Ero sivun ”Kaj-Erik Relander” versioiden välillä

'''Kaj-Erik Relander''' (s. [[21. kesäkuuta]] [[1962]], [[Helsinki]]) on [[ekonomi]] ja partneri [[pääomasijoitus]]yhtiö [[Accel Partners]]issa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.accel.com/people/bio.php?person_id=12&group_id=1 | Nimeke = Kaj-Erik Relander | Julkaisija = Accel Partners| Viitattu = 11.6.2009 | Kieli = {{en}} }}</ref> Aiemmin hän toimi Telen ja Soneran johdossa ja ennen eroaan noin puoli vuotta [[Sonera|Sonera Oyj]]:n toimitusjohtajana. Aikana, jolloin Kaj-Erik Relander vaikutti Telellä ja myöhemmin Sonerassa muotoutui Posti- ja telelaitoksen teletoimesta valtionyhtiövaiheen kautta kansainvälinen pörssiyhtiö Sonera, jota lähdettiin kehittämään lujaa vauhtia maailmanluokan teleoperaattoriksi. Tuo vaihe sopi yhteen vuosituhannen vaihteeseen osuneen [[IT-kupla|teknologiakuplan]] kanssa, joka sai Soneran pörssiarvon räjähdysmäiseen Soneran johdonkin yllättäneeseen kasvuun.

Relander siirtyi vuonna 1994 SITRAsta[[Sitra]]sta Soneran tai silloisen Telecom Finlandin taloushallinnon tehtäviin group business controlleriksi. Vuosina 1995–1996 hän toimi yrityssuunnittelu- ja rahoitusjohtajana. Vuodet 1996–1998 hän työskenteli talous- ja hallintojohtajana. Vuosina 1998–1999 hän vastasi Soneran kansainvälisistä toiminnoista. Vuoden 2000 hän toimi Soneran varatoimitusjohtajana. Soneran toimitusjohtajana hän ehti toimia vajaat 6 kuukautta vuoden 2001 tammikuun alusta kesäkuussa 2001.<ref>[[Sonera-kirja]]</ref>

Sonerassa tehtiin kuitenkin hyvin riskipitoisia sijoituspäätöksiä, joiden tekijänä ja pääarkkitehtina Kaj-Erik Relander henkilöityi (erityisesti epäonnistuneet [[UMTS]]-lisenssikaupat Saksassa). Pääasiassa monien riskien lauetessa yhtä aikaa vuosituhannen vaiheen teknologiakuplan kanssa Soneran talous romahti ja tästä syystä myös pohja Kaj-Erik Relanderin Sonera-visioille. Näillä syillä lienee ollut vaikutus siihen, että hän kesällä 2001 jätti toimitusjohtajan tehtävät, vaikkakinkesällä 2001. eroonEroon vaikutti myös Relanderin johtamispolitiikka, joka tulehdutti Soneran silloisen työilmapiirin ja johti poikkeuksellisen rankkasanaiseen nimettömään avautumiseen Internetissäinternetissä "Mihin katosivat Soneran rahat?" nimimerkillä Pekka Peloton. Kirjallinen, julkaistu ja hieman siistitty versio tuosta, ilmestyiniin keväälläsanottu [[2002Sonera-kirja]], ns.ilmestyi [[Sonera-kirja]]keväällä 2002.

Keskusrikospoliisi kiinnostui kohun synnyttyä asiasta sikäli, että alkoi tutkia Soneran johdon toimia. Kaj-Erik Relander vietti joitakin päiviä tutkintovankeudessa ja vastasi oikeudessa häntä vastaan nostettuihin syytteisiin. Oikeus katsoi hänet syylliseksi ja [[27. toukokuuta]] [[2005]] Kaj-Erik Relander tuomittiin kuuden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Tuomio tuli kahdesta törkeästä viestintäsalaisuuden loukkauksesta Sonerassa.<ref>http://www.edilex.fi/uutiset/8138.html</ref>. Tämän jälkeen Kaj-Erik Relanderista ei juuri kuulunut mitään julkisuudessa.

Relander kuitenkin valitti saamastaan tuomiosta. Valituksesta huolimatta Relander tuomittiin hovioikeudessa kuudeksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen törkeästä viestintäsalaisuuden rikkomisesta.<ref>Helsingin Sanomat 2.6.2007</ref> Myös hovioikeuden tuomiosa valitettiin: kaikki Helsingin käräjäoikeuden ja hovioikeuden langettamat vankeustuomiot Soneran entisille johtajille jäivät voimaan. Hovioikeus piti erityisen moitittavana sitä, että Relander valitsi urkinnan kohteiksi Soneran hallituksen ja Soneran työntekijöitä. Hovioikeus ei hyväksynyt keväällä Relanderin selitystä, jonka mukaan laki olisi ollut tekoaikaan epäselvä. Hovioikeus katsoi, että varsinkin televiestintäalan ammattilaisten piti tuntea laki: se kielsi yksiselitteisesti puhelutietojen käyttämisen tietovuotojen selvittämiseen. Työnantajalla ei ollut myöskään lakiin perustuvaa oikeutta sähköpostien valvontaan, hovioikeus katsoi. Samalla lankesivat lopullisesti Relanderin itsensä maksettavaksi hänen oikeudenkäyntikulunsa yhteensä 420 &nbsp;222 euroa.<ref>Helsingin Sanomat 12.11.2007</ref>