Ero sivun ”Fredrik II (keisari)” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Ristiretkeilijä kirkonkirouksessa: (typo) |
Elo (keskustelu | muokkaukset) |
||
Rivi 67:
[[1231]] alkaen Fredrikin ja hänen poikansa Henrikin näkemyserot Saksassa noudatettavasta politiikasta voimistuivat. Henrik oli jatkanut isänsä jäljillä ruhtinaita vastaan. Nyt keisari tarvitsi kuitenkin liittolaisia paavia vastaan – siksi hän julisti usein poikansa antamia määräyksiä pätemättömiksi. Lopulta Henrik liittoutui [[Lombardia]]n kaupunkien sekä useiden keisarinvastaisten saksalaisylimysten kanssa. Näiden joukossa merkittävimpiä olivat [[Augsburg]]in, [[Würzburg]]in, [[Worms]]in, [[Speyer]]in ja [[Strassburg]]in piispat sekä [[Fulda]]n apotti.
Paavi [[Gregorius IX]] julisti keisarin pojan kirkonkiroukseen ja keisari lähti Saksaan. Heti hänen saavuttuaan maahan keisarinvastainen nousu talttui lähes taisteluitta. [[1235]] Wormsissa Henrik joutui tuomiolle. Hänen liittolaisensa armahdettiin, kuninkaan poika sen sijaan
Saksassa Fredrikin ja paavin intressit olivat yhteneväisiä – näkemykset joutuivat kuitenkin ristiriitaan etelässä. Gregorius IX suunnitteli yleisen asetuskokoelman laatimista Sisiliaa varten. Fredrik pyrki toimimaan nopeammin vahvistaakseen omaa asemaansa Sisiliassa ja profiloituakseen lainsäätäjänä. Siksi hänen aloitteestaan laadittiin pikaisesti lakikokoelma, joka tunnetaan Melfin konstituutioiden nimellä. Lainsäätäjänä Fredrik näki itsensä antiikin roomalaisen tradition jatkajana.
| |||