Ero sivun ”Leo Lähteenmäki” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Filmografia: järjestys vanhimmasta nuorimpaan |
|||
Rivi 25:
Leo Lähteenmäen elokuvaura käsitti lähinnä sivurooleja. Debyytti valkokankailla oli vuonna [[1928]] valmistunut [[Uuno Eskola]]n hiihtourheiluaiheinen [[mykkäelokuva]] ''[[Lumisten metsien mies]]'', josta on säilynyt vain pieni pätkä. Tampereen lähistössä kuvatussa elokuvassa oli mukana kuusi muuta Tampereen Teatterin näyttelijää, pääosa oli teatterin ulkopuolisella [[Viljo Hurme]]ella. Huonosti menestynyt elokuva vei Eskolan yhtiön, Aquilan konkurssiin. Elokuvassa ''[[Mies Marseillesta]]'' ([[1937]]) Lähteenmäellä on pääosa tekniikan ylioppilaana. Iskelmäelokuvassa ''[[SF-paraati]]'' (1940) hän näyttelee polyteekkari Leo Paalua ja elokuvassa ''[[Rykmentin murheenkryyni]]'' ([[1938]]) hän tulkitsee maisteri Lauri Auermaata.
Toisen maailmansodan aikana Lähteenmäellä oli kysyntää keskeisiin osiin muun muassa elokuvissa ''[[Ketunhäntä kainalossa]]'', ''[[Totinen torvensoittaja]]'', ''[[Poikamies-pappa]]'' ja ''[[Maskotti (elokuva)| Maskotti]]''. [[1950-luku|1950-luvulla]] hän näytteli esimerkiksi ''[[Niskavuoren Heta]]'' -elokuvassa Lammentaustan Santeria, joka oli hänelle tuttu hahmo myös teatterin puolelta. 1950-luvulta alkaen sivuroolit olivat melko usein konnanrooleja. Hyvinä esimerkkeinä ovat mm. elokuvat [[Kipparikvartetti]], [[Kaksi vanhaa tukkijätkää]] ja [[Oksat pois]]. Lähteenmäen viimeinen elokuvaosa on työnjohtaja Järvelä [[Edvin Laine]]en ''[[Pinsiön parooni]]ssa'' vuodelta [[1962]] ellei varsinaiseksi elokuvaosaksi katsota pienehköä avustajatehtävää osin Suomessa kuvatussa ''[[Tohtori Zivagossa]]''. Lähteenmäen näyttelemä henkilö estää kirveellä uhaten [[Omar Sharif]]in tulkitseman nimihenkilön pääsyn kellarin suojaan. Sen jälkeen Lähteenmäki oli mukana vielä useissa teatterikappaleissa.
==Filmografia==
| |||