[[kuva:Vytautas the great.jpg|150px|thumb|vasen|Vytautas Suuri.]]
Alunperin liettualaiset tulivat Ukrainaan Temur Qutlughin ja Edigun syrjäyttämän kaani Tokhtamyshin pyynnöstä. Sisäisessä valtataistelussa tappion kärsinyt kaani oli paennut Liettuaan. Erään mongoliasiakirjan mukaan hän oli vuonna 1393 pyytänyt Vytautasilta apua saadakseen takaisin valta-asemansa. Vastineeksi avusta hän lupasi antaa liettualaisille Rusin alueen herruuden. Vytautas oli jo aijemminaiemmin pyrkinyt laajentamaan Liettuan alueita Rusin alueelle edeltäjänsä [[Algirdas]]in tapaan.<ref>Kallio 2009, s. 58</ref> Vytautas suostui Tokhtamyshin avunpyyntöön ja kokosi sotajoukot, johon kuului liettualaisten lisäksi ruseja, puolalaisia, moldovalaisia ja valakialaisia joukkoja. Saadakseen [[Saksalainen ritarikunta|Saksalaisen ritarikunnan]] tuen hän solmi ritarikunnan suuremstarisuurmestari [[Konrad von Jungingen]]in kanssa Salynasin sopimuksen 12. lokakuuta 1389, jolla hän antoi [[Samogitia]]n herruuden saksalaisille. Koottu armeija teki sotaretkiä mongolien alueelle vuosina 1397, 1398 ja 1399. Kahden ensimmäisen sotaretken menestyksen takia Vytautas julisti ristiretken mongoleja vastaan saaden sille silloisen paavi [[Boniface IX]]:ltä sille siunaiksensiunauksen.<ref name="Kallio 2009, s. 59">Kallio 2009, s. 59</ref>
==Taistelu==
Rivi 27:
==Seuraukset==
Voittoisan taistelun jälkeen mongolit valtasivat Kiovan, joka säästyisensäästyi sen maksettua lunnaat. Mongolit jahtasivat taistelusta paennutta Tokhtamyshiä aina Valko-Venäjän Lutskin seuduille saakka, surmaten lopulta hänet muutamaa vuotta myöhemmin. Smolensk ja muutamat muut liettuan vallan alaiset rusilaiset ruhtinaskunnat kapinoivat ja näitä mkukistaessaankukistaessaan Vytautas joutui sotaan vävyänsä [[Moskovan ruhtinaskunta|Moskovan ruhtinas]] [[Vasili I]]:stä kanssa vuosina 1406-1408. Liettualaiset menettivät asemansa Mustan meren rannikolla ja heidän levittäytymisensä eteläiseen Rusiin pysähtyi.<ref>Kallio 2009, s. 60</ref>
