Ero sivun ”Aurinkotuuli” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
TXiKiBoT (keskustelu | muokkaukset)
p Botti lisäsi: ht:Van solè
MrZalli (keskustelu | muokkaukset)
p linkitys
Rivi 1:
{{Tämä artikkeli|kertoo fysikaalisesta ilmiöstä. Elokuvasta kertoo artikkeli [[Aurinkotuuli (elokuva)]].}}
[[File:Magnetosphere rendition.jpg|thumb|Aurinkotuuli ja Maan magneettikenttä.]]
'''Aurinkotuulella''' tarkoitetaan [[aurinkoAurinko|Auringon]] [[korona]]sta lähtöisin olevaa hiukkasvirtaa, joka pakenee Auringosta poispäin. Aurinkotuuli koostuu pääasiassa [[Alkeishiukkaset|alkeishiukkasista]], [[elektroni|elektroneista]] ja [[protoni|protoneista]]. Tällaista [[Sähkö|sähköisesti]] varautuneista hiukkasista koostuvaa kaasua[[Kaasu|kaasu]]a kutsutaan [[plasma]]ksi. Aurinkotuuli kantaa mukanaan myös Auringosta peräisin olevaa magneettikenttää[[magneettikenttä]]ä. Aurinkotuulta ei pidä sekoittaa Auringon [[säteilypaine]]eseen, joka on Auringon [[Säteily|säteilemien]] [[fotoni]]en [[liikemäärä]]n aiheuttamaa.
 
Jo [[1800-luku|1800-luvulla]] ja [[1900-luku|1900-luvun]] alussa eräät tutkijat huomasivat Auringon roihupurkausten aiheuttavan Maassa[[Maa]]ssa magneettisia häiriöitä ja revontulia[[revontuli]]a. He esittivät, että vaikutuksen välittäjinä voisivat olla roihujen yhteydessä Auringosta avaruuteen syöksyvät hiukkaspilvet. Jatkuvan eli aina puhaltavan aurinkotuulen olemassaolo ennustettiin teoreettisesti [[1950-luku|1950-luvulla]] ([[E.N. Parker]] [[1958]]), ja venäläisten [[Luna 1]] mittasi sen ensimmäisenä [[1959]]. Lopullisesti aurinkotuulen olemassaolo hyväksyttiin [[1960-luku|1960-luvulla]].
 
Aurinkotuulta vastaava ilmiö tunnetaan myös muilla [[Tähti|tähdillä]]. Tällöin sitä nimitetään ''[[Tähtituuli|tähtituuleksi]]''. Aivan erityisen voimakas tähtituuli on kirkkailla ja suurimassaisilla tähdillä, kuten [[Wolfin–Rayetin tähti|Wolfin–Rayetin tähdillä]]. Voimakas tähtituuli aiheuttaa tähden spektriin[[spektri]]in tyypillisiä [[P Cygni -profiili|P Cygni -profiileja]].
 
==Aurinkotuulen fysikaalisia ominaisuuksia==
Rivi 14:
**0,5 % muita ioneja (joita monesti kutsutaan nimellä "vähäisemmät ionit").
**elektroneja yhtä paljon kuin ioneissa on protoneja yhteensä: aurinkotuuli on sähköisesti neutraalia.
*Maan radan kohdalla hiukkastiheys on 5 protonia ja elektronia kuutiosenttimetrissä[[kuutiosenttimetri]]ssä
**Elektronien ja protonien tiheys vaihtelee yleensä välillä 3–20 cm<sup>-3</sup>
*Hiukkasvirta nopeutuu etääntyessään Auringosta ja on keskimäärin 200 km/s 5 Auringon säteen päässä ja 300 km/s 30 auringon säteen päässä.
Rivi 27:
*Alfvénin nopeus (magneettisten häiriöitten etenemisnopeus) aurinkotuulessa on 60 km/s (vaihteluväli 30–150 km/s).
 
Aurinkotuuli irtautuu Auringon kuumasta koronasta, kaasukehän hajaantumisvyöhykkeestä saavuttaen koronan [[Äänennopeus|äänennopeuden]] 200 km/s viiden Auringon säteen päässä. Aurinkotuuli ei ole tasaista, vaan siinä on puuskaisuutta ja myrskyjä. Hidas aurinkotuuli irtautuu Auringon päiväntasaajaa lähellä olevilta alueilta, koska siellä Auringon magneettikenttä muodostaa suljettuja silmukoita, jotka pidättelevät kaasun pakoa koronasta. Nopea aurinkotuuli saa alkunsa Auringon napa-alueilta ja ns. koronan aukoista, sillä siellä magneettikentän kenttäviivat ovat avoimia. Siksi aurinkotuuli on planeettojen ratatason ulkopuolella selvästi nopeampaa, tyypillisesti 600–800 km/s. Jos lähellä Auringon päiväntasaajaa sattuu olemaan koronan aukko, se synnyttää nopean aurinkotuulen puuskia planeettojen ratatasoon Auringon pyörimisen tahdissa.
Aurinkotuuli etenee säteittäisesti suoraan Auringosta poispäin, mutta sen mukanaan kuljettama magneettikenttä on tyvestään kiinni Auringossa. Kun kenttäviivojen tyvet seuraavat Auringon pyörimistä, aurinkotuulen magneettikenttä (jota kutsutaan myös planeettainväliseksi magneettikentäksi) kiertyy spiraaliksi. Mitä kauemmas Auringosta edetään, sitä tiukemmalle spiraali on kiertynyt. Maan radan kohdalla magneettikentän kulma aurinkotuulen etenemissuunnan kanssa on keskimäärin 44°. Sen voimakkuus on Maan radan kohdalla tyypillisesti muutama nanotesla eli kymmenestuhannesosa Maan magneettikentän voimakkuudesta maanpinnalla.