Ero sivun ”Latvialaiset” versioiden välillä

Saksalaisten kiinostus Baltian alueeseen alkoi 1100-luvulla. Ensiksi saapuivat kauppiaat, mutta heidän perässään tluivat paikallisten käänyttämiseen tähtäävät papit ja munkit. Kauppiaat ja papit saapuivat aluksi Väinäjoen suulle ja sieltä sisämaahan liiviläisten alueelle. Koska liiviläiset kohdattiin ensimäisenä yleistyi Liivinmaa termi tarkoittamaan myöhemmin koko aluetta. [[Riika|Riiasta]] tuli valloittajien keskus sen jälkeen kun se perustettiin vuonna 1201. Latvialaisten alistaminen kävi suhteessa esimekiksi virolaisiin suhteelisen helposti. Latgalen itsenäiset maakunnat alistettiin 1210-luvulla. Kalparitaristo oli vuonna 1209 hyökännyt Latgallien merkittävimmän johtajan [[Visvaldis]]in kimppuun liittouduttuaan ensin usean alempiarvoisen paikallisen kanssa. Ritaristo tuhosi Visvaldsin linnan Jersikassa sekä sitä ympäröineen kaupungin. [[Albert von Buxhövden]] tarjosi Visvaldikselle mahdollisuutta ryhtyä vasalliksi, mihin tämä suostuikin. Visvald sai alueensa takaisin, mutta jo 1214 Albert pakotti tämän luopumaan niistä. Vuoden 1210 vaiheilla Albert kukisti [[Viestards]]in johtamat [[semgallit]], joista suuri osa pakeni Liettuaan. Vähitellen alistettiin myös kuurit. Kun latvialaiset oli kukistettu heitä käytettiin vielä itsenäisiä virolaisia vastaan. Latvialaisten ja muidenvalloitettujen kansojen maat jaettiin Kalparitariston ja piispanistuimen kesken. 1400-luvulla otettiin käyttöön maaorjuus, kun kasvaneesta viljan honnasta pyrittiin hyötymään mahdollisimman paljon. [[Liivinmaan sota|Liivinmaan sodan]] aikana ritarikunta hajosi ja sen Latviassa omistamista alueista tuli osa Puola-Liettuaa, lukuun ottamatta vuonna 1561 perustettua [[Kuurinmaan herttuakunta]]a, joka säilytti eriasteien itsemääräämisoikeuden vuoteen 1795 saakka.<ref>Mela ja Valba 2005, s. 64-67</ref>

 

 

==Kulttuuri==