Ero sivun ”Julianus” versioiden välillä

Julianus syntyi todennäköisesti touko- tai kesäkuussa vuonna [[331]] [[Konstantinopoli]]ssa. [[Konstantinus Suuri]] oli Julianuksen isän velipuoli. Julianuksella oli vanhempi velipuoli [[Gallus]]. Kun Konstantinus Suuri kuoli toukokuussa [[337]], Julianus oli vasta kuusivuotias. [[Constantius II]]:n teurastaessa suvun miespuolisia jäseniä Julianus selvisi todennäköisesti nuoren ikänsä vuoksi. Joukkomurhassa kuolivat Julianuksen isä [[Julianus Constantius]], velipuoli Galluksen vanhempi veli, setä [[Flavius Dalmatius]] sekä sedän pojat [[Flavius Julius Dalmatius]] ja [[Hannibalianus]]. Julianus kasvoi isoäitinsä luona [[Bithynia]]ssa. Julianuksen huoltajana toimi [[NikomedeiaNikomedia]]n [[piispa]] [[Eusebios NikomedeialainenNikomedialainen|Eusebios]]. Vuonna [[342]] Julianus ja hänen elossa selvinnyt velipuolensa Gallus siirrettiin asumaan keisarin maatilalle [[Kappadokia]]an. Siellä pojat olivat käytännössä vankeja ja olivat täysin eristettyjä ulkomaailmasta. Ollessaan Kappadokiassa Julianus luki [[filosofia]]a ja [[retoriikka]]aa, koska lähes kaikki muu paitsi lukeminen oli kiellettyä.

Vuonna [[348]] [[Rooman keisari|keisari]] Constantius II uskalsi tuoda pojat takaisin hoviin. Julianus oli tuolloin 17-vuotias. Koska Julianus oli lukenut paljon ja hänestä oli kasvanut varsin viisas nuorukainen, Constantius II päätti siirtää Julianuksen pois pääkaupungista NikomedeiaanNikomediaan jatkamaan opintoja. Vuonna 351 Gallus sai ''caesarin'' eli apulaiskeisarin arvonimen. Samaan aikaan Julianus vielä jatkoi opintojaan ensin [[Pergamon]]issa ja sitten [[Ateena]]ssa. Julianus tutustui muun muassa [[uusplatonismi|uusplatonilaiseen filosofiaan]], joka oli niin sanotusti hellenistisen kulttuurin älyllinen vaihtoehto kristinuskolle tuohon aikaan. Erityisesti hän kiinnostui oppi-isänsä [[Maksimos Efesoslainen|Maksimos Efesoslaisen]] [[teurgia|teurgisesta opista]], joka oli sekoitus uusplatonilaista filosofiaa ja [[magia]]a. Samana vuonna 351 Julianus luopui kristinuskosta, mutta piti kääntymyksesä salassa Constantius II:lta tämän elinaikana.