Ero sivun ”Niskavuoren Aarne” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 25:
}}
'''Niskavuoren Aarne''' (''Arne från Niskavuori'') on suomalainen mustavalkoinen draamaelokuva vuodelta [[1954]]. Se perustuu [[Hella Wuolijoki|Hella Wuolijoen]] näytelmään ''[[Niskavuoren leipä]]''. [[Niskavuori|Niskavuori-sarjan]] aikajärjestyksessä elokuva on neljäs,
''Niskavuoren Aarne'' sai [[Jussi-palkinto|Jussi-palkinnon]] [[Heikki Aaltoila]]n musiikista [[15. marraskuuta]] 1954. Elokuva esitettiin televisiossa ensi kerran [[30. tammikuuta]] [[1964]]. Se on julkaistu [[VHS]]:nä ja myöhemmin [[DVD]]:nä
==Henkilöt==
Rivi 85:
===Suvun musta lammas valkaistaan===
[[Niskavuoren naiset]] -elokuvan tapahtumista on kulunut viisi vuotta. Kyösti Kallio on Suomen valtion presidentti, kansalla menee taloudellisesti suhteellisen hyvin. [[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] synkät pilvet häämöttävät kuitenkin uhkaavasti horisontissa. Aarne on muuttanut Ilonansa kanssa Helsinkiin. Loviisan ja Aarnen välit ovat olleet vuosia poikki, mutta sisimmässään Loviisa toivoisi Aarnen palaavan Niskavuorelle. Aarnen entinen vaimo Martta ja Loviisa hallitsevat Niskavuorta ja tulevat pakon edessä jotenkuten toimeen keskenään. Martta pitää kuitenkin Loviisan ja monen muunkin mielestä suurtilalla liian kovaa kuria
Aarne ja Ilona eivät ole avoimesti vierailleet Niskavuorella sen jälkeen, kun sieltä yhdessä lähtivät talvella [[1932]]. Aarne on kuitenkin antanut pehtoorille neuvoja tilan hoidosta ja käynyt kotitilallaan salaa Loviisalta ja Martalta. Loviisa alkaa laskelmoida asioita niin, että Aarnen paluu Niskavuorelle tulisi mahdolliseksi. Hän lähtee Helsinkiin tapaamaan poikaansa ja miniäänsä. Loviisan Helsingin-vierailuun on sovitettu kohtaus, jossa hän käy railakkaan keskustelun presidentti Kallion kanssa eduskuntatalon aulassa etsiessään ministeri-poikaansa ympäri kaupunkia. Loviisan lapset kokoontuvat Aarnen ja Ilonan asuntoon
===Martan mieli ailahtelee===
Martalla on maatilassa kiinni mittava omaisuus, jonka hän on hyvinkin valmis myymään - kenelle tahansa paitsi niskavuorelaisille. Hän on mennyt naimisiin tohtori Vareliuksen kanssa ja katkeroittanut pehtoorin. Kun tohtorinna Martta Varelius saa tietää, että hänen selän takanaan on juoniteltu, hän ryntää Niskavuorelle ja repii kauppakirjat, joita ollaan juuri allekirjoittamassa. Ilona on kaiken aikaa vastustanut ajatusta muuttamisesta Niskavuorelle ja on tyytyväinen, mikäli Martta ei suostu kauppaan. Loviisa käyttää tätä asetelmaa hyväkseen. Hän ymmärtää, että Martta suostuu myymään osuutensa Niskavuoresta suoraan Aarnelle tehdäkseen kiusaa Ilonalle. Onnistuneen kaupan jälkeen Aarnen ja Loviisan on suostuteltava Ilona muuttamaan Niskavuorelle. Ilona ehdottaa, että hän ja Aarne asuisivat eri paikoissa, mutta taipuu lopulta aviomiehensä ja [[anoppi]]nsa tahtoon. Hän istuutuu pöydän päähän Niskavuoren uutena emäntänä.
{{juonipaljastus loppu}}
Rivi 97:
==Kuvausajat ja -paikat==
''Niskavuoren Aarne'' kuvattiin syyskesällä 1953
==
Aikalaiskriitikoiden arviot ''Niskavuoren Aarnesta'' olivat pääasiassa myönteisiä. [[Ilta-Sanomat|Ilta-Sanomien]] [[Jussi Montonen]] totesi Elsa Turakaisen vanhan emännän "edustavan ehdottomasti korkealuokkaisinta näyttelijäntyötä, mitä suomalainen elokuva pystyy yleisölleen tarjoamaan". [[Helsingin Sanomat|Helsingin Sanomien]] kriitikko kirjoitti:
{{Sitaatti|''Niskavuoren Aarne'' eli ''Niskavuoren leipä'', jonka pohjalle tämä tuorein Niskavuori-filmi rakentuu, on tänä filmivuonna meikäläisten uutuuksien joukossa selvästi positiivisin ja paras tapaus, kokonaisilmeeltään hyvin sympaattinen ja ennen kaikkea kauniisti suomalainen. ''Niskavuoren Aarnen'' luonnontunnelmia kehuttiin lyyrillisen herkiksi. Edelleen Laineen ohjaustyötä pidetään varmakätisenä.<ref>Arto Pajukallio, Elokuva, Helsingin Sanomat, 1.9.2010 sivu D 9</ref>
==Huomioita==
Wuolijoki kirjoitti vain muutama viikko ennen kuolemaansa tarinaan Laineen toivomuksesta lisäjakson, jossa Loviisa tapaa presidentti Kallion eduskuntatalossa. [[Olga Tainio]], joka vuoden [[1938]] ''Niskavuoren naiset'' -elokuvassa tulkitsi Loviisaa, nähdään nimeämättömässä osassa Loviisan-päivän vieraana. Olavi Ahoselle sivuosa poika-Niemisenä oli ensimmäinen
==Lähteet==
*''Suomen kansallisfilmografia 5'', ISBN 951-861-206-4
*Elokuva ''Niskavuoren Aarne''
*Elonet ''Niskavuoren Aarne''
===Viitteet===
{{Viitteet}}
[[Luokka:Suomalaiset mustavalkoelokuvat]]
|