Ero sivun ”Sylvi Kekkonen” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Tamminiemen pesänjakajat on kirjoitettu kollektiivisti ja anonyymisti. Ymmärtääkseni kirjoittajia ei voi nimetä elleivät nämä itse jälkikäteen tunnusta tekstejään. |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 2:
Sylvi Uino kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1918 [[Mikkeli]]ssä. Ylioppilaaksi tultuaan hän työskenteli lyhyen aikaa Suomen Käsityön Ystävissä ja pidempään [[Etsivä keskuspoliisi|Etsivän Keskuspoliisin]] kansliassa, missä tapasi tulevan puolisonsa Urho Kekkosen. Pari avioitui vuonna 1926. Kaksosten syntymän jälkeen 1928 hän ei enää ottanut vastaan ansiotyötä.
Sylvi Kekkonen harrasti syvällisesti kirjallisuutta, piti kotonaan kirjallista salonkia ja kehittyi itse pienimuotoisen kirjallisen ilmaisun taitajaksi. Hän julkaisi ensimmäisenä teoksenaan [[aforismi|mietelmäkokoelman]] ''Kiteitä'' 1949. Kolme vuotta myöhemmin ilmestyi muistikuvien kokoelma ''Kotikaivolla''. Pienoisromaani ''Käytävä'' (1955) kuvasi sairaanhoitajan maailmaa ja pääteokseksi luonnehdittu ''Amalia'' (1958) itsensä epäonnistuneeksi tuntevan naisen kamppailua omanarvontuntoon inhimillisistä toiveistaan luopumalla. Lapsuusmuistelma ''Lankkuaidan suojassa'' (1968) jäi kirjallisen uran päätökseksi. Professori [[Kai Laitinen]] on luonnehtinut Sylvi Kekkosen kirjailijanjälkeä: ”Hän puhuu lukijalleen koruttomasti, luottavaisesti ja läheltä.”▼
Luonteena Sylvi Kekkonen oli älyllinen, pidättyväinen ja sisäänpäin kääntynyt. Presidentin puolisona hän osallistui edustamiseen parhaansa mukaan: julkista toimintaa menevän puolison rinnalla kuitenkin haittasi [[nivelreuma]]. Sylvi Kekkonen tyynnytteli miehensä kiukunpurkauksia ja sai tämän silottelemaan kirjoituksiaan, mutta toisaalta hänellä oli joskus hyvinkin kärkeviä mielipiteitä poliitikoista.
[[Tamminiemen pesänjakajat]] -teoksessa todetaan, että juuri Sylvi Kekkonen oli ainoa kriitikko, jota Urho Kekkonen kuunteli ja otti huomioon ja että monien ystävyyssuhteiden raju katkeaminen presidentin kahdella viimeisellä kaudella johtui juuri tämän suuren "kotidiplomaatin" poissaolosta.
== Kirjallinen ura ==
▲Sylvi Kekkonen harrasti syvällisesti kirjallisuutta, piti kotonaan kirjallista salonkia ja kehittyi itse pienimuotoisen kirjallisen ilmaisun taitajaksi. Hän julkaisi ensimmäisenä teoksenaan [[aforismi|mietelmäkokoelman]] ''Kiteitä'' 1949. Kolme vuotta myöhemmin ilmestyi muistikuvien kokoelma ''Kotikaivolla''. Pienoisromaani ''Käytävä'' (1955) kuvasi sairaanhoitajan maailmaa ja pääteokseksi luonnehdittu ''Amalia'' (1958) itsensä epäonnistuneeksi tuntevan naisen kamppailua omanarvontuntoon inhimillisistä toiveistaan luopumalla. Lapsuusmuistelma ''Lankkuaidan suojassa'' (1968) jäi kirjallisen uran päätökseksi. Professori [[Kai Laitinen]] on luonnehtinut Sylvi Kekkosen kirjailijanjälkeä: ”Hän puhuu lukijalleen koruttomasti, luottavaisesti ja läheltä.”
Kirjallisia keskuteluiltoja Sylvi Kekkonen alkoi järjestää kotonaan vuonna 1949. Marja-Liisa Vartio on kuvaillut tapaamisten ilmapiiriä ktoisaksi ja vapautuneeksi. Vartion mukaan yleensä mietteliäs ja hiljainen illan emäntä saattoi joskus hymyillä katsellessaan vierasjoukkoaan, joka oli täynnä nuoruuden tärkeyttä ja itsevarmuutta. Sylvi Kekkosen kutsuista muodostui vähitellen foorumi, jossa eri ikäpolvien näkökannat kohtasivat. Salongissa vierailivat esimerkiksi Eeva Joenpelto, Kirsi Kunnas, Kai Laitinen, Lassi Nummi ja Kaari Utrio. Presidentti Kekkonen otti osaa keskusteluun kun kiireiltään ehti.
Salongin ansiosta Urho Kekkonen tutustui 1950-luvun modernisteihin.
Sylvi Kekkosen nimeä kantava kirjallisuustapahtuma ''Sylvi Symposiumi'' on järjestetty Pieksämäellä kesäisin vuodesta 2000.
| |||