin kuningaskunta” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →‎Varhaishistoria: ehkä näin paremmin
→‎Persian hegemonia: lähdepyyntö
Rivi 15:
[[Tiedosto:Teimuraz I of Kakhetia.jpg|thumb|left|200px|[[Teimuraz I]] ja hänen vaimonsa Khorashan. Piirustus roomalaiskatolisen lähetyssaarnaajan Don Cristoforo De Castellin albumista.]]
 
1610-luvun puolivälissä šaahi Abbas I yritti uudelleen liittää Georgiaa kiinteämmin safavidivaltakunnan osaksi ja hyökkäsi toistuvasti Kakhetiin vuosina 1614–1617. Sarjassa georgialaisia kansannousuja ja persialaisten kostoiskuja kuoli 60&nbsp;000–70&nbsp;000 henkeä, ja yli sata tuhatta kakhetilaista talonpoikaa karkotettiin Iraniin. Kakhetin väkiluku laski kahdella kolmasosalla; aikoinaan kukoistaneet kaupungit, kuten Gremi ja Zagemi, taantuivat merkityksettömiksi kyliksi, maataloustuotanto laski ja kauppa pysähtyi.<ref> Suny, s. 50–51.</ref> Vuoteen 1648 mennessä väsymätön Teimuraz oli lopulta saatu syrjäytettyä Kakhetin valtaistuimelta. Safavidihallinto tiukensi kontrolliaan Kakhetista ja aloitti syntyperäisen väestön korvaamisen turkkilaisilla paimentolaisheimoilla. Samaan aikaan [[dagestan]]ilaiset vuoristolaiset alkoivat hyökätä maahan ja asettua Kakhetin suoalueille. {{Lähde}}
 
Vuonna 1659 kakhetilaiset aloittivat suuren kansannousun, surmasivat paimentolaiset ja luovuttivat maansa Kartlin islaminuskoisen georgialaisen kuninkaan [[Vakhtang V]]:n haltuun. Hän onnistui saamaan šaahilta luvan nostaa poikansa [[Artšil (Imereti)|Artšilin]] Kakhetin kuninkaaksi. Jonkin aikaa kaksi itägeorgialaista kuningaskuntaa olivat käytännössä yhdistyneet Vakhtang V:n ja hänen poikansa hallintoon, ja koitti suhteellisen rauhallinen aikakausi. Artšil siirsi pääkaupunkinsa persialaisten hyökkäyksissä tuhoutuneesta Gremistä [[Telavi]]in ja aloitti jälleenrakentamisohjelman. Lupaava tilanne kesti kuitenkin vain hetken. Artšilin valtaannousu aloitti kahden Bagrationi-dynastian haaran – Artšilin [[Mukhrani (suku)|Mukhrani-haaran]] ja Kakhetin haaran, joka oli joutunut luopumaan kruunusta Teimuraz I:n syrjäyttämisen myötä – välisen kilpailun. Jälkimmäinen sukuhaara sai lopulta vallan käsiinsä vuonna 1703, vaikka he joutuivatkin kääntymään islamiin, ja he hallitsivat safavidiherrojensa iloksi. Siitä ei kuitenkaan ollut Kakhetille juuri käytännön hyötyä, ja kuningaskuntaa piinasivat edelleen dagestanilaisten jatkuvat hyökkäykset. {{Lähde}}