Ero sivun ”Konrad Bitz” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 12:
==Turun piispa==
[[File: Missale Aboense Initial Page.jpg|
esiintyvät piispa Henrik (keskellä) jaloissaan murhamies Lalli,▼
Turun tuolloinen piispa Konrad Bitz (oikealla) ja tuomiorovasti Maunu▼
Bitz toimi Turun tuomiorovastin virassa vuodesta 1450 lähtien. Hänet vihittiin piispan virkaan vuonna 1460 Siennassa. Piispana toimiessaan Bitzin kerrotaan laiminlyöneen joitain velvollisuuksiaan. Hän esimerkiksi syyllistyi vihkivallan väärinkäyttöön ja rasitti seurakuntia ylimääräisillä veroilla. Kuitenkin hänen aikanaan myös toteutettiin hallinnollisia uudistuksia, kuten vuoden 1474 kapitulisääntö, jossa mm määrättiin, että maaseurakuntien kirkkoherrojen tuli harjaantua tehtäviinsä toimimalla tuomiokirkon kuoripappeina.<ref>Nuorteva 1999, 36</ref> Säännöissään hän otti kantaa myös loitsimiseen, jota piti pakanallisena tapana.<ref>Pirinen 1991, 260</ref>
Konrad Bitzin oli etenkin Hämeessä vilkasta kirkonrakennuskautta. Kirkkojen ja niiden sisustuksen taiteellinen ja käytännöllinen suunnittelu otettiin piispan ja tuomiokapitulin valvontaan<ref>Pirinen 1991, 123</ref> ja vuoden 1480 tienoilla Bitz antoi säädöksen, ettei kukaan kirkkoherra saanut ottaa ilman piispan lupaa kirkkorakennusta varten muurareita, lasinleikkaajia, maalareita, puuseppiä tai muita ammattimiehiä.<ref>Pirinen 1991, 223</ref> Lisäksi koulujen epäkohtiin puututtiin, köyhien teinien harjoittamaa teininkulkua säädeltiin ja huonosti palkattuja rehtoreita kiellettiin vaatimasta itselleen osaa teinien keräämistä almuista.<ref>Pirinen 1991, 124</ref> 1462 Bitz vihki Naantalin luostarin<ref>Pirinen 1991, 191</ref> sekä antoi säännöksen luostarielämään siirtyvän papin omaisuuden jaosta.<ref>Pirinen 1991, 192</ref> Turun tuomiokirkon aikana keskilaivaa holvattiin kemiöläisen Pietari muurarimestarin johdolla.<ref>Pirinen 1991, 218</ref>
1461 Bitz antoi Vesilahden kirkolle anekirjeen, jossa luvattiin etuuksia niille, jotka osallistuivat juhlakulkueisiin tai votiivimessuihin, kuuntelivat messuja, saarnoja tai hetkipalveluksia, rukoilivat kirkolle suotuisia aikoja, koko kristikunnalle rauhaa ja hyvää säätä, kiertävät hautausmaan rukoillen kuolleiden uskovien puolesta, lukevat kirkon alttarilla polvillaan Isä meidän –rukouksen ja enkelin tervehdyksen (Ave Maria), ovat läsnä hautauksissa, seuraavat mukana ehtoollisen tai viimeisen voitelun sakramenttia sairaalle kannettaessa sekä lukevat aamu- ja iltasoiton aikana kolmasti polvillaan enkelien tervehdyksen. Lisäksi anekirje mainitse ne, jotka antavat almun kirkon rakennusrahastoon.<ref>Pirinen 1991, 248</ref>
Vasemmalla on kuva vuonna 1488 painetun messukirjan Missale Aboensen nimiölehdestä. Kuvassa
▲esiintyvät Suomen kirkon suojeluspyhimys piispa Henrik (keskellä) jaloissaan murhamies Lalli,
▲Turun tuolloinen piispa Konrad Bitz (oikealla) ja tuomiorovasti Maunu
Särkilahti. Konrad Bitz pitää käsissään Turun tuomiokirkon vaakunaa. Huomattavaa on, että tuomiorovasti on kuvattu miltei piispan kokoiseksi, mikä hyvin kuvastaa miesten tasavahvaa asemaa Turun hiippakunnassa.
Rivi 27 ⟶ 29:
Kun Linköpingin piispa Kettil Karlsson Vasa ryhtyi nostattamaan ylimyksiä uudelleen Kristian I:tä vastaan tammikuussa 1464 ja kun kapinalliset piirittivät Tukholmaa, jossa kuningas oleili, saapui Bitz paikalle omine joukkoineen antaakseen tukea kuninkaalle. Tämä oli kuitenkin turhaa, sillä tappioiden jälkeen Kristianin oli kesäkuussa vetäydyttävä takaisin Tanskaan ja [[Kaarle Knuutinpoika]] palasi Tukholmaan elokuussa.<ref>Kari 2004, 212</ref>
Konrad Bitz pysyi kuitenkin uskollisena unionille ja kannatuksen puutteessa Kaarlen oli 1465 jälleen luovuttava valtaistuimesta, mutta vastineeksi hän sai Raaseporin läänikseen. .<ref>Kari 2004, 217</ref> Näin Bitz, joka ei ollut kummankaan puolen ystävä, joutui luopumaan linnaläänistään. Hän kuitenkin viivytteli mahdollisimman pitkään sen luovuttamista erotetulle kuninkaalle <ref>Pirinen1991, 119</ref> ja Kaarle Knuutinpoika joutui oleskelemaan Turun luostarissa monta kuukautta odottaessaan pääsyä Raaseporiin.<ref>Pirinen 1991, 185</ref> Kun Kaarle nousi kolmannen kerran valtaan, häneltä vapautunut läänitys annettiin 1467 Laurens Axelinpoika Tottille, jolla oli myös piispa Bitzin tuki takanaan.
[[Kaarle Knuutinpoika|Kaarle Knutinpojan]] kuoltua Bitz otti osaa siihen valtaneuvoston kokoukseen, jossa [[Sten Sture vanhempi]] 1470 tunnustettiin valtionhoitajaksi.<ref>Pirinen 1991, 119</ref> Piispa oli kuitenkin seuraavana vuonna jälleen unionin kannattajien leirissä. Tilinteon hetki koitti, kun Sture seuraavana vuonna saapui valtionhoitajana Turkuun. Piispa oli luottanut asevoimaan ja ympäröinyt tuomiokirkon alueen muureilla, mutta niistä ei nyt ollut apua. Maallista nöyryytystä seurasi kirkollinen. Toimiessaan kuninkaan lääninmiehenä hän oli osallistunut arkkipiispan vangitsemiseen ja lähettämällä asemiehiä taisteluun hän oli syyllistynyt verenvuodatukseen. Piispa joutui anomaan rikkeistään vapautusta paavilta, jonka määräyksestä tuomiorovasti [[Maunu Särkilahti]] antoi hänelle synninpäästön. Tämä oli tietenkin piispalle nöyryytys.<ref
Vuodesta 1472 lähtien piispa Bitz ja tuomiorovasti Särkilahti esiintyivät rinnan tärkeissä Turun hiippakuntaa koskevissa ratkaisuissa. Umpikujaan ajauduttuaan Konrad Bitz vältti osallistumista valtiollisiin asioihin. Kun [[Sten Sture]] kävi Suomessa kesällä 1472 itärajan puolustusta vahvistamassa, sai hän nyt tuekseen piispa Bitzin, joka aiemmin oli ollut vahva unionin kannattaja. Tutustuttuaan 1475 itärajan tilanteeseen Viipurissa Bitz lähetti yhdessä muiden Suomen johtomiesten kanssa hälyttävän kirjeen valtaneuvostolle. <ref>Pirinen 1991 121</ref>
| |||