Ero sivun ”Alphonse de Lamartine” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Jonik (keskustelu | muokkaukset)
p Burgundi
Kuvatekstin suomennos.
Rivi 5:
Hänet tunnetaan [[Omaelämäkerta|omaelämäkerrallisesta]] runosta, ''Le Lac'' ("Järvi"), joka kuvaa rakkauden riistämän miehen näkökulmasta polttavaa rakkaussuhdetta rakastavaisten välillä. Hänet tunnettiin taitavana ranskankielisen runomitan käyttäjänä. Hän oli yksi harvoista runoilijoista joka toimi myös politiikassa. Hänen vanhempansa kasvattivat hänet hartaaksi [[Katolisuus|katolilaiseksi]] <ref>[http://www.newadvent.org/cathen/08754a.htm Catholic encyclopedia: Alphonse de Lamartine] {{en}} </ref>, myöhemmin hänen uskonkatsomuksensa kääntyi [[Panteismi]]in kirjoittaessaan ''Jocelyn'' ja ''La Chute d'un ange'' teoksia. Vuonna 1847 hän kirjoitti teoksen ''Histoire des Girondins'' ylistyksenä [[Girondistit|Girdonistiselle]] puolueelle.
 
Hän työskenteli [[Italia]]ssa Ranskan suurlähetystössä 1825-1828. Vuonna 1829 [[Ranskan akatemia]] myönsi hänelle kunniajäsenyyden. Hänet valittiin edustajaksi (''député'') Ranskan hallitukseen ja oli lyhyen aikaa valtion johdosssa [[Helmikuun vallankumous (Ranska)|helmikuun vallankumouksen]] aikana. Hän toimi [[Ranskan ulkoministeri]]nä [[24. helmikuuta]] [[1848]]-[[11. toukokuuta]] 1848. Maan väliaikainen johtaja [[Jacques-Charles Dupont de l'Eure]]n ikääntymisestä johtuen hän siirsi suurimman osan työtehtävistään Lamartinelle, tämän vuoksi hänestä tuli [[French Executive Commission (1848)|Executive Commission]]in jäsen joka koostui väliaikaishallituksen korkeimmista virkamiehistä.
 
[[KuvaTiedosto:Lar9 philippo 001z.jpg|thumb|left|300px|Lamartine HôtelPariisin de Ville de Parisinkaupungintalon edustalla, 25. helmikuuta 1848, [[Félix Philippoteaux]]in maalauksessa]]
 
Poliittisella urallaan [[Ranskan toinen tasavalta|Ranskan toisessa tasavallassa]] hän johti työtä [[kuolemantuomio]]n ja [[Abolitionismi|orjuuden poistamista]], hän oli myös mukana perustamassa lyhytaikaiseksi jäänyttä kansallista työpaja ohjelmaa. Hänen poliittinen katsomuksensa oli [[Demokratia|demokraattinen]] ja [[Pasifismi|pasifistinen]]. Lamartine menetti kannattajansa jotka eivät hyväksyneet hänen hillittyä kantansa. Hän osallistui presidentinvaaleihin [[10. joulukuuta]] 1848 mutta ei pystynyt saavuttamaan riittävää kannatusta. Pian tämän jälkeen hän vetäytyi politiikasta ja keskittyi kirjoittamiseen.
 
Lamartine vietti loppuelämänsä koyhyydessä ja elättääkseen itsensä julkaisi kuukausittain kirjoituksia, ''Cours familier de littérature''. Hän kuoli [[Pariisi]]ssa.