Ero sivun ”Kansalaisluottamus” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
äänoikeutettu -> äänioikeutettu
Rivi 1:
'''Kansalaisluottamus''' ({{k-sv|medborgerligt förtroende}}) oli aikaisemmin Suomen laissa tunnettu käsite. Vuoden 1889/1894 [[Suomen rikoslaki|rikoslain]] nojalla [[rikos|rikoksiin]] syyllistynyt, joka tuomittiin [[kuritushuone]]- tai [[vankeus]]rangaistuksiin, oli useissa tapauksissa sen lisäksi tuomittava [[lisärangaistus|lisärangaistuksena]] määräajaksi, 1–15 vuodeksi, menettämään myös kansalaisluottamuksensa. Tällöin hän oli kansalaisluottamusta vailla tietyn ajan vielä sen jälkeen, kun hänet oli vapautettu.
 
Kansalaisluottamuksen menettänyt henkilö ei ollut [[äänioikeus|äänoikeutettuäänioikeutettu]] eikä [[vaalikelpoisuus|vaalikelpoinen]] kunnallisissa tai valtiollisissa [[vaalit|vaaleissa]]. Häntä ei voitu nimittää valtion tai kunnan [[virka]]an eikä valita jäseneksi kunnallisiin [[lautakunta|lautakuntiin]] tai [[yhdistys|yhdistyksen]] hallitukseen. Hän ei myöskään voinut toimia [[todistaja]]na eikä toisen henkilön asiamiehenä oikeudessa. Lisäksi henkilö, joka oli menettänyt kansalaisluottamuksensa, ei saanut toimia [[kauppias|kauppiaana]] eikä harjoittaa eräitä laissa mainittuja elinkeinoja. Kansalaisluottamuksen menettämisestä tuli merkintä myös [[virkatodistus|virkatodistukseen]].
 
Jos alle 18-vuotias syyllistyi rikokseen, josta oli säädetty kansalaisluottamuksen menetys, hänet tuomittiin sen asemasta vain todistajaksi kelpaamattomaksi.