Ero sivun ”Kriminologia” versioiden välillä

'''Kriminologia''' tutkii [[rikollisuusRikollisuus|rikollisuutta]] [[Yhteiskunta|yhteiskunnallisena]] ilmiönä pääasiassa [[Empiirinen|empiirisin]] menetelmin. Tutkimuskohteena voi olla rikollisuuden määrä, rakenne, kehitys, rikollisuuteen vaikuttavat tekijät ja sen syyt. Kriminologia on [[Monitieteisyys|monitieteellistä]] ja sen voidaan sijoittuvan omana tieteenalanaan [[oikeussosiologia]]n tai [[Rikosoikeus|rikosoikeuden]] yhteyteen. Sillä on yhteyksiä myös [[Taloustiede|taloustieteeseen]], [[Sosiaalipolitiikka|sosiaalipolitiikkaan]] ja [[Tilastotiede|tilastotieteeseen]].<ref>{{Kirjaviite | Tekijä =Melander, Sakari Melander | Nimeke = Rikosoikeus 2010-luvulla | Vuosi = 2010 | Luku = | Sivu = 10-1110–11 | Selite =Forum iuris | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija =Helsingin FORUMyliopiston IURISoikeustieteellinen tiedekunta | TunnisteVuosi=2010 | Tunniste= ISBN 978-952-10-5542-3| Viitattu = 12.4.2010}}</ref>

== Kriminologisia lähestymistapoja ==

=== Positivismi ===

1900-luvun alun positivistinen kriminologia näki rikollisuuden useimmiten yksilön ominaisuuksiin sidottuna. Tätä suuntausta edustivat muun muassa [[Cesare Lombroso]] ja [[Hans Eysenck]]. Koska rikollisuuden syyt nähtiin yksilötasolla, myös ratkaisuja haettiin yksilötasolta. Lombroso painotti rikollisen [[Biologia|biologisia]] ja [[Perinnöllisyystiede|geneettisiä]] ominaisuuksia, ja myöhemmät kriminologit ovat suhtautuneet kriittisestiarvostelevasti hänen tutkimusmetodeihinsa. Positivistinen kriminologia otti myös rikollisuuden käsitteen määritelmän itsestään selvyytenä, ja keskittyi tutkimaan rikollisuutta ja rikostilastoja käyttäen yleisesti käytössä olleita rikosten määritelmiä.

=== Chicagon koulukunta ===

1920-luvulla merkittävä [[Chicagon sosiologinen koulukunta|Chicagon koulukunta]] muutti kriminologian suuntautumista keskittymällä kaupunkirakenteisiin. Chicagon koulukunnan sosiologit kehittivätkin kuuluisan kehämallin, jossa [[köyhyys]], rikollisuus ja muut ongelmat keskittyvät kaupungin keskustoihin, ja muu väestö asuu eri vyöhykkeillä näiden alueiden ympärillä. Chicagon koulukunta oli uudistusmielinen myös tutkimusmetodientutkimusmenetelmien suhteen, ja sosiologit kuten [[Robert Park]] painottivat [[Etnografia|etnografista]] tutkimusta ja ympäristössä havainnoimista pelkkien kirjojen ja tilastojen tutkimisen sijaan.

=== Radikaali ja kriittinen kriminologia ===

1960-luvulla alettiin puolestaan kehittää (usein [[Marxismi|marxilaista]]) radikaalia kriminologiaa, jossa rikollisuus kytkettiin yhteiskuntarakenteeseen ja yhteiskunnalliseen epätasa-arvoon. Samoihin aikoihin luotiin myös alakulttuuriteorioita kuten [[Richard Cloward]]in ja [[Lloyd Ohlin]]in ajatus nuorista, jotka pyrkivät mahdollisimman hyviin asemiin huonoista lähtökohdistaan. Rikos on Clowardin ja Ohlinin mukaan näiden nuorien kohdalla kannattavampaa kuin työskentely vähimmäispalkalla. Toiset kriminologit keskittyivät ennen kaikkea nuorisojengien suosion selittämiseen, mutta teoriat olivat usein samankaltaisia ja pohjasivat yhteiskunnan rakenteelliseen epätasa-arvoisuuteen. Toinen suuntaus oli kriittinen kriminologia, joka suhtautui refleksiivisesti rikoksen käsitteeseen. Kriittiset kriminologit olivat sitä mieltä, että yhteiskunnan valtaa pitävillä on valta määrittää myös rikoksen käsite ja rikoskategoriat. Rikosta ei nähty enää vain yhteiskunnassa olemassa olevana faktanatosiasiana vaan myös sosiaalisena konstruktiona.

=== Kontrolliteoriat ===

Samana aikakautena kriminologiset ajattelijat kuten [[Travis Hirschi]] kehittivät [[kontrolliteoriaKontrolliteoria|kontrolliteorioita]], joiden mukaan huomio tulee kiinnittää siihen, miksi suurin osa ihmisistä ei riko lakia. Hirchin mukaan pääsyitä lain noudattamiseen ovat muun muassa ihmisen kytkös muihin ihmisiiin ja yhteiskunnallisiin instituutiohin ja usko sääntöjen moraaliseen[[moraali]]seen pätevyyteen. Vahvasti yhteiskuntaan kiinnittyneen yksilön ei kannata rikkoa lakia koska hänellä on silloin enemmän menetettävää. Parikymmentä vuotta myöhemmin Hirschi kehitti myös matalan itsekontrollin teorian yhdessä Michael Gottfredsonin kanssa, joka erottelee yksilöt matalan tai korkean itsekontrollin perusteella. Matalan itsekontrollin omaavat ihmiset rikkovat teorian mukaan todennäköisemmin lakia. Kriminologinen teoria yhdistettiin kontrolliteorioissa jälleen yksilön ominaisuuksiin.

=== Uudet suuntaukset ===

== Lähteet ==

* {{Kirjaviite | Tekijä=Laitinen, Ahti & Aromaa, Kauko: ''| Nimeke=Rikollisuus ja kriminologia''. | Julkaisupaikka=Tampere | Julkaisija=Vastapaino, | Vuosi=2005. | Tunniste=ISBN 951-768-163-1}}

=== Viitteet ===

* [http://faculty.ncwc.edu/toconnor/criminology.htm Criminology Mega-Site]. {{en}}

* [http://www.crime-prevention.de/4556.html| Crime prevention: theory & practice]. {{en}}

* [http://www.criminologia-rsm.eu Società Sammarinese di Criminologia]. {{en}}