'''Lactantius Caecilius''' ('''Caelius'''?) '''Firmianus''' (noin [[250]]-–[[320]]) oli [[kristinusko|kristillinen]] kirjailija ja [[apologeetti]]. Hän syntyi Pohjois-Afrikassa ja oli kristityn apologeetin [[Arnobius|Arnobiuksen]] oppilas. Lactantius toimi aluksi [[retoriikka|retoriikan]] opettajana, ja myöhemmin keisari [[Diocletianus|Diocletianuksen]] aikana korkeassa virassa [[Nikomedia]]ssa, missä hän kääntyi kristinuskoon ja joutui luopumaan virastaan vuonna 303. [[Konstantinus Suuri|Konstantinus Suuren]] aikana Lactantius oli keisarin vanhimman pojan, Crispuksen opettaja. Hän siiterasi usein klassisen kauden kirjailijoita, etenkin [[Cicero]]a, ja tämän takia häntä kutsuttiin [[renessanssi]]n aikana häntä kutsuttiin kristityksi Ciceroksi.
Kristityksi käännyttyään Lactantius kirjoitti useita teoksia kristityksi kääntymisensä jälkeen:.
==Teokset==
*''De opificio Dei'' ({{k-fi|'Jumalan luomistyöstä}}', ei suomennettu)
*''Divinae institutiones'' ({{k-fi|'Uskonoppi}}', ei suomennettu)
*''De ira Dei'' ({{k-fi|'Jumalan vihasta}}', ei suomennettu)
*''De mortibus persecutorum'' ({{k-fi|'Vainoojien kuolemasta}}', ei suomennettu)
