[[Tiedosto:Abdulbaha.jpg|thumb|200px|Abdulbaha’n johtajuuskaudella bahai-usko levisi [[länsimaat|länsimaihin]].]]
'''Abdulbaha’''' (myös kirjoitusasulla '''`Abdu’l-Bahá''''), alunperinalun perin '''Abbas Efendi''', ([[23. toukokuuta]] [[1844]], [[Teheran]], [[Persia]] – [[28. marraskuuta]] [[1921]], [[Haifa]], [[Palestiina]]) oli [[bahai|bahai-uskon]] perustajaprofeetan [[Baha’ullah]]in vanhin poika ja hänen seuraajansa vuodesta 1892. Liikkeen joutuessa vuodesta 1868 alkaen maanpakolaisuuteen, Abdulbaha’ vahvisti ja edisti sen uskonnon leviämistä Persian lisäksi 23 maahan. Hän kirjoitti bahai-uskon keskeisimpiä teoksia Baha’ullahin ja [[Shoghi Effendi]]n tekstien rinnalla. Abdulbaha’n vierailut [[länsimaat|länsimaissa]] levittävät uskonnon [[Lähi-itä|Lähi-idän]] ulkopuolelle.<ref name="dic-5">Dictionary of Beliefs and Religions 1992, s. 2</ref> Samalla hänen kirjoituksensa saivat vaikutteita [[kristinusko]]sta ja länsimaisesta [[Filantropia|humanitaarisuudesta]].
