Ero sivun ”Heliosfääri” versioiden välillä

Lähinnä [[elektroni|elektroneista]] ja [[protoni|protoneista]] koostuva aurinkotuuli virtaa Auringosta noin 350 kilometrin sekuntivauhdilla aurinkokunnan halki, kunnes se vähitellen hidastuu lähestyessään [[tähtienvälinen aine|tähtienvälisestä aineesta]] koostuvia kaasupilviä. Kohtaan, jossa aurinkotuuli alkaa hidastumaan tähtienvälisen aineen vaikutuksesta, muodostuu [[Iskuaalto|Sokkirintamashokkirintama]], jota kutsutaan terminaatioshokiksi. Kohtaa, jossa tasapaino saavutetaan tähtienvälisen aineen ja aurinkotuulen välillä, kutsutaan heliopaussiksi. Heliösfääri sijaitsee kokonaisuudessaan sen sisällä.

Heliosfäärin tarkka koko ja muoto ovat yhä epäselviä. Planeettainväliset [[avaruusluotain|avaruusluotaimet]], kuten [[Pioneer 10]] ja [[Pioneer 11|11]] sekä [[Voyager 1]] ja [[Voyager 2|2]], ovat matkalla heliosfäärin rajaa kohti ja lopulta ylittävät sen. Voyager 1, jonka lähettimet ovat yhä toiminnassa, ylittiläpäisi terminaatiošokin joulukuussa [[2004]]. [[SOHO]]-[[avaruusluotain|avaruusluotaimen]] mittaukset ovat viitanneet siihen, että heliosfäärin muoto on epäsäännöllinen ja vääristynyt mahdollisesti paikallisten galaktisten magneettikenttien vaikutuksesta. Kuitenkin Voyager 2 -luotain pääsi heliosfäärin rajalle 2. heinäkuuta 2008 pisteeseen, jonka väitetään todistavan heliosfäärin olevan munanmuotoinen.

[[IBEX|IBEX-satelliitin]] mittauksista vuonna 2010 on voitu koota ensimmäinen heliopausikartta. Tämä satelliitti mittasi nimenomaan heliosfäärin reunalta saapuvia neutraaleja atomeja.<ref>[http://www.ibex.swri.edu/